Älä MEJÄile näin!

Vaikka järvet alkavat Jämsän korkeudella olla jo sulia, löytyi Synninlukon rotkosta vielä tänään näin komeita jäämuodostelmia.

Illan mejäkauden avaustreeni olikin sitten sellainen farssi, että en tiedä kannattaisiko siitä edes julkisesti kertoa. Eilen minulle kuitenkin jostain syystä tuli tunne, että nyt on pakko käydä vetämässä harjoitusjälki metsään että saan kauden kunnolla alulle. Suuremmin valmistautumatta ajelin ns. rapulammen maastoon mukanani narunpäähän sidottu pesusienen pala, pari kourallista pyykkipoikia ja aamulla jääkaappiin sulamaan laittamani veripullo. Alkumakauksella sientä verettäessäni huomasin, että veri ei ollut sulanut, vaan suurin osa siitä oli vielä sohjoa jota putoili sienelle isoina köntteinä. Yritin survoa kepillä verijään nestemäiseen olomuotoon, mutta se ei oikein onnistunut. Sieni kuitenkin muuttui sen verran punaiseksi, että lähdin vetämään jälkeä. Tein matkalla pari katkokulmaa ja makauksia suorille, mutta kovin pitkälle en päässyt kun huomasin pyykkipoikien loppuneen. Taskustani löysin muutaman palan talouspaperia, joista revin suikaleita ja sidoin merkeiksi puiden oksiin. Noin 400 metrin jälkeen kaikki merkintävälineet oli kuitenkin käytetty, joten päätin lopettaa jäljen kun olin vieläpä ajautunut sopivasti takaisin metsäautotien lähelle. Autolle palaillessani tuli vastaan neljä mopopoikaa, jotka päristelivät maastossa vaarallisen lähellä jälkeni alkuosaa.

Tänään ajelin sitten vuorokauden vanhalle jäljelle koiran kanssa, ja heti lähtöpaikan välittömässä läheisyydessä näkyi neljä autoa, joiden arvelin kuuluvan koiria ulkoiluttamassa oleville ihmisille. Suosittu koirien ulkoilutus-/treenimaasto ei ehkä ole paras valinta mejäharjoitteluun. Aloitin viemällä Oton iltaruokakupillisen loppumakaukselle kaadoksi ja sen jälkeen suuntasin koiran kanssa alkumakaukselle. Jäljestys oli erittäin epävarmaa, jouduin palauttamaan Oton useita kertoja jäljelle ja auttamaan sitä myös molemmilla katkokulmilla. Makaukset Otto merkkasi hyvin ja pysyi kyllä jäljelläkin kun pääsimme sen loppuosalle. Jäljen loppuun päästyämme totesin koiran haistelevan innoissaan loppumakauksen kohtaa, mutta hämmästyin aika tavalla huomatessani, että ruokakuppia ei löytynyt mistään. Aavistelin muiden koiranulkoiluttajien ottaneen iltapalamme talteen ja kiirehdin autoille, joista puolet oli jo ehtinyt häipyä. Jäljellä olevilla autoilla olikin noutajaihmisiä (terveisiä Minnalle :)), jotka olivat tehneet taipparitreeniä riistoilla varmasti hyvin lähellä jälkeni alkuosuutta. Ruokakupin varastamiseen oli kuitenkin ilmeisesti syyllistynyt se toinen porukka mitä en enää tavoittanut. Kaiken kaikkiaan tämä treeni oli koiralle varmasti erittäin hämmentävä kokemus ja isännälle tulivat yhden lyhyen harjoituksen aikana hyvin selvitetyksi lähes kaikki virheet mitä mejäharjoittelussa voi tehdä.

Jäiden lähtöä ihmettelemässä

Kokeilenpa miten blogin päivittäminen onnistuu matkapuhelimella. Samalla laitteella napsin eilen kuvia Otosta ja laitan ne nyt harjoitusmielessä näkyviin ilman sensuuria tai muokkaamista. Ohikiitävän hetken ajan ehdin tuolla rantakalliolla istuessani ajatella, että koiralleni alkaa ehkä pikkuhiljaa kasvaa aivot. Seuraavassa hetkessä Otto sitten juoksi västäräkkien perässä kauas jäälle, ja olin jo varma että se hukkuu. Onneksi sain sen karjuttua hengissä takaisin rantaan. Se aivoajatus kyllä kaikkosi mielestäni.

