Pakkasnomea Mäntässä

Aamulla oli sen verran kylmä, ettei Renaultini suostunut käynnistymään. Toinen ranskattaremme onneksi lähti käyntiin, joten pääsin vuoden ensimmäisiin yhteistreeneihin. Matkalla poimin kyytiin ensin Riitan ja Akan, ja sitten Minnan & Viljon. Ajelimme jäätietä pitkin järvelle, jossa meitä jo odottelivat Janne, Jori ja Tapsa flatteineen. Treenasin Oton kanssa kolmen koiran ryhmässä, jossa teimme aluksi linjalähetykset motivoidusti lumipolkua pitkin. Otto eteni hienosti damikasalle, mutta haisteli vain sen ympäristöä ja kävi sitten kakalla damikeon vieressä. Kutsuin Oton pois ja lähetin uudestaan, jolloin saimme damin mukavasti talteen. En kytkenyt koiraa, jonka seurauksena se karkasi seuraavaksi linjalle lähetetyn Akan perään. Tämän jälkeen pistin Otolle hihnan kaulaan aina palautusten jälkeen. Teimme vielä kolme lähetystä samalle damikasalle vaihtaen aina lähetyspaikkaa. Etäisyyttä oli muutamia kymmeniä metrejä, ja Otto selvitti linjat mielestäni ihan hyvin. Ohjausten jälkeen teimme markkeerauksia siten, että koirat ohjaajineen olivat kolmiossa muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan. Yksi vuorollaan heitti damin ja joku koirista pääsi noutamaan. Otto teki ihan hyvät perussuoritukset. Lopuksi kokeilin vielä kakkosmarkkeerausta, mutta sitä sotki hieman toisen ryhmän samanaikainen saapuminen yleisöksi. Otto lähti ensimmäisen noudon jälkeen tekemään tuttavuutta taaksemme ilmestyneen flatin kanssa, mutta hetken haahuilun jälkeen muisti vielä toisenkin markkeerauksen ja teki onnistuneen noudon. Koiran rauhoittaminen ja parempi hallinta ovat näiden treenien perusteella ehdottomasti tärkein kehittämiskohteemme. Perusmarkkeeraukset ja linjalähetykset lyhyehköillä matkoilla ovat sinänsä ihan hyvin hallinnassa.