sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Jänisjahtia ja markkeerauksia

Otin tänään lenkille mukaan kolme damia, ja sateisen metsässä tarpomisen jälkeen istutin Oton pellon laitaan tarkoituksenani valmistella pieni ohjaus- ja markkeerausharjoitus. Kävelin kohti pellon keskustaa ja huomasin hetken päästä punaturkkisen eläimen vilahtavan ohitseni häntä suorana täyttä laukkaa. Samalla näin edeltäni pakoon lähteneen jäniksen ja totesin turhaksi yrittää karjumalla pysäyttää parivaljakkoa. Komeaa ajohaukkuakin kuului aluksi, mutta sitten ovela pitkäkorva ilmeisesti sai Oton eksytettyä ja reilun viiden minuutin kuluttua suuri metsästäjä palasikin häntä koipien välissä omia jälkiään takaisin. Ajattelin kaikesta huolimatta aloittaa treenin, nyt kun suurimmat energiatkin oli purettu pupun perässä juoksemalla. Vein Oton katsellessa ohjausdamin pellolle noin neljänkymmenen metrin päähän. Sen jälkeen siirryimme vähän ja kävin heittämässä markkeerauksen pellon reunaan noin viidenkymmenen metrin päähän. Otimme markkeerauksen ylös ja palasimme ohjauspaikalle, jossa Otto eteni hyvin suoraan damille. Vein ohjausdamin hieman kauemmaksi ojan reunaan viistoon edelliseen linjaan nähden ja palasimme markkeerauspaikalle, jossa heitin kakkosen siten, että ensimmäinen heitto tuli noin kymmenen metriä aiemman markkeerauksen taakse samaan suuntaan, ja toinen reilusti lähemmäksi aika isolla kulmaerolla ensimmäiseen. Otto muisti ja haki hyvin molemmat markkeeraukset, mutta sen jälkeen linja ei aivan toiminut, vaan ensimmäisen linjan suunta veti puoleensa ja jouduin lähettämään uudelleen lyhyemmältä etäisyydeltä. Lopuksi vielä helppo lyhyt motivoitu linja ja hyvät kehut. Ihan tyytyväinen olen jänisepisodia lukuun ottamatta Oton työskentelyyn, ainoastaan palautuksista näki että jotain oli sattunut ennen treeniä, Otto nimittäin hidasti palautukset laukalta hitaalle jolkottelulle ennen minua. Sama ilmiö esiintyy usein, kun olen joutunut ojentamaan Ottoa treeneissä. Nyt en jänisreissun jälkeen varsinaisesti komentanut Ottoa, kävelin vain jäykin jaloin vähän aikaa ja juputin itsekseni tyytymättömältä näyttäen. Tottakai tuollaiset karkaamiset pitäisi saada kitkettyä pois, mutta keinot siihen ovat aika vähissä ellei tilannetta pysty jotenkin järjestämään niin, että siihen pääsee puuttumaan heti.

2 kommenttia:

  1. Et sitten kokeillut pillipysähdystä:-D

    VastaaPoista
  2. Olen yrittänyt luopua pillityksistä silloin, kun lopputulos on epävarma. Tässä tapauksessa veikkaan, että pillitys ei olisi toiminut :)

    VastaaPoista