keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Harjoituskauden käynnistelyä

Ensilumi on satanut, joten lienee taas aika ryhdistäytyä myös treenirintamalla. Olen itse istunut viime viikonlopun toko koulutusohjaajakurssilla, ja samaa herkkua on luvassa vielä tulevaksikin viikonlopuksi. Mitään kovin uutta ja mullistavaa ei vielä ole tullut eteen, mutta aina kurssilla käyminen saa kuitenkin oman treenimotivaation hieman nousemaan. Oton kanssa olisi tarkoitus treenata tokon voittajaluokan liikeet kisakuntoon kevääseen mennessä, ja tällä viikolla olen hieman tarkistellut missä olemme menossa. Seuraamisen osalta otin harjoittelun kohteeksi paikallaan kääntymiset ja sivuaskeleet, mitkä sujuvat mielestäni aika hyvin. Ainoastaan sivuaskelissa vasempaan on vielä hiomista, niissä koira tahtoo hypähdellä pois altani hieman hallitsemattomalla tavalla. Jostain syystä sivuaskelien treenaminen myös kuumentaa koiraa selvästi. Luoksetulon osista liikkeestä maahanmeno sujuu hyvin, seisahtumisissa vaihdoin suullisen käskyni käsimerkkiin ja yritän löytää liikkeeseen uutta potkua. Hyppynoudossa ja metalliesineen noudossa ei ole isoja ongelmia, palautuksessa Otto usein osuu hieman jalkaani, mikä täytyy velä karsia pois. Tunnistusnoutoa emme ole tehneet aikoihin, joten siinä täytyy varmaankin palata alkeisharjoituksiin. Ruudun kanssa tilanne on sama, eli moneen kuukauteen en ole sitä kokeillut ja alusta on varmasti aloitettava. Pelkkää tokoilua ei talvikautemme sentään ole tarkoitus olla, vaan nomepuolen asioitakin aiomme edelleen harrastaa. Itse en vain oikein tiedä mitä nomeilun osalta on tehtävissä. Malttia ja hallintaa en osaa koiralle kehittää, joten toivon että yksi ikävuosi lisää saa taas kehitystä aikaan sillä rintamalla. Tehtävien suhteen tavoitteena voisi olla kolmosmarkkeerauksen oppiminen ja tietysti ohjaukset entistä pidemmillä etäisyyksillä.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Ylimenokauden kuulumisia

Koekautemme on tämän vuoden osalta ohi, ja täytyy tunnustaa että treenimotivaatiokin on lähtenyt syyslomalle. Käytännön metsästystä sen sijaan olemme Oton kanssa ehtineet hieman harrastaa, ja vähäisestä saaliista huolimatta olen sitä mieltä, että se on kyllä parasta mitä ihminen voi koiran kanssa yhdessä tehdä. Kanalintuja olemme jahdanneet metsässä samoillen, ja Otto on ilman minkäänlaista opettamista alkanut kulkea sivuillani ja edelläni suurinpiirtein haulikonkantaman etäisyydellä maastoa haravoiden. Linnut ovat vaan tänä syksynä olleet poikkeuksellisen arkoja, joten ampumatilanteita ei ole juurikaan tarjoutunut. Vesilinnustusreissut ovat jääneet valitettavan vähiin, mutta telkän nouto metsälammen kylmästä vedestä onnistui täydellisesti kun kävimme iltahämärissä rantakaislikot kiertämässä, ja pääsin yhden pomppulinnun pudottamaan. Vaikka Otosta ei kovin kummoista koekoiraa taida koskaan kehittyäkään, riittävät sen ominaisuudet mainiosti omien metsästysreissujeni tarpeisiin.

Kotikaupunkimme olemattoman tokokoulutustarjonnan vuoksi palveluskoirayhdistyksen ihmiset ovat houkutelleet minua lähtemään tokon koulutusohjaajakurssille, ja nyt on muutama päivä aikaa päättää lähdenkö. Omiin kouluttajaominaisuuksiini en kyllä luota pätkääkään, mutta jospa kurssilla kehittyisin edes vähän. Saapa nähdä tuleeko lähdettyä.