Helatorstaina Otto pääsi pitkästä aikaa pyörähtämään junnukehässä Emilian kanssa, kun kävimme Kangasniemen näyttelyssä. Tuloksena oli hieno toinen sija kymmenen kilpailijan joukossa. Kisan voittaneellakin handlerilla oli tolleri, jota Emiliakin pääsi välillä esittämään kun kaikkien kisaajien koirat vaihdettiin. Tollerikehän alkamista odotellut Rajalan Jenni ehti seuraamaan junnukehän, ja kisan jälkeen saimme häneltä hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen. Kiitokset niistä! On kullanarvoista saada apua kokeneelta handlerilta, tuomaritkaan kun eivät aina anna juurikaan palautetta junnujen esittämisestä eikä oma tietotaitoni näyttelypuolella ole kovinkaan kummoinen. Itse en taida näyttelykehään enää tulevaisuudessa päästäkään kun jälkipolvella tuntuu olevan niin kova innostus koirien esittämiseen. Mukavahan toimivaa yhteistyötä on katsomostakin seurata, eli en valita.
Tänään oli vuorossa nometreeni, jossa Oton lisäksi olivat mukana taippareihin valmistautuva nuori labradori Martta sekä vanha kunnon Akka flatti. Aloitimme taipparikoiran treenillä, ja sen jälkeen teimme Akalle hakuharjoituksen jossa kaksi varista oli pienessä saaressa ja pari lokkia saaren takana soisessa ja ryteikköisessä maastossa. Lähimpänä riistana ennen saarta oli varis, jonka sijoituspaikka oli järvestä esiin pistävä kivi. Akka teki hommia hienosti ja ainoastaan kauimmainen lokki tuotti pieniä vaikeuksia, mutta sekin löytyi lopulta. Ottoa varten helpotimme hakua hieman siirtämällä kauimmaista lokkia lähemmäksi. Otto teki myös hyvän haun, eli eteni vauhdikkaasti ja löysi kaikki riistat. Kivellä oleva varis aiheutti hieman päänvaivaa Otolle, joka yritti kiivetä kiven yli jyrkältä puolelta useamman kerran ennen kuin tajusi kiertää toiselle puolelle, mikä vietti loivasti järveen. Talven jäljiltä Oton palautukset vedestä hieman tökkivät, eli lintu useimmiten putosi turkin ravistelun ajaksi mutta palautui kyllä sen jälkeen. Tähän ongelmaan täytyy paneutua erillisillä luovutusharjoituksilla kotirannassa. Haun jälkeen Akka teki hienosti linjakakkosmarkkeerauksen, mutta Oton vein autoon odottelemaan koska en halunnut riskeerata hyvän haun jälkeistä olotilaamme mahdollisesti kuumentavilla markkeerauksilla. Pienen huilin jälkeen tein Otolle helpon maaohjauksen kanille, joka onnistui hyvin yhtä paluumatkan pudotusta lukuun ottamatta. Nomeilutauko on kaikesta päätellen ollut hyväksi, nyt on vaan pidettävä pää kylmänä ja treenattava maltillisesti ja hyvin suunnitellen niitä asioita joissa kehitettävää on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti