Ymmärrän yskän

Aluksi en kyllä ymmärtänyt, vaan vein Oton hallitokotreeneihin perjantaina vaikka se oli yskinyt pari kertaa päivän aikana. Seuraavana päivänä yskä paheni eikä ruokakaan enää maistunut. Yskösten mukana alkoi tulla vaahtoisia oksennuksia ja limaklönttejä, joten aloin jo hieman huolestua. Tänä aamuna Otto vaikutti jo paljon pirteämmältä, mutta Johanna päätti kuitenkin käyttää sen lääkärissä. Lääkäri totesi kurkun ja imusolmukkeiden olevan turvoksissa ja lätkäisi mukaan antibioottikuurin sekä kolmen viikon treenikiellon. Kevyttä hihnaulkoilua on siis tiedossa lähes jouluun asti. Täytyy varmaan keskittyä treenaamaan perheen muita koiria, ettei tule kovin pahoja vierotusoireita koulutushommista.

Rautaisannos tokoasiaa

Viikonloppu sisälsi roppakaupalla tokotietoutta. Lauantain olin kuunteluoppilaana Keuruun tokopäivässä, ja sunnuntaina käynnistimme oman pienen treenirinkimme maneesiharjoitukset.

Lauantain koulutus oli Keski-Suomen Kennelpiirin toko-jaoston järjestämä, ja kouluttaja Christa Enqvist on Suomen tokomaajoukkueen pitkäaikainen jäsen niin kilpailijana kuin joukkueenjohtajanakin. Christa aloitti parin tunnin luennolla, jossa korosti mm. mustavalkoisuutta eli sitä, että koiralle kulloinkin asetetuista kriteereistä pidetään ehdottoman johdonmukaisesti kiinni. Tokoharjoittelussa hän painotti intensiivisen tekemisen filosofiaa ja sitä, että koiralta on aina vaadittava täydellistä asennetta tehtävien suorittamiseen. Hän aloittaa usein treenin ns. asenteen nostatuksella eli jollakin hyvin motivoidulla vauhdikkaalla suorituksella ja siirtyy vasta sitten varsinaiseen vaikeampaan harjoitteeseen. Ehdottomasti kiellettyä on mm. maan haistelu ja kaikenlainen ääntely treenisession aikana. Viedessään koiran uuteen paikkaan harjoittelemaan Christa pitää tehtäviä helpottamalla aina huolta siitä, että koira onnistuu hyvin ja sen itseluottamus kohenee. Nomepuolellekin hyvin sopivia asioita käsiteltiin, mm. häiriöharjoituksia ja koiran "henkisten lukkojen" murtamista. Hirvittävän paljon hyvää asiaa tuli yhdeksän tunnin päivän aikana kuultua ja nähtyä, toivottavasti saan niistä edes jotain siirrettyä omaan tokoiluuni. Toisaalta tuli taas huomattua kuinka monta asiaa olisi voinut tehdä paljon viisaammin heti tokouran alussa. Kouluttaja sentään lohdutti meitä toteamalla, että kaikkea ei tarvitse tehdä viimeisen päälle jos tavoitteena on esim. VAIN tottelevaisuusvalion arvo :) Suosittelen ehdottomasti Christan koulutuksia kaikille tokosta kiinnostuneille, jos vain tilaisuus tulee.

Tänään vedimme koulutusohjaajakurssilla syntyneen porukan kanssa pitkän tokoharjoituksen maneesissa, ja olen Oton osalta tyytyväinen sen hyvään keskittymiseen ja asenteeseen useista häiriökoirista ja uudesta oudosta paikasta huolimatta. Hevosenjätöksiäkään se ei haistellut eikä maistellut yhtään, joten ainakin meille maneesi sopii harjoituspaikaksi. Ruudun alkeisharjoitukset menivät hyvin, samoin olin näkevinäni mikroskooppisen pientä edistymistä asennonvaihdoksissa paikallaan (kaukokäskyjen alkeisharjoituksia). Piippaaminen pysyi kohtuullisesti kurissa, paitsi lopuksi tehdyssä paikkamakuussa. Toivottoman kauan hinkkaamiini liikkeestä seisahtumisiin ja maahanmenoihin sain vähän uusia vinkkejä, jotka toivottavasti saavat kehitystä aikaan. Liikkeestä istuminen taas yllätyksekseni meni hienosti. Töitä on kaiken kaikkiaan runsaasti edessä, vaikka emme tva:ta kummemmista tulevaisuudentavoitteista haaveilekaan..

3.17 sekuntia..

..kului Otolta aikaa kymmenen makupalan syömiseen Jyväskylän näyttelyn yhteydessä järjestetyssä kilpailussa. Tulos oli koko viikonlopun paras ja sillä irtosi paikka Messukeskuksessa joulukuussa käytävään finaaliin. Kehäänkin Otto pääsi pyörähtämään ja sijoittui Emilian kanssa seitsemän parhaan joukkoon juniorhandlerin SM-osakilpailussa. Otto on mitä ilmeisimmin pikamatkojen mies, koska kestävyyslajeissa en saa sitä pärjäämään. Lauantaina puin taas pitkän tauon jälkeen vetovaljaat ja juoksuvyön päälle ja kävin juoksemassa viiden kilometrin lenkin Oton kanssa. Yritin kovasti saada koiran juoksemaan edelläni, mutta se liimautui sivulleni ja ravasi siinä todella kauniisti koko lenkin ajan. Mielelläni kokeilisin joskus canicrossia tai valjakkohiihtoa oikein kilpailuissa, mutta tämän koiran kanssa siitä ei taida tulla mitään. Juoksuinen narttu pitäisi varmaan laittaa houkuttimeksi edelle, niin voisi Otostakin löytyä uusi vaihde.

Lemmensairaus iski?

Maanantaina Otto teki itselleen epätyypillisen tempun katoamalla metsään iltapimeässä lenkillä ollessamme. Kyllästyin kiristyvässä pakkasessa pian koiran huuteluun ja lähdin kotiin hakemaan apuvoimia. Ajelimme kahdella autolla lähialueen metsäteitä läpi pysähtyen välillä huutelemaan ja pillittämään koiraa, ja reilun tunnin kateissa olon jälkeen karkulainen ilmaantuikin takaisin voimakkaasti kalalta(!?) haisten. Ehkä metsästä oli löytynyt herkkuja, koska iltaruoka jäi Otolta osittain syömättä. Tällaistakaan ihmettä en muista koskaan ennen tapahtuneen. Maanantai-illan jälkeen kaikki ruokailut ovat sujuneet Otolta poikkeuksellisen rauhalliseen tahtiin, mutta oksentelua tai muitakaan ylimääräisiä oireita ei ole ilmaantunut. Toivottavasti kyse ei ole mistään vatsanväänteitä tai sydänsuruja vakavammasta.

Oton morsiamen henkilöllisyyden voi jo nyt varmasti täälläkin julkaista, eli kyseinen tollerineito on Hulivilin Stepping Rose "Ria".

Muisti palaa pätkittäin

Nyt alkavat olla käsillä viimeiset mahdollisuudet tehdä maastotreenejä arkisin työpäivän jälkeen, mikäli haluaa tehdä niitä edes osittain päivänvalossa. Tänään kiirehdin töistä suoraan metsään koirien kanssa ja tein Otolle aluksi helpon muistiharjoituksen. Vein koiran kanssa yhdessä kaksi damia n. 50 metrin päähän niin, että damit olivat lähes vastakkaisissa suunnissa lähetyspaikalta. Otto muisti ja löysi molemmat ongelmitta, joten lisäsin seuraavaksi kolmannen damin n. 100 metrin päähän edellisten muistipaikkojen väliin. Tämäkin sujui, ja lopuksi heitin Otolle helpohkon kakkosmarkkeerauksen. Kun kakkonen meni hyvin, innostuin kokeilemaan kolmosta. Se osoittautui liian haastavaksi. Otto haki hyvin viimeisenä ja ensimmäisenä heitetyt damit, mutta unohti keskimmäisen. Senkin Otto lopulta löysi, mutta enemmän nenänsä kuin muistinsa ansiosta. Tätä on seuraavaksi kokeiltava hieman helpompana versiona. Mukava oli tehdä pieni treeni joka tapauksessa pitkän nometauon jälkeen.

Seuruuta ja sekstailua

Seuraamisen osat alkavat Otolla olla aika hyvin kasassa. Itse olen suhtautunut hieman kriittisesti sivuaskeliimme ja peruuttamiseen, mutta eilen Helmisen Hanna totesi niiden olevan kympin arvoisia joten luotan ammattilaisen sanaan ja keskityn jatkossa hiomaan muita virheitä kuntoon. Työtä kyllä riittää, koska esimerkiksi voittajaluokan kaukokäskyjen treenaamisessa en ole päässyt alkua pidemmälle. En ole saanut Ottoa pysymään paikallaan asennonvaihdosten yhteydessä vaikka olen itse ollut aivan koiran vieressä. Hanna antoi tähän reseptiksi aika monimutkaiselta kuulostavan systeemin, joka alkaa siitä että koiran takajalasta pidetään alkuvaiheessa kiinni ja jumpataan liikeradat kuntoon. Otto aristelee takakoipeensa koskemista, joten vielä tätäkin ennen on tehtävä tasapainoharjoituksia, jossa seisovan koiran jalkoja nostellaan ilmaan ensin yksitellen ja sitten kaksi kerrallaan. En tiedä tajusinko tästä koulutusmenetelmästä paljonkaan, mutta täytyy kokeilla. Tokoharjoitusten jälkeen Ottoa odotti ehkä paras mahdollinen palkka, kun kävimme tapaamassa erästä ihanaa tollerityttöstä. Ensikertalaiseksi Otto hoiteli hommat tyylikkäästi, joten rakkauden hedelmistä päästään ehkä nauttimaan vuodenvaihteen tienoilla.