Ykkönen hyppyestettä hipoen

Aamu alkoi ikävissä tunnelmissa, kun huomasimme että yksi lastenhuoneiden ovista oli auki ja lattialta löytyi lähes tyhjäksi syöty ksylitolkarkkiaski. Omat koiramme eivät normaalisti makuuhuoneisiin öisin mene vaikka ovet ovat auki, joten myrkytysvaaran kohteeksi oli valitettavasti joutunut yökylässä oleva Erin. Mitään havaittavia oireita ei vanhalla rouvalla onneksi ollut, mutta eläinlääkärille soitimme välittömästi. Lääkäri pyysi antamaan koiralle ruokaa verensokerin romahtamisen välttämiseksi ja sitten vain seuraamaan tilannetta. Tätä kirjoittaessa onneksi tilanne on vakaa joten ilmeisesti selvisimme tällä kerralla säikähdyksellä. Lahden jh-kilpailuun emme kuitenkaan Eriniä uskaltaneet Emilian kanssa lähettää, vaan tyttö laitettiin matkaan ilman koiraa. Onneksi ihania ja avuliaita tolleri-ihmisiä riittää, joten Rajalan Jennin kautta järjestyi lyhyellä varoitusajalla varakoira ManU (Fireheart Isn't It Inez), joka olikin esiintynyt Emilian kanssa hienosti sijoittuen seitsemän parhaan joukkoon SM-osakilpailussa. Suuret kiitokset vielä sekä Jennille että Kirsille juniorhandlaajamme avustamisesta!

Itse kävin Oton kanssa Keuruulla tokoilemassa, ja kotiintuomisiksi irtosi avoimen luokan ykköspalkinto, tosin aika niukasti pistein 161,5. Sijoituksemme kahdeksan koiran joukossa oli toinen. Aivan putkeen ei kisareissu ohjaajan osaltakaan mennyt, unohdin nimittäin noutokapulan kotiin. Järjestäjät onneksi lainasivat kapulan, jolla saimme vähän treenatakin ennen koetta. Itse koeliikkeistä paikkamakuu oli ollut hieman levoton, seuraamisessa en tahtonut saada Ottoa oikein mukaan vaan se pyrki hieman jätättämään kävelyosuuksilla. Luoksetulon pysähdys oli hidas, paremmat pisteet olisin saattanut saada käyttämällä suullisen käskyn lisäksi käsimerkkiä. Kaukoissa toinen istumaannousu vaati kaksi käskyä ja hyppyestettä Otto kolautti pahasti takaisinpäin hypätessään. Suoraan silmiin paistanut aurinko ehkä vaikeutti esteen hahmottamista. Koko suorituksen ajan Otto oli yllättävän rauhallinen, jopa liiankin matalavireinen monen liikkeen suorittamisen kannalta. Ykkönen on kuitenkin ykkönen, joten turha valittaa. Parin viikon päästä Tampereella yritämme parantaa pisteitä.

Tässä vielä tuomari Mauri Pehkosen arvostelu:

1. Paikalla makaaminen 8(kerroin 3)=24 pistettä
2. Seuraaminen taluttimetta 7,5x2=15
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10x2=20
4. Luoksetulo 5x3=15
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9x2=18
6. Noutaminen 10x2=20
7. Kauko-ohjaus 9x3=27
8. Estehyppy 7x2=14
9. Kokonaisvaikutus 8,5x1=8,5

Yhteispisteet 161,5.

Pieni iltatreeni

Ohjelmaa on isännällä riittänyt tänäänkin niin, että tokotreenaus on jäänyt yhteen pieneen sessioon. Pari kohtuullisen hyvää luoksetuloa pysäytyksellä, vähän seuruuta, kaukokäskyjä ja sivulletuloja noutokapula suussa. Yritin opetella kehumaan kunnolla liikkeen jälkeen ja viemään sitten Oton hallitusti seuraavan liikkeen suorituspaikalle palkiten siellä hyvän perusasennon jälkeen. Mitään mullistavaa tässä tuskin enää ehdimme ennen kokeita saamaan aikaan, kun huominenkin menee tollerikokousreissulla Hämeenlinnassa.

Huomenna saamme myös junior handlerimme sydämen valloittaneen Erinin (Hederas Like a Rose) viikonloppuvieraaksemme. Parivaljakon on tarkoitus kisata sunnuntaina Lahdessa. Toivottavasti veteraanirouvan hermot kestävät eläväisessä laumassamme.

Kiirettä ja ekonomiaa

Tämän viikon treenit tulevat kokonaisuutena jäämään melko vähiin. Toissapäivänä teimme paikkamakuun samoihin kokeisiin tulossa olevan seurakaverimme kanssa ja otimme sen jälkeen vähän kaukoja ja stoppeja. Eilinen meni match-show järjestelyissä, mutta Otto ehti pyörähtämään voiton arvoisesti lapsi-koira kehässä Emilian kanssa. Palkinnoksi tuli Otolle hieman pieni peti, pitäisiköhän hankkia pentu ettei mene palkinto hukkaan ;) Facebookissa muuten käytiin eilen kiihkeää keskustelua tollerinpentujen hinnoista. 1200 euroa näyttää nykyisin olevan standardihinta riippumatta pennun vanhempien tasosta tai kasvattajan kokemuksesta. Tästä aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta taitaa olla parempi olla hämmentämättä soppaa ja suututtamatta fanaattisia koiraihmisiä enempää. Itse en ole koiran hankintahintaa koskaan osannut kovin tarkasti miettiä, se kun on kuitenkin aika pieni osa koiran koko eliniän aikaisista kokonaiskuluista. Onnistuin esimerkiksi itse tuhlaamaan Oton koe- ja näyttelymaksuihin vuoden 2009 aikana noin 600 euroa(aivan järkyttävä summa näin jälkikäteen ajateltuna!). Jos sitten lasketaan mukaan ruoka, erilaiset kurssit ja koulutukset, varusteet, polttoainekulut yms., niin luultavasti aktiivinen harrastaja käyttää koiran hankintahinnan verran rahaa jopa yhdessä vuodessa. Pitäisiköhän keksiä joku halvempi tapa kuluttaa vapaa-aikansa?

Vaakkunouto vahingossa

Odottelin tänään neiti 5-veetä taitoluistelutreeneistä kierrellen viime vuoden Tollershowsta tuttua urheilukenttää ympäri Oton kanssa, kun myös mukana ollut esikoistyttäreni tuli kertomaan, että oli löytänyt kuolleen variksen. Sitähän piti lähteä katsomaan, ja kun harmaatakki näytti parinkymmenen metrin päästä silmämääräisesti tarkasteltuna varsin hyväkuntoiselta (jos ei hengettömyyttä oteta huomioon), otin riskin ja lähetin Oton linjalle kohti vaakkua. Otto eteni varikselle mutta tyytyi vain nuuhkimaan sitä hetken ja tuli sitten pois. Jätin Oton odottamaan ja kävin itse toteamassa noutoesineemme aivan ehjäksi ja omasta mielestäni hajuttomaksi, joten teetin Otolle uuden yrityksen. Pienellä kannustuksella vaakku nousi koiran mukaan ja palautui hienosti käteeni. Kolmas suoritus menikin jo sitten itsenäisesti ilman apua. Tämän verran siis tuli tingittyä nometreenitauostamme, mutta eihän yllättävää tilaisuutta voinut jättää käyttämättä.

Illemmalla kävin Jyväskylässä, jossa Helmisen Hanna katsoi tokoliikkeidemme tilannetta ja antoi viime hetken treenivinkit ennen sunnuntain koetta. Kisakehuni ovat kuulemma onnettoman vaimeita, joten sain kotiläksyksi niiden treenaamisen. Ennen koetta saamme muuten tehdä vain hauskoja ja lyhyehköjä treenejä keskittyen liikkeiden osiin. Itselleni jäi tällä kertaa treeneistä oikein hyvä fiilis, toivottavasti se kantaa kokeisiin asti.

Haisevat terveiset

Viikonloppu meni koetoimitsijakurssilla Uuraisilla. Tietoa on siellä ilmeisesti kaadettu päähäni melko rankalla kädellä, koska tänä aamuna väsytti niin paljon etten edes harkinnut koiran treenaamista ennen töihin lähtöä. Lisäksi Otto oli kuralla, keittiön lattialla oli useampi kasa hyvän huomenen toivotuksia mikä ei sekään lisännyt intoani lähteä touhuamaan koiran kanssa. Illemmalla sentään tein lenkin yhteydessä vähän liikkeiden osia, eli liikkeestä seisomisia vapaamuotoisesti sekä luoksetuloon yhdistettynä (näissä olin havaitsevinani pientä kehittymistä), kaukokäskyjä joiden istumaannousut vähän yskähtelivät ja loppuun suoraa seuraamista. Huomenna menen Helmisen Hannan komentoon Jyväskylään saamaan ohjeita viime hetken koevirityksiin. Kovin luottavainen en Keuruun kokeiden suhteen ole, joten ilmoittauduin myös Tampereelle tokoilemaan 8.5. Tollerileirin wt-kouluttajattaret Jenny ja Jenna saivat myös viikonlopun aikan ylipuhuttua minut ryhmäänsä, eli vaihdoin tollerileirin ohjelmaksi tokoilun sijaan wt:n.

Ostetaan hyvä noutokapula

Eilen tuskailin hajoavan noutokapulan kanssa. Menossa on nyt toinen heikkolaatuinen kapula, eikä uutta kunnollista tahdo löytyä mistään. Jos joku osaa neuvoa paikan, mistä saa ostaa laadukkaan sorvatun noutokapulan, niin otan tiedon mielelläni vastaan. Sellaista Gappay -merkkistä yhdestä puukappaleesta sorvattua ja hienon muotoista kapulaa olen joskus treeneissä ihastellut. Paikalliset eläinkaupat tarjoavat lähinnä sellaisia malleja, missä maavaraa ei ole ollenkaan tai kapulan koko on täysin väärä. Ai niin, eiliset treenit vedin koulutuskentällä kolmessa lyhyessä pätkässä pienellä metsälenkillä tauottaen. Teimme muutaman hyvin menneen hypyn, vähän seuruuta ja liikkeestä seisomisia sekä noutoa, joka tuntuu olevan aivan hukassa. Aika noloa, että koirani on noutaja mutta olen onnistunut sekoittamaan sen suorituksen juuri tässä liikkeessä kaikista pahiten.

Tänään aamulla kävimme jalkapallokentällä tekemässä neljä liikettä putkeen ilman välipalkkausta: paikkamakuu, seuruu, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo pysäytyksellä. Aika hyviä olivat kaikki, seuruussa ehkä vire ei ollut paras mahdollinen johtuen siitä etten lämmitellyt koiraa paikkamakuun jälkeen mitenkään. Luoksetulon pysäytyskin meni aika hyvin, eli paljon yli omaa mittaansa Otto ei käskyn jälkeen edennyt.

Unstoppable Redadict

Tämä "ammattimainen" tokotreenaaminen tekee blogin sisällön aika puuduttavaksi, mutta kirjoitan nyt sitkeästi kaikki treenit ylös kun kerran tuli aloitettua.

Aamulla käynnistelimme päivän ohjelmaa näin:

Luoksetulon pysäytyksiä neljä kappaletta alkaen kuuden askeleen matkalta ja päätyen viiteentoista. Näin lyhyillä etäisyyksillä toimii vielä suhteellisen hyvin, kun käsiapukin on mukana. Mutta kun käsiapu jää pois ja matka kasvaa, juoksee Otto aina muutaman askeleen käskyni jälkeen. Redadict Un -pentueen Villen nimi olisi sopinut mainiosti Otolle! Kaukokäskyjä muutama toisto, menivät täydellisesti ilman ennakointia tai eteenpäin ryömimistä. Lopuksi suoraa seuruuta, jossa kohtuullinen suoritus.

Iltapäivällä:

Liikkeestä seisomisia nakinheitolla ja vierellä kävelystä koeliikkeen tyylisesti. Levottomat jalat vähän vaivaavat, kun palaan seisovan koiran ohi sen taakse. Luoksetulon pysäytyksiä hieman aamuista käsiapua häivyttäen. Lopuksi muutama hyvä liikkeestä maahanmeno.

