Maratonia ja möllitokoa

Isäntä suoritti eilen vuotuisen kuntotestinsä hölkkäämällä puolimaratonin Pääkaupunkijuoksussa. Paluumatkalla Otto möllitokoili Vantaalla 196 pistettä, joten kai tästä uskaltaa oikeisiinkin tokokokeisiin pikkuhiljaa lähteä..

Vähän sinne päin

meni mejätreenimme tänään aamulla. Treenijälki oli avoluokan jäljen pituinen kahdella vasempaan kääntyvällä kulmalla ja ikää oli noin 21 tuntia. Matkalla oli pari ojan ylitystä, vähän suota ja muuten vaihtelevaa metsämaastoa. Riistahavaintona komea ukkometso ja vanhoja hirvenjälkiä (hirvikärpäsiäkin vain 2kpl). Ensimmäisen osuuden puoleen väliin asti meni hyvin, mutta sitten Otto poistui jäljeltä ja palautin sen takaisin. Sama tapahtui toisellakin suoralla, ja viimeisellä pätkällä Otto palasi poistumisen jälkeen jäljelle jatkaen sitten jäljestystä paluusuuntaan. Ojien ylitykset menivät aivan eri kohdasta kuin jälki, eikä makauksiakaan tutkittu kovin hyvin. Ei lupaa oikein hyvää kauden viimeistä koetta ajatellen :(

Palautukset päivässä kuntoon

oli teemanamme eilen. Päivän aikana tein Otolle yhteensä neljä lyhyttä daminpalautusharjoitusta. Aamulla aloitettiin kantoharjoituksilla ja luoksetuloilla dami suussa. Iltapäivällä jatkettiin lyhyillä noudoilla maalta ja vedestä ja illalla vielä nostettiin damia keittiön lattialta. Yllättävän hyvin meni, joten toivotaan että tällainen toiminta siirtyy myös "oikeisiin" noutotilanteisiin.

Ensimmäinen nomestartti

on nyt onnellisesti takana, tänään nimittäin kävimme Vesilahdella Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen järjestämässä kokeessa.

Tuomari Ari-Pekka Fontell arvioi meitä seuraavasti:

Haku: Esittää hyvävauhtista hakua kattaen hyvin aluetta
Ohjattavuus: Ottaa linjaa
Paikallistamiskyky: Näkee hyvin molemmat pudotukset. Noutaa molemmat linnut mutta tarvitsee useita lähetyksiä
Riistan käsittely: Voisi olla huolellisempi
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Reagointi laukaukseen kiihtynyt
Yleisvaikutelma: Erittäin hyvin hakualueella työskentelevä koira. Ottaa hyvin tähän luokkaan ohjausta, jotta tehtävä saadaan tehtyä. Puutteet markkeeraustehtävässä sekä riistankäsittelyssä pudottavat palkintosijaa.

Omat kommentit: Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella, jossa lokki lensi veteen parinkymmenen metrin päähän, ja varis selvästi eri suuntaan pellonreunametsikköön noin viidenkymmenen metrin päähän. Otto näki hyvin lokin, mutta pelkäsin sen jättävän variksen katsomatta kun pää ei kääntynyt laukauksen suuntaan. Onneksi heittäjä piti ääntä, joka kiinnitti Oton huomion ja se markkeerasi myös variksen. Lähetin Oton matkaan, ja se juoksi ulvoen kohti varista. Juuri ennen pudotuspaikkaa Otto kääntyi takaisin ja juoksi rantaan katsomaan lokkia lähtemättä kuitenkaan uimaan. Kutsuin Oton pois ja lähetin uudestaan samalla tuloksella. Kolmannella lähetyksellä varis palautui muutaman metrin päähän minusta, ja uusintakehotusten jälkeen käteen asti. Lähetin lokille, joka palautui myös kunhan Otto löysi mieleisensä veteenmenokohdan. Vesipedollekin näköjään aiheutti päänvaivaa lähes umpeenkasvanut järvi, jossa kyllä epäilemättä oli vaikea uida. Pääsimme aloittamaan haun, ja ensimmäisen palautuksen jälkeen oli vuorossa ohjaus veteen. Ohjausriistana oli lokki noin viidentoista metrin päässä kaislikkoniemekkeen takana, eli koira ei nähnyt riistaa lähetyspaikalta. Otto lähti reippaasti veteen, mutta vasempaan haluamaltani linjalta (edellisen markkeerauslokin suuntaan). Todettuuaan markkeerauspaikan tyhjäksi Otto kaarsi oikealle ja parilla lisäkehotuksella sain sen melko vaivattomasti lokille. Loppukoe olikin sitten hakuruudun tyhjennystä. Hakualue oli tiheää heinikkoa/kaislikkoa/osmankäämiä, eikä koiran toiminnasta saanut haun aikana mitään näköhavaintoa. Tasaiseen tahtiin Otto kuitenkin toi pari fasaania, lokin ja variksen ja lopulta tuomari totesi että kiitos riittää. Alun sähläys oli aika kamalaa katsottavaa, mutta loppua kohden kierrokset laskivat ja riistat alkoivat palautua käteen asti. Suurin osa taisi kyllä pudota muutamaa metriä ennen minua, minkä tuomarikin totesi laskevan palkintosijaamme. Otolla on kuulemma kuitenkin edellytykset korkeallekin, jos saan palautukset ja yleisen koiran hallinnan kuntoon. Nytpä ainakin tiedän, mitä pitää treenata. Hakuun täytyy kyllä olla tyytyväinen, entisestä suurimmasta ongelmastamme näyttää nyt tulleen vahvin osa-alueemme.

Aamiainen on päivän tärkein ateria

Otto lienee tätä mieltä. Eilen nimittäin vedin aamulla ennen töihin lähtöä pakastimesta sulattamallani metsäjäniksellä 200 metriä pitkän jäljen, jolle sitten lähetin nälkäisen koirani. Muutama minuutti kului, eikä koirasta kuulunut mitään edes pillittelyn ja huutelun jälkeen, joten lähdin itsekin jäljelle, jonka päästä sitten löytyi suupieliään nuoleskeleva Otto puoliksi syödyn jäniksen kanssa. Hermot meinasivat mennä, mutta sain hillittyä itseni ja vein ainoastaan koiran reippaasti suoraan kotiin. Itsekseni kyllä vannoin, että tuon koiran kanssa en tee mitään enää koskaan.

Työpäivän aikana mieleni jostain syystä heltyi niin paljon, että illalla suuntasin damisäkin ja Oton kanssa ryteikköiselle ja upottavalle rämeikkörannalle. Siellä treenasimme osittain oikein onnistuneesti, mutta tappioiltakaan ei vältytty kun kaksi pientä pentudamia jäi hakuruutuun sekä isännän että koiran sinnikkäästä etsimisestä huolimatta. Lisäksi upposin nivusia myöten mutaan, joten kotona oli koiran lisäksi pestävä mm. kumisaappaat sisäpuolelta.

Hukkaan meni..

Otto toisessa mejäkokeessaan, ja vieläpä monta kertaa. Sastamalan riistarikkaat maastot olivat haasteelliset muillekin, AVOluokassa nimittäin 11 koiraa sai nollan, yksi kolmosen ja vain yksi ykkösen. Saatiinpa sentään kokemusta ja sorkka kotiinviemisiksi, eli ei kai tämä täysin turha reissu ollut kuitenkaan. Sitäpaitsi ruoka oli hyvää ja sauna lämmin, ja pääsinpä lopuksi kastelemaan kaksi valioitunutta koiran ohjaajaa kylmällä kaivovedellä :) Onnittelut vaan Teddylle ja Vinille!

