tiistai 31. maaliskuuta 2009

Tokoon tutustumassa

Eilen aloitimme Jyväskylässä Hanna Helmisen vetämän viiden kerran tokokurssin, jonka Saija Lampinen järjesti meille keskisuomalaisille tolleristeille. Kaikki mukana olleet koirat treenasivat vuorollaan puolisen tuntia Hannan ohjauksessa, ja yhdessä tehtiin lyhyt paikallaoloharjoitus. Oton kanssa harjoiteltiin perusasentoa, seuraamista "namikävelynä", luoksetuloa ja noutoa. Välillä rauhoituttiin paikalle taukoliikkeen avulla ja nostettiin kierroksia köysileluleikillä. Näistä treeneistä jäi kyllä erittäin hyvä tunnelma ainakin isännälle, mutta luultavasti koirallekin. Tekeminen oli iloista ja koiraa pyrittiin palkkaamaan ja kehumaan hyvistä suorituksista. Nomepuolella harmittaa ehkä eniten juuri se, että suuri osa treeniajasta menee usein koiran kieltämiseen ja turhaan äkseeraamiseen. Tätä tokopuolen myönteistä ilmapiiriä täytyy yrittää saada mukaan myös joskus turhan vakavamieliseen nomeharjoitteluun.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Malttia kehittämässä

Eilen kävimme Mäntässä nometreeneissä. Otto kävi aika kovilla kierroksilla ja äänteli sen verran paljon, että katsoin parhaimmaksi vain istuttaa sitä paikallaan ja antaa sen katsella muiden koirien työskentelyä. Hiljaisista hetkistä palkkasin aina makupalalla, ja kyllä Otto loppua kohden rauhoittuikin aika hyvin. Selvästi se myös oli ihmeissään, kun tuli kotiinlähdön aika, eikä se ollut päässyt tekemään yhtään noutoa. Nämä malttiharjoitukset otan nyt säännöllisesti käyttöön, eiköhän niistä tuloksiakin saada pikkuhiljaa. Treenien jälkeen teimme kotipihassa yhden helpon linjalähetyksen, joka sujui vauhdikkaasti. Eläinlääkäriltä sen sijaan tuli huonoja uutisia, Itella nimittäin oli palauttanut Saksaan lähetetyn verinäytteemme kaksi kertaa takaisin, joten joudumme käymään luovuttamassa uuden näytteen ensi viikolla. Tänään illalla alkaa Hanna Helmisen tokokurssi Jyväskylässä. Sinne täytyy lähteä kiireellä heti työpäivän jälkeen, joten Otolla varmasti on virtaa riittävästi, kun mitään rauhoittumislenkkiä emme ehdi tekemään.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Talvinomeilua Mäntässä


Nyt on sitten Oton koeura avattu, selvisimme nimittäin hengissä lauantain startista Mäntän epävirallisessa talvinomekokeessa. Kovin hyviä pisteitä tai sijoitusta ei kotiin viemisiksi herunut, mutta en kuitenkaan osaa olla kamalan pettynyt. Kokeessa oli kaksi rastia, joista ensimmäisellä tehtiin haku Kirsi Mantilon tuomaroimana. Otto ei lähtenyt tekemään hakua ensimmäisellä lähetykselläni, vaan jouduin ottamaan sen takaisin ja lähettämään uudelleen. Työmotivaatio oli jatkossakin aika heikko, joten ylimääräisiä käskyjä ja maanittelua tarvittiin. Saimme aikarajan puitteissa talteen kolme damia viidestä ja pisteitä 5,5/10. Toisella rastilla tuomarina oli Riitta Koivisto, ja tehtävinä kaksi ykkösmarkkeerausta sekä linjalähetys ensimmäisen markkeerauksen suuntaan. Molempien markkeerausten suuntaan ammuttiin laukaus haulikolla. Ensimmäiselle markkeeraukselle oli matkaa ehkä 25-30 metriä, ja matkalla piti ylittää oja. Maasto oli harvahkoa kuusimetsää, joten jonkin verran näköesteitä osui koiran ja markkeerausheiton väliin. Otto eteni ensimmäisen markkeerauksen suuntaan aluksi hyvin, mutta jäi sitten kuitenkin hakemaan damia liian läheltä. Kutsuin Oton pois ja kokeilin lähettää uudestaan, mutta lopputulos oli sama. Otto selvästi aristeli daminheittäjänä toiminutta avustajaa, eikä uskaltanut mennä riittävän lähelle. Heittäjä kertoi myöhemmin, että dami oli pudonnut tampatun pudotusalueen taakse pieneen kuoppaan, joten Otolla ei ollut mahdollisuutta nähdä damia yhtään kauempaa. Tuomari pyysi tässä vaiheessa meitä siirtymään toisen markkeerauksen lähetyspaikalle, jossa suoriuduimme aivan yhtä huonosti. Etäisyys oli suunnilleen sama kuin ensimmäisessä markkeerauksessakin, ja maasto ehkä hieman peitteisempää. Otto lähti hyvin markkeerausheiton suuntaan, mutta jäi pyörimään liian lähelle ja oli taas selvästi pelännyt damin heittänyttä avustajaa. Lopuksi yritimme linjalähetystä ensimmäisen markkeerauksen damille, ja sen saimmekin ylös ihan hyvin. Pisteitä ei tosin tästä ohjauksesta tullut kuin 4/10.

Koeselostus kokonaisuudessaan näytti tältä:

1. HAKU
Nuori uros, tekee hakua kun haluaa. Saa talteen 3 damia. Pisteet 5,5.

2. MARKKEERAUS
Näkee kummatkin, mutta ei suorita noutoja. Pisteet 2.

3. OHJAUS
Suorittaa ohjauksen motivoidusti. Pisteet 4.

4. TYÖSKENTELYHALU JA TEHOKKUUS
Ailahtelevainen työskentelyhalu, voisi olla tehokkaampi (Mantilo, 6 pistettä).
Voisi keskittyä paremmin (Koivisto, 5 pistettä).

5. YHTEISTYÖ
Ohjaaja ohjaa rauhallisesti "ei aivan tilanteen tasalla" olevaa koiraa (Mantilo, 7,5 pistettä).
Hyvässä yhteistyössä rauhallinen ohjaaja (Koivisto, 7 pistettä).

Yhteispisteet 24,25/50 ja sijoitus 37/42.

Oton veljistä Kairo oli 20. ja Nitro 23. Joukkueena sijoituksemme oli 27/36. Parin viikon päästä on edessä Pirkan damit, joten nyt pitäisi jostain löytää työmotivaatiota Otolle ja opettaa se olemaan pelkäämättä daminheittäjiä.

Ai niin, perjantaina kävimme Korpilahdella eläinlääkärissä ottamassa pari putkilollista verta. Toinen näyte lähtee Lohen tutkimukseen Helsinkiin, ja toisesta etsitään rabiesvasta-aineita Saksassa. Tarkoitus olisi hankkia Otolle passi, jos vaikka kesäkuussa tulisi lähdettyä näyttelyreissulle Norjaan.
Kuvan copyright: redadict.com

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Rankka päivä


Eilinen päivä kului Tampereella, ja suurimmaksi osaksi KV näyttelyssä. Näyttely tarjosikin draamaa koko rahan edestä, kun saksalaistuomari Peter Beyersdorfin kanssa oli pieniä kommunikaatiovaikeuksia ja luulimme jo pudonneemme pelistä paras uros -kehässä, kun kehäsihteeri tuli yllättäen hakemaan meidät takaisin kehään ja pian juhlittiin SERTIÄ, CACIBIA ja ROPPIA :) Kiitokset vaan kasvattaja Anninalle erinomaisesta esittämisestä sekä korvien ja tassujen pikaisesta siistimisestä isännän huolimattoman trimmauksen jäljiltä! Ryhmäkehässä esittäjäksi vaihtui isäntä, ja menestys oli sen mukaista eli puoli kierrosta kehässä ja kotiin kiitos. Hieno kokemus sinänsä oli tuo ryhmäkehässä esiintyminen Apocalyptican sellomusiikin soidessa taustalla. Lampisen Saijalle muuten kiitokset oheisesta kuvasta! Aika köyhä on kuvien(kin) suhteen vielä tämä blogimme, mutta täytyy yrittää itsekin aktivoitua kuvaajana.

Näyttelyn jälkeen ajoimme pikavauhtia Tampereen Niihamaan, missä Daisy, Ilo ja Kairo olivat jo treenaamassa nomea Anninan ja Janin opastamina. Meillä oli ohjelmassa kolme tehtävää: aluksi kakkosmarkkeeraus, missä ensimmäinen heitto tuli melko läheltä kuusen takaa ja toinen eri suunnasta hieman kauempaa. Kauimmainen dami upposi hankeen ryteikköiseen ojaan, eikä Otto saanut sitä ylös vaan haki liian läheltä joten kutsuin pojan pois. Uusintaheitto tuli hieman lähemmäksi ja Otto eteni damille ja hyppäsi sen päälle, jolloin dami hautautui syvälle hankeen eikä koira sitä enää löytänyt. Työskentelyinto ei ollut kovin korkealla tasolla, mitä selittänee pitkä ja raskas päivä näyttelypaikalla ja ehkä sekin, että markkeerauksia emme ole treenanneet todella pitkään aikaan. Seuraavaksi tehtiin linjalähetys sokkona lyhyehköltä matkalta. Otto ei edennyt kovin suoraan, enkä itse osannut pillittää lähihakumerkkiä oikeassa paikassa mutta dami saatiin kuitenkin ylös kohtuullisen hyvin. Lähetyspaikalla Otto suorastaan pelkäsi Anninaa, eikä palautuksessakaan meinannut uskaltaa tulla luokseni, kun Annina seisoi vieressä. Pelottava täti tuo meidän kasvattajamme :) Ohjaustehtävän jälkeen huilasimme hetken autossa ja teimme sitten lopuksi hakutehtävän. Muutaman kymmenen metrin laajuisella hakualueella oli viisi damia, ja lähetys tapahtui syvän ojan yli. Otolle ovat yhteistreeneissä tehdyt haut olleet aina vaikeita, ja niin nytkin. Ensimmäisellä lähetyksellä Otto eteni vain viitisen metriä, kävi sitten nostamassa koipea ja kääntyi takaisin päin. Lähetin uudestaan ojan pohjalta, ja pienellä ylimääräisellä kannustuksella hakutyö käynnistyi. Otimme ylös kolme damia viidestä, ja vaikka mitään näyttävää tai tehokasta hakua ei nähtykään, olen kuitenkin tyytyväinen että onnistuimme edes jollakin tavalla. Tämä oli kuitenkin paras hakusuorituksemme yhteistreeneissä tähän asti.

Nyt otamme viikon hyvin rauhallisesti, ja lauantaiaamuna on sitten edessä startti Mäntän Talvinomessa. Saapa nähdä, miten siellä käy.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Lepoa ja luoksetuloja

Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet nometreenien suhteen varsin hiljaisissa merkeissä. Koiviston Riitta totesi isäntäni treenanneen minua hieman liikaa ja määräsi lääkkeeksi lepoa treeneistä ja lenkkeilyä. Nyt isäntä on sitten vaan juoksuttanut minua vapaana metsissä ja pillittänyt välillä luokseen hakemaan palkaksi makupalan. Pari kertaa olen päässyt damejakin ihmettelemään, kun isäntä on vienyt minut yhteistreeneihin Akan, Islan ja Welmun kanssa. Näyttelyssäkin kävimme Pohjanmaalla, ja olin siellä koko tolleriporukan komein. Nyt on kaksi sertiä palkintokaapissa, joten kovin monessa näyttelyssä en varmaankaan joudu ennen kaksivuotissynttäreitäni enää käymään.