lauantai 21. elokuuta 2010

Pitkä passiivisuusharjoitus

Sorsastus alkoi eilen, ja aloituspäivästä muodostui hyvä malttiharjoitus sekä isännälle että koiralle. Itse jouduin olemaan töissä kahteen asti, mutta heti töiden jälkeenkään en metsälle päässyt, kun rouva oli ystävällisesti järjestänyt pientä ohjelmaa loppuiltapäiväksi. No, iltalennolle sentään pääsimme Oton kanssa lähtemään ja asetuimme ampujana toimineen kaverin kanssa passiin pajupuskan kätköön hienolle kaislikkorannalle. Olimme paikalla seitsemän aikaan, ja kahdeksan maissa ohi lensivät ensimmäiset sorsat. Lentoa jatkui aina iltakymmeneen asti, mutta meidän passipaikkamme vesilinnut ohittivat korkealta tai muuten liian kaukaa.

Vaikka saalista ei tullutkaan, olen oikein tyytyväinen kauden avaukseemme. Otto pysyi kiltisti ja ääntelemättä passissa ympäristöstä kuuluvasta haulikon paukkeesta ja sorsapillien ränkätyksestä huolimatta. Eipä tällaisia passiiviharjoituksia tule ihan huvin vuoksi tehtyä, joten hyvä että näitä osuu metsästysreissuille. Surullista oli tietysti nähdä taas suomalaisen metsästyskulttuurin nurja puoli, kun vastarannan passista ammuttiin sarjatulella kaikkea sadan metrin säteellä lentänyttä. Sorsastuksen kanssa ei sellaisella touhulla minun mielestäni ole mitään tekemistä. Toivottavasti pahimmat höyrypäät kyllästyvät pian aloitusviikonlopun jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti