perjantai 19. helmikuuta 2010

67 päivän putki


Elohopea kiipesi nollan tuntumaan täällä Jämsän korkeuksilla viimeksi ennen joulukuun puolta väliä, eli siitä lähtien olemme saaneet nauttia jatkuvasta pakkasesta. Tykkylumiset puut ovat kyllä niin upean näköisiä, että sielu lepää kun tuolla metsissä hiihtelee tai muuten liikkuu. En siis valita kylmyydestä enkä talonlämmityskulujen kohoamisesta, vaan nautin talvesta niin kauan kuin sitä riittää. Pienimuotoista jääkautta olen soveltanut taas myöskin koiran kohtelussa. Yllä olevassa kuvassa poseeraava herra on nimittäin alkanut viime aikoina osoittaa kasvavia äijäilytaipumuksia, joten lienee aika palauttaa pojan ego omaan lokeroonsa. Perushuomioimattomuus tepsi viime vuonna, toivottavasti nytkin. Voi tietysti olla, että Otto naureskelee vain partaansa kun isäntä kuvittelee huomioimattomuudellaan olevan jotain merkitystä. Saahan perheen lapsilta edelleen huomiota enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä isännäkin olisi syytä ottaa oppia lasten ja koirien aina niin mutkattomasti toimivista suhteista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti