Talviturkin heitto

Tänään kotirannassa aamulenkkeillessäni huomasin yhtäkkiä Oton kadonneen, eikä sitä pienen odottelun jälkeenkään näkynyt missään. Kun huusin koiraa muutaman kerran, alkoi kauempaa rannasta kuulua niin outoa ulinaa, että arvasin jonkin olevan vialla. Juoksin lähemmäksi ja näin Oton pään pilkistävän järvestä jääsohjon keskeltä. Poika oli pudonnut jäihin, eikä päässyt omin avuin ylös. Onneksi jää rannassa kesti lähes sadan kilon elopainoni, ja sain kurotettua auttavan käteni avantoon ja kiskottua Oton ylös. Nyt täytyy vain toivoa, että tästä kylmästä kylvystä ei jää Otolle mitään uintikammoa.

Taipparitreeniä ja varisjahtia

Lauantain vietimme Oton kanssa Laukaassa taipparikurssilla. Perusasioiden kertaamistahan siellä lähinnä tehtiin, mutta ihan hyvä kurssi kuitenkin oli. Palautuksissa oli yllättäen pieniä ongelmia, vaikka ne yleensä ovat olleet hyviä. Saimme toisaalta suoritettua melko hyvän hakutreenin dameilla, mikä oli myönteinen asia. Lokki kelpasi suussa kannettavaksi, mutta varis ei maistunut. Seuraavana päivänä kotimaisemissa lenkkeillessämme törmäsimme siipirikkoon varikseen, mitä Otto haukkui kovasti, mutta ei uskaltanut napata kiinni. Jouduin sitten itse juoksemaan vaakun kiinni ja toimittamaan autuaammille metsästysmaille. Illalla varis kelpasi muutaman tunnin jäähtymisen jälkeen Otonkin suuhun, mutta aika runsasta herättelyä varisten nouto tuntuu tällä hetkellä vaativan.

Harhautusyrityksiä Hopsussa

Keskiviikkoiltana olimme pienimuotoisissa nome-yhteistreeneissä Koiviston Riitan luona Jämsän Hopsussa. Paikalla oli neljä tolleria ja yksi flatti. Lämmin ja aurinkoinen ilta tarjosi oikein mukavat harjoitusolosuhteet lähes kuivalla sänkipellolla. Treenit aloitettiin linjalähetyksellä avonaisessa metsässä. Maastoon oli viety dameja etukäteen, joten koira lähetettiin linjalle sokkona. Oton lähetin matkaan aika läheltä dameja, ehkä noin 25 metrin päästä. Otto eteni hyvin alueelle, mutta kävi sitten damien vilkaisun jälkeen nostamassa koipea ja myös isommalla hädällä. Sen jälkeen oli aikaa ottaa dami suuhun ja palauttaa se. Vein damin uudestaan paikalleen Oton katsellessa, ja sitten lähdimme pellolle odottamaan seuraavaa tehtävää. Oman vuoron odottelu sujui näissä treeneissä yllättävän hyvin kaikilta koirilta, piippaamisen sijaan kuului lähinnä keväistä linnun laulua :). Pellolla teimme harjoituksen, jossa koiran nähden hajustettiin pieni alue damilla ja yritettiin antaa vaikutelma että dami on piilossa tuolla alueella. Sitten koira lähetettiin linjalle kohti ko. aluetta, ja hetken etsimisen jälkeen annettiin pysähdyskäsky. Kun koira pysähtyi, sille annettiin taakse -käsky, jonka noudattamisesta palkkana oli kauempana kivikasan takana piileskelleen avustajan heittämä dami. Näin siis teoriassa. Oton kohdalla käytäntö ei ihan noudattanut teoriaa, mutta sain Oton kuitenkin pysähtymään ja lähtemään taakse. Tosin pysähdys ei tapahtunut yhdellä käskyllä, vaan pillityksen lisäksi vaadittiin myös aika voimakasta sanallista houkuttelua. Harjoituksen lopuksi käytiin vielä tekemässä linjalähetys samassa paikassa kuin aluksi, ja Otto haki muistidamin linjan päästä täysin moitteetta.

Pupujäljellä

Eilen laahasin pikkuista kania metsässä parisataa metriä, ja hain sitten Oton kokeilemaan jäljestystä pitkästä aikaa. Tyhmyyttäni vedin jäljen vastatuuleen, joten Otto jäljesti ilmavainulla todella vauhdikkaasti ja aikamoista siksakkia tehden. Pupu kuitenkin löytyi, ja palautui hienosti käteen asti. Nyt pitäisi saada jostakin sellainen keskikokoinen kani, tämän pikkuisen yksilön lisäksi pakastimestamme löytyy nimittäin vain kaksi jättisuurta pitkäkorvaa, joita Otto ei ainakaan viime syksynä suostunut suussaan kantamaan.

Riistaan tutustumista

Talvi on mennyt nometreenien osalta pelkkiä dameja käyttäen, mutta pääsiäispyhien aikana kaivoin pitkästä aikaa pakastimen kätköistä esiin sekä lokin että variksen. Kokeilin helppoa linjalähetysharjoitusta ensin damilla ja sitten heti perään linnuilla. Ensi yrittämällä Otto ei ottanut suuhunsa kumpaakaan tipua, mutta pienen kantoharjoittelun ja innostamisen jälkeen sain pojan palauttamaan molemmat linnut itsenäisesti linjan päästä. Ensi viikonlopuksi täytyy sulattaa kani, niin tulee koko taippareiden riistavalikoima koeajettua hyvissä ajoin. Oheisessa kuvassa Otolla on kylläkin suussa dami, mutta tuleepahan vähän väriä tähän tekstipainotteiseen blogiini. Kuvan copyright: redadict.com

Hormonit hyrräävät

Eilenkään en voinut vastustaa kiusausta, vaan kävin tekemässä Oton kanssa ihan pienen damitreenin. Jätin pojan istumaan, kävelin eteenpäin ja heitin matkalla damin sivulleni. Sitten luoksetulokäsky, matkalla pysäytys damin tasalle ja sivusuuntamerkillä lähetys damille. Sama toiselle puolelle ja lopuksi heitin damit molemmille puolille, joista otettiin ylös vain toinen. Hyvin sujui, tosin viimeisessä palautuksessa Otto pudotti märän lumen kasteleman damin ja vähän mälväsi sitä suussaan. Tulipa kuitenkin todettua, että sivusuunnat sujuvat ainakin näin motivoidusti. Treenin jälkeen meinasikin sitten käydä huonosti, kun Otto karkasi autotielle ja juoksi vähän aikaa tien reunaa edestakaisin kuono maassa muusta maailmasta välittämättä. Ohi ehti ajaa yksi Volvo, jonka kuski onneksi hiljensi vauhtia eikä ajanut koiran päälle. Pienen karjumisen jälkeen sain Oton kiinni, ja kotiin kävellessämme selvisi sekoamisen syykin; näimme nimittäin lähistöllä asuvan juoksuisen narttukoiran, joka oli juuri kävellyt emäntänsä kanssa kyseistä tietä pitkin. Kotoakin on juoksuinen terrierinarttu pitänyt viedä sukulaisille hoitoon, siinä määrin ovat tunteet olleet pinnassa molemmilla koirilla. Tänään poden ilmeisesti itsekin hetkellistä mielenhäiriötä, kun tulin täyttäneeksi ilmoittautumislomakkeen Kangasalan taippareihin 21.5. Mutta nyt pääsiäislomalle!

Alkuviikon treenit

Maanantaina kävimme toisen kerran tokoilemassa Hanna Helmisen opastuksella. Ohjelmassa oli perusasennon hiomista, seuraamista seinän vierellä, uusia kikkoja luoksetulon ja noudon harjoittelemiseen ja lopuksi kokeiltiin vielä esteen yli hyppimistä. Aluksi tehtiin myös paikallaolotreeni kahden muun tollerin kanssa. Nyt tulee parin viikon tauko tokotreeneihin, mutta kotioloissa täytyy toki pyrkiä treenaamaan vähän joka päivä.

Eilen tein saamistani kielloista huolimatta pienen nometreenin. Markkeeraukset ovat talvinomeissa menneet sen verran huonosti, että oli pakko kokeilla onko Oton markkeerauskyky todella hävinnyt talven aikana. Ei se mihinkään ole hävinnyt, Otto nimittäin toimi hienosti kun heitin sille viisi ykkösmarkkeerausta koemaastoja muistuttaneessa kuusikossa.

Eilen kävimme myös eläinlääkärissä otattamassa uuden verinäytteen rabiesvasta-aineiden tutkimista varten. Toivottavasti näyte ei tällä kertaa juutu matkalle, vaan päätyy perille saksalaislaboratorioon.

Pirkan dam(m)it

Tollerijoukkueita oli mukana peräti neljä, Otto edusti lopulta koko kisan viimeiseksi jääneessä joukkueessa.

Tässä arvostelu:

OHJAUSTEHTÄVÄ

Etenee linjaa, mutta ei oikein käytä vainua. Damit saadaan kuitenkin uusintalähetysten turvin talteen. Pisteet 12/20

PAIKALLISTAMISTEHTÄVÄ

Havaitsee molemmat heitot. Noutaa molemmat damit, vaikkakin hieman epävarmasti. Pisteet 12/20

HAKU

Nuori uros, joka löytää dameja, mutta ei ota suuhun. Liikkuu alueella ja vähän ulkopuolellakin. Ohjattiin maltilla. Tuo 1/6. Pisteet 5/20.

Yhteensä 29/60 pistettä. Nyt en jaksa edes selitellä huonouttamme, ottaa sen verran päähän koko nometouhu tällä hetkellä.

Aika hyvä kenraaliharjoitus

Eilen illalla ajoimme Vilppulaan nometreeneihin. Paikalla oli meidän lisäksemme Mäntän Seudun Nuuskujen nuoria koiria, jotka myös ovat lähdössä Pirkan dameihin tulevana sunnuntaina. Tavoitteena oli harjoitella samantyyppiset tehtävät mitä kokeessakin on odotettavissa, ja lisäksi oman vuoron odottelua mitä varmasti sunnuntainakin saa tehdä. Oton kanssa pääsimme aluksi odottamaan, kun toinen Otto teki hakutehtävän. Haku tehtiin motivoituna, eli omalla vuorollamme lähdin Oton kanssa mukaan, kun hakuruutua täytettiin. Nuoreen mäntytaimikkoon vietiin yhteensä seitsemän damia, joista kaksi jätettiin aivan hakualueen etuosaan männyntaimien oksille nostettuna. Lähetin Oton hakuun, mutta kuten niin usein ennenkin, ei haku käynnistynyt ihan heti, vaan jouduin antamaan pari uutta käskyä ja viittomaan kädellä hakualueen suuntaan. Sen jälkeen haku toimi kohtuullisen mukavasti, ja otimme talteen neljä damia seitsemästä. Pienen odotustuokion jälkeen pääsimme tekemään motivoidun linjalähetystehtävän. Vein Oton kanssa damin lumeen tallatun polun päähän ja paluumatkalla jätimme toisen damin suunnilleen uran puoliväliin. Lähetin Oton linjalle, pillitin lähihakumerkkiä ensimmäisen damin kohdalla, ja Otto palautti hienosti. Toisessa lähetyksessä Otto jumittui haistelemaan edellisen damin kohtaa, vaikka toistin eteen -käskyn siinä (tätä emme tosin ole harjoitelleet ennen). Otto kuitenkin pysähtyi pillikäskylläni ja lähti hienosti taakse, kun annoin käskyn ja käsimerkin. Saimme siis toisenkin damin hienosti pois linjan päästä. Viimeisenä teimme markkeeraustehtävän, jota ennen otimme lyhyen luoksetulon lumikasan yli (tarkoitus oli näyttää koiralle suora palautusreitti ensimmäiseltä markkeeraukselta). Luoksetulon loppuvaiheessa Otto kuitenkin päätti lähteä omille teilleen ja harhaili hetken maata haistellen. Sain sen vasta hetken huutelun jälkeen istumaan ja tulemaan luokseni, ja pääsimme jatkamaan markkeerauksia. Ensin tuli kaksi ykkösmarkkeerausta, jonka jälkeen kakkonen samoihin paikkoihin. Saimme kaikki damit ylös, mutta pientä hakua Otto joutui pudotusalueilla tekemään. Markkeerauskyky on päässyt talven aikana selvästi heikkenemään. Avustajien arastelu jatkuu edelleen, mikä näkyi välillä paikalleen jähmettymisenä, kun daminheittäjä otti muutamia askeleita. Tähänastiseen harjoitukseen olin kuitenkin kokonaisuutena aika tyytyväinen ja jos olisin ollut järkevä, olisin lopettanut tässä vaiheessa. Menin kuitenkin vielä treenien lopuksi hakemaan Oton autosta ja yrittämään kakkosmarkkeerausta uudestaan. Tuloksena oli kovaa vinkumista ja jälkien haistelua lähetyspaikalla, joten pyysin avustajaa ottamaan damit ylös itse Oton katsellessa ja vein sitten Oton takaisin autoon. Tämä harjoitus antoi kaikesta huolimatta kuitenkin uskoa siihen, että voimme saada Pirkan dameissa kaikki tehtävät suoritettua kunnialla.

Täällä vartioin minä

Eilen töissä ollessani oli kotiovellamme käynyt ovikelloa soittamassa ulkomaalainen, hieman epämääräiseltä vaikuttanut mieshenkilö. Johanna oli mennyt avaamaan, ja Otto oli seurannut perässä. Mies oli esittänyt paperilapun, jossa kuvailtiin monisanaisesti hänen perheensä karmeaa kohtaloa, lasten sairauksia jne. Auttamaan olisi kuulemma pystynyt ostamalla taidetta, jota miehellä oli mukanaan kahden taulun verran. Johannan sympatioita mies ei pystynyt voittamaan puolelleen, ja ilmeisesti tilanteen jännittyneisyyden vaistosi myös Otto, joka työntyi Johannan ja miehen väliin uhkaavasti muristen. Aika outoa koiralta, joka ei ole koskaan ennen osoittanut mitään vahtikoiran elkeitä eikä käyttäytynyt epäystävällisesti ihmisiä kohtaan. Taulukaupat jäivät siis syntymättä. Olisi ollut hupaisaa nähdä miehen ilme, kun hän suuntasi naapuriimme missä asustaa kaksi massiivisen kokoista dogo argentinoa :)