Kesä on mennyt tokotreenien osalta lähes täysin lomaillen. Oma motivaationi tokotreeneihin on ollut hukassa, kun nomepuolen asioissa on riittänyt pohtimista. Eilen kuitenkin kävin Jyväskylässä Helmisen Hannan treeneissä, ja tarkoitus on nyt ryhtyä työstämään voittajaluokan liikkeitä hieman aktiivisemmin.
Eilen aloitimme paikkamakuulla toisen koiran kanssa siten, että ohjaajat olivat piilossa. Otto oli aluksi piipannut pari kertaa, mutta rauhoittunut oikein hyvin loppua kohti. Metallista noutoesinettä kokeilimme ensimmäistä kertaa, eikä se oikein tuntunut Otolle kelpaavan. Täytyy yrittää löytää oma kapula jostain, uskon saavani metallinoudon kuntoon aika helposti kotioloissa. Tunnaria treenasimme siten, että Hanna laittoi ison keon omia kapuloitaan nurmikolle, ja minä vein Oton kapulan hieman tuon kasan viereen ruohon alle piiloon. Otto teki uskomattoman varmasti töitä, eli hylkäsi välittömästi nuuhkaistuaan vieraat kapulat ja haisteli oman palikkansa esiin. Tämä liike on tässä vaiheessa erittäin hyvällä mallilla, täytyy vaan edetä varovasti vaikeampiin harjoituksiin. Luoksetulon seisomisen kanssa olen aina ollut vaikeuksissa, ja Hanna ehdotti liikkeen opettelemista kokonaan uudelleen alusta alkaen siten, että vaihdamme samalla suullisen käskyni käsimerkkiin. Teimme helppoja pysäytyksiä lähietäisyydeltä, ja toivon että pääsemme tässäkin liikkeessä nyt eteenpäin. Maahanmenoja otimme samalla tekniikalla, ja niissä Oton taso vaihteli näyttävän nopeista maahanmenoista johonkin ihan muuhun. Nyt treenaamme pari viikkoa ja menemme sitten uudelleen Hannan klinikalle saamaan lisävinkkejä.
Tollerimejään meitä ei Oton kanssa huolittu mukaan, mutta sorsastuksen alkuun on onneksi enää pari päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti