Kihniössä könyämässä

Vietin kesälomani viimeisen viikonlopun laatuaikaa Oton kanssa Kihniössä mejäkokeiden merkeissä. Olimme oikein yötä kokeen keskuspaikkana toimineella Kihniön eränkävijöiden majalla. Kokeen suhteen en odottanut liikoja, koska harjoituksissa emme ole juuri onnistumisia kokeneet. Ehkä Rantasen Sannan meille alkuviikosta tekemä harjoitusjälki kuitenkin tehosi, koska Otto selvitti urakkansa ilman hukkia.

Tuomari Torsten Lerstrand lätkäisi meille 45 pistettä ja VOI1 palkinnon seuraavanlaisella koeselostuksella:

"Startade lungt och bra. Startade med markvittring. 1-Sträkan par små kontroller. Vinkeln liten rundning. 2-Sträkan en större rundning. Vinkeln ok. 3-Sträkan par saxningar över spåret. Vinkel son var hoppet klarades av med rundningar. 4-Sträkan par saxningar. Markerade 3 första legorna bra, 4 förbi utan at markera. Fram till kläven som den stannade vid."

Oma tilannetietoisuuteni jäljellä ei ollut kehuttava. Kuvittelin ensimmäisen kulman olevan katkokulma ja tuulettelin hiljaa mielessäni, kun Otto selvitti sen pienellä tarkistuslenkillä. Vasta koeselostusta lukiessani tajusin, että katko olikin ollut kolmannella kulmalla, jossa Otto pyöri pitkään jäljen jatkoa etsien. Jäljen aikana koin sellaisenkin uuden asian, että tuomari kysyi yhtäkkiä voisimmeko pysähtyä hetkeksi. Minähän pysäytin koiran ja odotin puhuttelua tai kokeen keskeyttämistä jostain syystä. Tuomari halusi kuitenkin vain vetää hetken henkeä, jonka jälkeen jatkoimme jäljestystä. Onneksi Otto ei tuntunut pahemmin häiriintyvän keskeytyksestä. Kesken yhden suoran kuulin läheltämme koiran haukahduksen, jota en tunnistanut Oton ääneksi. Opas väitti kuitenkin jälkikäteen, että Otto oli haukahtanut jollekin jäljen läheltä lähteneelle eläimelle. Mahdollista se on, koska pian sen jälkeen Otto teki aika ison tarkistuslenkin jäljen sivussa. Viimeisellä suoralla edestämme lähti lentoon iso teeripoikue, jota Otto ei heti näyttänyt huomaavan. Lintujen hajut se kyllä huomasi kohdalle päästyämme, ja siitä seurasi tarkistuslenkki jonka takia viimeinen makuu tuli ohitettua. Muuten Otto merkkasi makaukset hyvin.

Valoa tunnelin päässä?

Oton kuntoutusprojekti alkaa ilmeisesti tuottaa tulosta. Lenkillä vapaana sen huomaa siitä, että Otto pysyy vapaana juostessaan taas huippunopean Ruutin vauhdissa mukana. Myös nometreeneissä Otto on selvästi piristynyt ja palauttaa taas damit laukaten. Aikaisemmin palautukset ovat ilmeisesti lihaksiston jumista ja kivuistakin johtuen hidastuneet huomattavasti koiran vähän väsyttyä.

Eilen kävimme palveluskoirakentällä tekemässä ohjausharjoituksen labukkatyttö Viuhtin kanssa, ja Otto osoitti hyvää ohjattavuutta pitkilläkin etäisyyksillä kun pysäyttelin sitä ja käänsin sivusuuntiin kohti dameja. Suorien linjojen kehittäminen ja matkojen venyttäminen on nyt ohjauspuolen treeneissä tärkein harjoituskohteemme. Motivoituna homma toimii, mutta sokkolähetyksiin suoraviivaisuutta kaivataan rutkasti lisää. Anita Norrblom antoi Paraisten koulutuksessa hyväksi osoittautuneen neuvon Oton linjaharjoituksiin. Kun Otto lähtee sivuun linjalta, olen aiemmin pysäyttänyt sen pillillä ja kutsunut sitten luokse ja yrittänyt uudestaan. Anitan mukaan pillipysäytyksestä tulee noin käytettynä koiralle kielteinen asia, eikä se sen jälkeen palaa mielellään ohjaajan luokse ilman damia. Nyt olen ryhtynyt huutamaan otolle "ei", kun se ajautuu pois linjalta ja istuttanut sen sitten hetkeksi miettimään ja kutsunut sanallisesti luokseni uutta yritystä varten. Kumma juttu, mutta tällä tyylillä Otto todella tulee mielellään luokseni ja suoriutuu usein tehtävästä paljon paremmin uudella yrityksellä. Pillipysäytystä käytän sitten tilanteissa, jossa Otto on esimerkiksi edennyt linjaa damin tasalle mutta sen verran sivuun, että se vaatii yhden sivusuunnan antamisen saadakseen vainun damista. Näin koira toivottavasti oppii, että pilliin kannattaa pysähtyä ja kuunnella sen jälkeen ohjeita, niin päätyy palkaksi damille.

Urheilija ei tervettä päivää näe

Treenikaverit alkoivat alkukesästä huomauttelemaan Oton epänormaalista liikkumisesta, jonka seurauksena tilasin fysioterapeutin kotikäynnille. Aika pahat jumit ja lihasepätasapainot tutkimuksissa löytyivätkin, joten nyt kuntoutamme Oton kroppaa hieronnalla, jumpalla, venyttelyllä ja vesikävelyllä.

Nomerintamalla ei mitään uutta. Kävimme parissa koulutuksessa kesäkuussa, ja siellä kouluttajat yrittivät ystävällisesti kertoa että jonkinlaista hallintaa pitäisi koiraan tässä vaiheessa saada. Peruin koulutusten jälkeen heinäkuunkin koestarttimme, eipä sinne kannata lähteä kallista kättelyä tekemään.

Hieman yllättäen saimme sitten paikan mejäkokeisiin, kun Kihniön huhtikuulta heinäkuun loppuun siirrettyihin kokeisiin oli kertynyt peruutuksia riittävän paljon. Nyt on varmaan pakko vähän harjoitella verijälkeä, jos edes siitä lajista onnistuisimme hyväksytyn tuloksen saamaan tällä kaudella.