Tuomari Anne Viitasen koeselostus: "Otto rauhoitetaan ja ohjataan jäljelle. Jäljestys on ilmavainuista ja molemmin puolin jälkeä aaltoilevaa. Päästyään n. 100 m Otto lähtee määrätietoisesti jäljen sivuun ja tuomitaan 1. hukka. Uudelta alulta hyvin 1. kulmalle, jonka makuun nuuhkaisee nopeasti ja lähtee kulmalta myös oikeaan suuntaan, mutta suunta ei miellytä ja lähtee kiertämään kulmaa kaukaa takana. Ylittää 1. osuuden ja painelee jälleen määrätietoisesti hukkaan. Edetään vain hetki ja jälleen poistuminen jäljen sivuun. Jäljestys ei enää huvita ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle jonka omii ottamalla suuhun. Tänään Oton kohtaloksi kävivät metsän niin ihanat tuoksut."

Jäljentekoa ja kauniita katseita

Isännän lauantai kului Sastamalan Masossa huomisen mejäkokeen jälkiä tehdessä. Emäntä ja jälkikasvu olivat puolestaan käyneet Tampereella match showssa, jossa neiti 5 vee ja herra 8 vee esittivät perheen koirat lapsi ja koira -kehässä jaetun ykkössijan arvoisesti. Neiti 10 vee esiintyi Oton kanssa isojen koirien kehässä, jossa Oton kaunista katsetta kehunut tuomari sijoitti heidät tiukan kisan jälkeen sarjan kakkosiksi. Toivoa sopii, että tämä menestys poikii jatkoa myös huomiseen jäljestyskokeeseen.

Vad sade ni?

Kuulosti yläasteen ruotsinopettajani lausumana fasaanilta. Eilen hyödynsin tolleritaippareista saamaani fasaania nometreenissä, jonka jouduin tekemään yksin kun treeniseuraa ei löytynyt ja Vesilahden koe lähestyy uhkaavasti. Paikkana oli soinen ja kaislikkoinen lahdenpohjukka, johon kävin heittelemässä yhdeksän damia hakutehtävää varten. Osa vesirajaan ja osa kaislikkoon. Fasaanin jemmasin metsänreunaan tuulen alle, ettei Otto saisi siitä vainua hakutehtävän aikana. Hain autossa odotelleen Oton paikalle ja tein ensin kaksi pitkähköä ykkösmarkkeerausta dameilla. Pudotuspaikat olivat kaislikossa, eikä Otto edennyt niille kovin tarkasti mutta saimme damit kuitenkin ylös. Seuraavaksi lähetin Oton hakuun, jota häiritsi rannassa oleva joutsenen pesä. Pitkin suota oli nimittäin suuria valkoisia sulkia, joita piti käydä nuuhkimassa. Munankuoret kertoivat onnistuneesta haudonnasta, ja treenin jälkeen näimmekin joutsenperheen uiskentelemassa kauempana järvellä. Damitkin kuitenkin löytyivät, ja otimme ylös kuusi yhdeksästä. Pieni kauneusvirhe sattui viidennen damin palautuksessa, kun Otto törmäsi palautusmatkalla toiseen damiin ja vaihtoi :( Haun jälkeen siirryimme aika lähelle fasaania, ja lähetin Oton linjalle sitä kohti. Lyhyestä etäisyydestä johtuen Otto pysyi suunnassa ja löysi linnun. Ensimmäinen tutustuminen pitkäpyrstöiseen kummajaiseen piti tehdä perusteellisesti haistellen, mutta lopulta fasaani palautui hienosti käteeni ja saimme päätökseen kokonaisuutena ihan mukavasti sujuneen treenin.

Mistä näitä koepaikkoja oikein tulee?

Viime viikolla tuskailin, kun emme näyttäneet pääsevän kokeisiin ollenkaan. Eilen taas varmistuivat paikat kahdelle seuraavalle viikonlopulle, ensin mejä- ja sitten nomekokeeseen. Nyt kai sitten pitää valitella, että ei ehdi treenaamaan kun aika menee kokeissa..

