Junnuhandleria ja pientä treenailua

Sunnuntaina Otto kävi pyörähtämässä Emilian kanssa junior handler kilpailuissa Tampereella. Sijoitus neljän osanottajan joukossa oli toinen, mikä on uusi ennätyksemme tässä lajissa. Nyt sitten voittoa metsästämään. Eilen harjoittelimme tokoa useamman kerran lyhyissä pätkissä, ja saimme aikaan kohtuullisen mukavia suorituksia. Perusasentoon tulot ovat jo varsin nättejä satunnaisia tassulla jalkaan läpsäisyjä lukuun ottamatta. Tänään otin damikassin ja Oton mukaan Inkan agilityharjoituksiin ja käytin ajan hyödyksi tekemällä Oton kanssa muutamia pieniä harjoitteita. Paikaksi valitsimme pellolla kulkeneen leveän latupohjan. Toivottavasti paikallislehtiin ei ilmesty vihaisia kommentteja punaturkkisen koiran ja maastoasuisen hyypiön harjoittamasta ladunpilaamisterrorismista.. Kertasin aluksi sivusuunnat viemällä damit parikymmentä metriä keskellä baanaa istuneen Oton molemmille puolille. Sivusuunnat olivat hienosti muistissa, joten lisäsin yhden damin Oton taakse umpihankeen. Tälläkään en saanut koiran päätä sekaisin, joten pienen tauon jälkeen tein latu-urien risteysalueella harjoituksia, joissa kutsuin Oton luokse toista uraa pitkin, pysäytin pillillä risteykseen ja lähetin siitä sivusuuntaan toista uraa pitkin sille jättämälleni damille. Lopuksi vielä jätin damin uralle Oton huomaamatta ja lähetin sen sitten toista uraa pitkin kohti risteystä mihin olin ollut jättävinäni damin. Oton oli tarkoitus pyöriä risteyksessä damia etsien, jonka jälkeen minun piti pillittää seis ja ohjata se sivusuuntaan oikealle damille. Käytännössä en onnistunut hämäämään koiraa, eli se kyllä lähti linjalle mutta tiesi selvästi että ei siellä mitään damia ollut. Aika tyytyväinen olen kuitenkin kokonaisuudessaan tähän settiin, pillipysäytyskin alkaa toimia ainakin näin häiriöttömissä tilanteissa.