Mejäkausi pakettiin

Kahden kokeen pituiseksi jäi mejäkautemme tänäkin vuonna. Suomen Jackrussellinterriereiden mestaruuskokeessa Jyväskylän Leppälahdessa sujui verijäljen seuraaminen tällä kertaa ykköstuloksen arvoisesti, joten mukava on jäädä talvilomaa viettämään. Tuomari piti kyllä meille kaadolla melkoisen saarnan liiasta vauhdista, mutta onneksi se ei kuitenkaan pudottanut palkintosijaa. Miinuspuolelle viikonlopun saldossa jäi jo hyvin parantuneen, pari viikkoa sitten murtuneen varpaani taittuminen kivenkoloon pudotessani sekä auton pakoputki, jonka kohtaloksi koitui kiveen kopsahtaminen huonokuntoista tietä jäljelle ajaessani. Jäljen purun jälkeen ajelin takaisin koepaikalle sellaisen harmituksen vallassa, etten edes pysähtynyt tervehtimään nuorta pariskuntaa, joka oli tollerin ja haulikon kanssa ilmeisesti kanalintujahdissa. En tunnistanut ko. henkilöitä enkä koiraa, mutta mukava oli nähdä punaturkin päässeen käytännön hommiin.

Tässäpä vielä koeselostuksemme:

"Otolle ohjattu alku, tutki alkumakauksella ja lähti vauhdilla maa- ja ilmavainua hyödyntävään jäljestykseen. Osuudet mentiin pääosin jäljellä ja aika-ajoin mutkitellen jäljen kummallakin puolella. Muutaman kerran ajauduttiin kauemmas jäljeltä, josta osasi kehotuksella palata. Kulmat kääntyen ja katkokulma kaartaen veretyksen lopusta sen jatkolle. Makuista osoitettiin 3 pysähtyen, 1 pysähtymättä. Kaadolle tultiin suoraan, sorkka otettiin kantoon. Varma ja hyvä suoritus, ainoastaan turhan reipas vauhti haittasi jäljestystyötä. Jatkossa jarrua."

Tuomari: Jarmo Hynninen
Pisteet: 44
Palkinto: VOI1

Kerran vuodessa..

..saattaa jäädä mejästarttiemme lukumääräksi tällä kaudella. Putosin nimittäin alumiinitikkaiden kanssa betonilaatalle sillä seurauksella, että vasemman jalkani isovarvas murtui, ja oikean jalan nilkka venähti turvoten jalkapallon kokoiseksi. Ajattelin ensin yrittää mejäilyä Buranan ja urheiluteipin voimalla, mutta totesin sitten viisaammaksi parannella koivet kuntoon ensin. Jo reilun viikon päästä olisi seuraava starttimahdollisuus, saa nähdä kuntoudunko siihen mennessä.

Kerran vuodessa..

.. on sen sijaan 100% liikaa nomestartteja meille. Tollerinomessa meidät käteltiin kotimatkalle ilman yhtäkään noutoa. Niinhän minulle ovat kouluttajat etukäteen kertoneetkin, mutta kokeilematta en sitä uskonut. Nyt uskon. Yleensä koesuorituksista löytää jotain hyvääkin, mutta tällä kerralla voin rehellisesti sanoa, että yhtään mitään positiivista ei suoritukseemme sisältynyt. Nomeilu jää nyt koemielessä pois harrastuslistaltamme, pään hakkaaminen seinään kun ei pidemmän päälle ole terveellistä. Koirassa sinänsä olisi varmasti ainesta, mutta minusta ei ole paikkaamaan Oton nuoruusaikana tekemättä jätettyä pohjatyötä.

Kerran vuodessa..

..pitää näyttelykehässäkin pyörähtää, ja mikäpä olisi Tollershowta parempi paikka tehdä se. Kasvattaja Annina onneksi hoiteli Oton esittämisen tuttuun tapaan, itse en ehkä olisi kehässä juoksemiseen kylmiltäni taipunut. Otto sai ihan hyvän arvostelun norjalaistuomari Vidar Grundetjernilta, mutta jäimme kovien näyttelykettujen seurassa ensimmäistä kertaa ilman sijoitusta. Tuloksena siis VAL ERI/SA.

"Exc. type. Very good head. Well angulated. Good coat & colour. Moves well but little close behind."

Kihniössä könyämässä

Vietin kesälomani viimeisen viikonlopun laatuaikaa Oton kanssa Kihniössä mejäkokeiden merkeissä. Olimme oikein yötä kokeen keskuspaikkana toimineella Kihniön eränkävijöiden majalla. Kokeen suhteen en odottanut liikoja, koska harjoituksissa emme ole juuri onnistumisia kokeneet. Ehkä Rantasen Sannan meille alkuviikosta tekemä harjoitusjälki kuitenkin tehosi, koska Otto selvitti urakkansa ilman hukkia.

Tuomari Torsten Lerstrand lätkäisi meille 45 pistettä ja VOI1 palkinnon seuraavanlaisella koeselostuksella:

"Startade lungt och bra. Startade med markvittring. 1-Sträkan par små kontroller. Vinkeln liten rundning. 2-Sträkan en större rundning. Vinkeln ok. 3-Sträkan par saxningar över spåret. Vinkel son var hoppet klarades av med rundningar. 4-Sträkan par saxningar. Markerade 3 första legorna bra, 4 förbi utan at markera. Fram till kläven som den stannade vid."