Makea avaus MEJÄuralle

Viikonloppuna täyttyi yksi kauden tavoitteista, kun Otto pääsi starttaamaan Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen MEJÄkokeessa. Bonuksena tuli ihan mukava tuloskin, eli AVO1 ja 48 pistettä. Itselleni tuli hieman yllätyksenä se, kuinka työlästä mejäkokeissa käyminen on. Lauantaina jälkien tekemiseen meni noin seitsemän tuntia, ja pitkäksi venyi itse koepäiväkin kaikkine odotteluineen. Jäljentekoon sain onneksi kokeneen parin, joka selitti ja näytti varsin perusteellisesti kaikki jäljentekoon ja lajiin muutenkin liittyvät asiat (kiitoksia vaan Emilia). Sunnuntaina tiesin jo aika hyvin, mitä on odotettavissa eikä jännitys ollut kovin korkealla tasolla. Ottokin käyttäytyi jäljelle lähdettäessä oudon rauhallisesti, vaikka laukaustestin aikaan aamulla se tuntui vielä olevan melko kovilla kierroksilla. Jäljestys lähti heti alusta sujumaan hyvin, ja ainoat kauhun hetket koin ensimmäisen suoran loppupuolella, kun Otto eksyi hetkeksi jäljentekijöiden korjausjäljille ja oli selvästi vähän aikaa ihan pihalla. Se huomasi tässä vaiheessa tuomarin ja oppaan, ja alkoi selvästi vilkuilla minuunkin päin ikään kuin jatkoneuvoja kysellen. En uskaltanut sanoa koiralle mitään ennen kuin tuomari sanoi että voisin kehottaa koiraa. Sanoin Otolle "mene", ja hetken päästä pääsimme taas jälkeen kiinni. Makaukset Otto tutki yllättävän hyvin, eli pysähtyi ja haisteli tarkasti. Kulmilta lähdötkin olivat paljon tarkempia kuin harjoituksissa. Ojan ylitykset olivat paljon vaikeampia kuin harjoituksissa, mutta niistäkin Otto selvisi hienosti. Kaadolle tuloa en edes tajunnut, vaan luulin Oton haistelevan jotakin kuoppaa. Kun tuomari sitten totesi, että nyt saa kehua koiraa ymmärsin että olimme selvinneet ensimmäisestä kisajäljestämme kunnialla. Sorkka oli Otolle uusi tuttavuus, mutta hetken haistelun jälkeen se otti sorkan suuhunsa ja kantoi tielle asti. Tuloksia odotellessa jännitys tiivistyi, ja olin todella iloisesti yllättynyt kun alkumatkan sekoilustamme rokotettiin vain kaksi pistettä, ja Otto oli AVOluokan paras koira. Tulimme siis samalla voittaneeksi Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen mestaruuden!

Tuomari Seppo Tavin koeselostus: "Lähtömakaus hyvin tutkien määrätietoisesti jäljelle. Kevyesti aaltoillen mennään kaikki suorat. Ykkössuoran lopussa ihmetellään tovi tuomaria, opasta ja jäljentekijöitten korjausjälkiä. Sitten kyllä hyvin matkaan. Makaukset Otto osoittaa hyvin ja kulmat menee tarkasti. Kaato löytyy ja osoitetaan hyvin. Hienoa sopivavauhtista jäljestystä."

Päästiinpäs MEJÄilemään

Äsken pirahti puhelin, ja soittaja tarjosi paikkaa MEJÄkokeeseen tulevalle viikonlopulle. Suostuin tietysti heti, onneksi pääsimme lähes naapuriin Korpilahdelle emmekä joutuneet ajelemaan Juankoskelle asti. Sorkkaa Otto ei ole vielä nähnytkään, mutta emme anna moisen pikkuseikan häiritä suoritustamme..

Lepoviikon tunnelmia

Saksanmaalta kuului huonoja uutisia, Oton veljellä Kimillä nimittäin on diagnosoitu Addisonin tauti. Sairastelun merkeissä sujuu elämä täällä kotimaassakin, onneksi sentään vain isäntä on kipeänä eikä tämä syysflunssa taida olla edes sitä sikasellaista. Oton kanssa lenkkeily ja treenaaminen näyttää jäävän tällä viikolla väliin, mutta lepo tekee varmasti hyvääkin välillä. Viikonlopun ohjelmaa saamme vielä jännittää, varapaikka nimittäin on tyrkyllä nyt kahteenkin MEJÄkokeeseen..