Illalla:

Hieman hyvin toimivia kaukokäskyjä, vähemmän hyviä liikkeestä seisomisia ja pientä puuhastelua noutokapulan kanssa (malttia luovutukseen).

Takaisin sorvin ääreen

Lepopäivän jälkeen olemme jatkaneet tokotreenejä. Aamulenkin yhteydessä päivän ensimmäinen setti:

Maahanmenoja liikkeestä siten, että välillä palkka etujalkojen väliin heitettynä heti nopean maahanmenon jälkeen, välillä jätin koiran paikoilleen ja jatkoin kävelyä palaten hetken päästä palkkaamaan. Hyviä ja nopeita suorituksia. Seuraamista suoraan eteenpäin palkkaustiheyttä vaihdellen. Katsekontakti säilyi kohtuullisen hyvin. Sisällä tuli vielä kiusattua Ottoa lyhyellä paikkamakuulla siten, että toinen koira sai syödä ruokaansa samalla kun Otto makasi hiljaa omaa ruokaansa odotellen. Oli kiire töihin, joten makuu jäi alle minuutin mittaiseksi.

Iltapäivällä toinen setti:

Suoraa seuruuta palkkaustiheyttä vaihdellen, aika hyvin meni! Seuraavaksi 3min40sek mittainen paikkamakuu koulun parkkipaikalla siten, että olin auton takana piilossa. Otto oli rauhallinen ja pysyi suorassa asennossa, mutta eipä häiriöitäkään ollut. Lopusta nakinheittoleikkiä, jonka avulla seisomisia liikkeestä. Aika hyviä olivat nämäkin.

Iltahämärissä päivän kolmas setti:

Liikkeestä maahanmenoja aamuiseen tyyliin. Nämä sujuivat niin hyvin, että en tehnyt kovin montaa toistoa. Suora seuruukin kulki hienosti, katsekontakti pysyi lähes koko ajan niin hyvin, että minulle tuli hetkellisesti jopa tunne että alamme osata tokoseuraamisen. Lopuksi pari noutoa, jotka myös menivät mukavasti. Päivän treeneistä jäi aika hyvä fiilis, huomenna jatketaan!

Totuus tulee lasten suusta

Olin tänään katselemassa televisiota, kun neiti 5-vee tuli luokseni ja totesi: "Tiedätkö isi, että Suomessakin on ihmisiä jotka eivät osaa kouluttaa koiraa?" Tiedustelin, että mistä tytär on tuollaisen päätelmän tehnyt, jolloin sain kuulla että Annika oli match showssa nähnyt kuinka joku koira oli kovasti haukkunut ja pyytänyt päästä emäntänsä syliin. Emäntä oli sitten päästänyt koiran syliinsä ja vieläpä antanut sille makupalan. Tytär päivitteli vielä, että aikuinen ihminen ei ymmärtänyt tuollaista asiaa. Juttu tuntui minusta viisivuotiaan esittämänä hyvin hauskalta, mutta kun tarkemmin mietin niin lapsihan oli tehnyt erittäin hyvän havainnon siitä, kuinka moni koiranomistaja huomaamattaan heikentää omaa asemaansa koiran silmissä antamalla koiran manipuloida omaa toimintaansa. Meillä taitaa olla uusi Victoria Stilwell kasvamassa täällä kotona.

Käärme ja koesarja

Ennen päivän treeniä tein Oton kanssa lenkin sulia maastonkohtia etsien, verijälkeä kun pitäisi päästä harjoittelemaan ennen kevään kokeita. Varjoisissa notkelmissa lunta oli vielä polviin asti, mutta aurinkoisilta etelärinteiltä löytyi aika suuriakin lumettomia alueita. Otto oli innoissaan, kun sai juosta lumettomassa metsämaastossa. Auringon lämpö oli saanut ainakin yhden kyyn kömpimään talvipesästään, ja Otto melkein törmäsi siihen kuono maassa touhottaessaan. Onneksi käärme oli vielä sen verran kohmeessa, ettei pahemmin liikkunut ja sain koiran otettua pois sen vierestä.