Oma tilannetietoisuuteni jäljellä ei ollut kehuttava. Kuvittelin ensimmäisen kulman olevan katkokulma ja tuulettelin hiljaa mielessäni, kun Otto selvitti sen pienellä tarkistuslenkillä. Vasta koeselostusta lukiessani tajusin, että katko olikin ollut kolmannella kulmalla, jossa Otto pyöri pitkään jäljen jatkoa etsien. Jäljen aikana koin sellaisenkin uuden asian, että tuomari kysyi yhtäkkiä voisimmeko pysähtyä hetkeksi. Minähän pysäytin koiran ja odotin puhuttelua tai kokeen keskeyttämistä jostain syystä. Tuomari halusi kuitenkin vain vetää hetken henkeä, jonka jälkeen jatkoimme jäljestystä. Onneksi Otto ei tuntunut pahemmin häiriintyvän keskeytyksestä. Kesken yhden suoran kuulin läheltämme koiran haukahduksen, jota en tunnistanut Oton ääneksi. Opas väitti kuitenkin jälkikäteen, että Otto oli haukahtanut jollekin jäljen läheltä lähteneelle eläimelle. Mahdollista se on, koska pian sen jälkeen Otto teki aika ison tarkistuslenkin jäljen sivussa. Viimeisellä suoralla edestämme lähti lentoon iso teeripoikue, jota Otto ei heti näyttänyt huomaavan. Lintujen hajut se kyllä huomasi kohdalle päästyämme, ja siitä seurasi tarkistuslenkki jonka takia viimeinen makuu tuli ohitettua. Muuten Otto merkkasi makaukset hyvin.

Valoa tunnelin päässä?

Oton kuntoutusprojekti alkaa ilmeisesti tuottaa tulosta. Lenkillä vapaana sen huomaa siitä, että Otto pysyy vapaana juostessaan taas huippunopean Ruutin vauhdissa mukana. Myös nometreeneissä Otto on selvästi piristynyt ja palauttaa taas damit laukaten. Aikaisemmin palautukset ovat ilmeisesti lihaksiston jumista ja kivuistakin johtuen hidastuneet huomattavasti koiran vähän väsyttyä.

Eilen kävimme palveluskoirakentällä tekemässä ohjausharjoituksen labukkatyttö Viuhtin kanssa, ja Otto osoitti hyvää ohjattavuutta pitkilläkin etäisyyksillä kun pysäyttelin sitä ja käänsin sivusuuntiin kohti dameja. Suorien linjojen kehittäminen ja matkojen venyttäminen on nyt ohjauspuolen treeneissä tärkein harjoituskohteemme. Motivoituna homma toimii, mutta sokkolähetyksiin suoraviivaisuutta kaivataan rutkasti lisää. Anita Norrblom antoi Paraisten koulutuksessa hyväksi osoittautuneen neuvon Oton linjaharjoituksiin. Kun Otto lähtee sivuun linjalta, olen aiemmin pysäyttänyt sen pillillä ja kutsunut sitten luokse ja yrittänyt uudestaan. Anitan mukaan pillipysäytyksestä tulee noin käytettynä koiralle kielteinen asia, eikä se sen jälkeen palaa mielellään ohjaajan luokse ilman damia. Nyt olen ryhtynyt huutamaan otolle "ei", kun se ajautuu pois linjalta ja istuttanut sen sitten hetkeksi miettimään ja kutsunut sanallisesti luokseni uutta yritystä varten. Kumma juttu, mutta tällä tyylillä Otto todella tulee mielellään luokseni ja suoriutuu usein tehtävästä paljon paremmin uudella yrityksellä. Pillipysäytystä käytän sitten tilanteissa, jossa Otto on esimerkiksi edennyt linjaa damin tasalle mutta sen verran sivuun, että se vaatii yhden sivusuunnan antamisen saadakseen vainun damista. Näin koira toivottavasti oppii, että pilliin kannattaa pysähtyä ja kuunnella sen jälkeen ohjeita, niin päätyy palkaksi damille.

Urheilija ei tervettä päivää näe

Treenikaverit alkoivat alkukesästä huomauttelemaan Oton epänormaalista liikkumisesta, jonka seurauksena tilasin fysioterapeutin kotikäynnille. Aika pahat jumit ja lihasepätasapainot tutkimuksissa löytyivätkin, joten nyt kuntoutamme Oton kroppaa hieronnalla, jumpalla, venyttelyllä ja vesikävelyllä.

Nomerintamalla ei mitään uutta. Kävimme parissa koulutuksessa kesäkuussa, ja siellä kouluttajat yrittivät ystävällisesti kertoa että jonkinlaista hallintaa pitäisi koiraan tässä vaiheessa saada. Peruin koulutusten jälkeen heinäkuunkin koestarttimme, eipä sinne kannata lähteä kallista kättelyä tekemään.

Hieman yllättäen saimme sitten paikan mejäkokeisiin, kun Kihniön huhtikuulta heinäkuun loppuun siirrettyihin kokeisiin oli kertynyt peruutuksia riittävän paljon. Nyt on varmaan pakko vähän harjoitella verijälkeä, jos edes siitä lajista onnistuisimme hyväksytyn tuloksen saamaan tällä kaudella.