Treenin teimme Jämsänkosken jäähallin parkkialueella, ja paikallaololla aloitettiin. Rivissä oli neljä koiraa, joista kahden luona ohjaaja pysyi koko ajan. Itse olin piilossa, ja Otto pysyi paikoillaan hyvin, vaikkakin pientä piippaamista oli kuulemma kuulunut, kun viereen sattui hieman levoton koira. Paikallaolon jälkeen vedimme avoluokan koesarjan hyppyä lukuun ottamatta läpi. Seuruussa katsekontakti ei pysynyt, luoksetulon pysähdys oli hidas, liikkeestä seisomisessa Otto vähän pyöri yrittäessään napata kärpäsiä lennosta. Kaukokäskyissä yksi istuminen vaati tuplakomennon ja noudon luovutus oli kaukana oppikirjasuorituksesta. Liikkeestä maahanmeno taisi tänään olla ainoa hyvä suoritus, mutta onneksi kokeisiin on vielä kaksi viikkoa aikaa. Huomenna pidämme hyvin ansaitun vapaapäivän treeneistä ja alamme sitten taas tahkoamaan liikkeiden osia kuntoon.

Kaikki liikkeet läpi

Päivän toko-ohjelmassa oli taas kolme muutaman minuutin harjoitustuokiota, tällä kertaa kokonaisia liikkeitä tehden ja palkiten vasta kun session kaikki liikkeet oli tehty.

Aamulla kauppareissun yhteydessä paikallamakuu parkkipaikalla siten, että olin itse auton takana piilossa. Kolme minuuttia meni hyvin, häiriötä ei tosin ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Yksi sauvakävelijä sentään viuhtoi ohi melko läheltä. Heti perään seuruu, jossa Otto ei pysynyt aivan tarpeeksi lähellä jalkaani ja oli taas hieman matalavireinen muutenkin.

Päivällä lenkin yhteydessä rauhallisessa paikassa sorakuopan pohjalla liikkeestä maahanmeno joka meni hyvin, luoksetulo jossa pysähdys oli hidas ja liikkeestä seisominen, jossa aivan pieni viive käskyn ja pysähdyksen välillä.

Illalla koulutuskentällä kohtuullisen hyvä nouto, oikein hyvin menneet kaukokäskyt ja hyvä hyppy. Otto oli hyvällä tuulella ja häntä heilui koko treenin ajan. Huomenna hellitämme tahtia ja treenaamme vain yhden kerran, tarkoitus on kokeilla kokonaista kisasarjaa.

Tokoilu jatkuu

Aamulenkin yhteydessä päivän ensimmäinen treeni:

Kaukokäskyjä etäisyyttä koirasta vaihdellen. Hyvää, innokasta tekemistä. Pari kertaa hieman ryömi maahanmenon yhteydessä. Hyvin lyhyitä suoria seuraamisia. Katsekontakti säilyi, kehuin kovasti. Lopuksi sisällä noutokapula suussa sivulletuloja. Nämä menivät pilalle, kun Otto kävi kuumana ruokaa odotellessaan eikä pystynyt keskittymään kun annoin toisen koiran syödä omaa annostaan samaan aikaan.

Iltapäiväsetti:

Hyppyjä siten, että esteen takana aina useampi istuminen ja maahanmeno ennen takaisinhyppyä. Hyvin meni, Otto ei enää jäänyt ihan esteen lähelle kököttämään. Kaukokäskyjä, joissa hyvät ja nopeat suoritukset. Pari kertaa vähän ennakoi maahanmenoa. Lopuksi liikkeestä seisomisia nakinheittoleikin avulla. Kohtuullisia stoppeja, mutta vieläkin saavat nopeutua.

Ja vielä illalla:

Noutokapula suussa sivulletuloja ihan läheltä ja vähän kauempaa, sitten muutama vauhtinouto ja lopuksi yksi kokonainen noutosuoritus. Tämän liikkeen olen tyhmyyttäni sössinyt, kun olen käyttänyt täysin samaa käskyä kuin damin/riistan noudossa, jossa luovutus tapahtuu edessäni. Tokossa haluan luovutuksen sivulta, mutta Otto on ymmärrettävästi vähän epävarma että mitä haluan milloinkin. Kokeen jälkeen vaihdan käskysanaa, ennen koetta en uskalla sekoittaa pakkaa enää enempää. Hypyt edelleen hyviä, liikkeestä maahanmenot nopeita. Nyt on hyvä putki liikkeiden osien treenausta tehty, huomenna vuorossa kokonaiset liikkeet.

Tehotokoilua

Paniikki meinaa iskeä, kun avoluokan tokokoe lähestyy armottomasti. Tänään aloitin viimeisen puristuksen, eli yritän treenata Oton kanssa kolme kertaa päivässä lyhyesti ja tehokkaasti.

Päivän ensimmäinen setti aamulla varhain oli tällainen:

Liikkeestä maahanmenoja nopeaan tahtiin, palkaksi etujalkojen väliin heitetty nakinpala. Hienosti meni, vauhtia alkaa taas löytyä. Seuraavaksi joitakin luoksetulon stoppeja lyhyehköllä matkalla. Tähän otin taas käsiavun mukaan suullisen käskyn lisäksi. Aika hyviä suorituksia, mutta vielä on pysähdyksen nopeuduttava. Lopuksi nakinheittoleikki, jossa heittelin Otolle nakkeja eri suuntiin, välillä seiso -käskyn antaen. Tällä yritän saada pysähdykset nopeiksi ja varmoiksi.

Toinen setti:

Luoksetulon stoppeja, ei merkittävää parannusta aamuiseen. Liikkeestä seisomisia nakinheittoleikillä ja sivulla kulkiessa. Kohtuullisesti meni. Lopuksi vielä kyhyitä seuraamisia, joissa käännöksiä oikeaan ja vasempaan. Vire ei oikein säilynyt.

Illalla kolmas setti:

Liikkeestä seisomisia, liikkeestä maahanmenoja ja lopuksi noudon loppuosaa, eli sivulletuloja kapula suussa. Kaksi ensimmäistä osaa meni hyvin, noutoon en ole tyytyväinen.

Yksi päivä kaiken muuttaa voi

Tänään jatkoimme siitä mihin eilen jäimme, eli tokoilimme koulutuskentällä. Herättelin Ottoa pienellä köydenvetoleikillä ennen seuruuta, ja nyt vire olikin eilistä parempi. Noutoihin hain vauhtia ruokakupissa odottavilla makupaloilla, ja luoksetulon pysäytystä vahvistin takapalkalla. Paikkamakuu sujui edelleen hienosti, nyt pienenä lisähäiriönä oli koirien edessä liikuskellut avustaja. Hyppy meni hyvin, samoin kaukokäskyt. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen takkusi edelleen hieman, mutta oli kuitenkin eilistä parempaa. Nyt on aika keskittyä liikkeiden osien hiomiseen ja jättää kokonaiset liikkeet hetkeksi. Tämän päivän perusteella olen kuitenkin ihan toiveikas tulevan koestarttimme suhteen.

Tokoliikkeiden testausta

Sateisen pääsiäispäivän ohjelmassa oli käynti koulutuskentällä, jossa kokeilimme toisen koirakon kanssa avoluokan tokoliikkeet läpi. Aihetta iloon antoi oikeastaan vain paikkamakuu, joka sujui ongelmitta. Kaikissa muissa liikkeissä onkin tämän päivän perusteella sitten enemmän tai vähemmän korjattavaa, eli kolmen viikon päästä oleva koe saattaa sittenkin tulla liian nopeasti. Pysähtymiset liikkeestä olivat tänään hitaita, kaukokäskyissä istumaan nousut vaativat tuplakomennot ja seuraaminen oli hyvin flegmaattista. Hyppy sentään meni hyvin, joskin Otto istahti aivan esteen taakse mistä on hankala ponnistaa virheettömästi takaisinpäin. Yleensä kuumana käyvä Otto oli tänään yllättävän rauhallinen, mikä näkyi seuraamisessa laiskannäköisenä vähän sinnepäin tekemisenä. Taitavat maailmankirjat olla sekaisin, kun Oton kierroksia pitää nostaa riehuttamalla ennen seuruuta..