Le Certificat d'Aptitude au Championnat International de Beauté

Eikö kuulosta hienolta tuo ranskankielinen rimpsu? Tänään posti toi vaatimattoman näköisen ja kulmistaan rypistyneen pienen valkoisen paperilappusen, jossa vahvistettiin virallisesti Oton yli kymmenen kuukautta sitten saama ensimmäinen CACIB. Oli kuoressa myös viiden euron alennuskuponki eläinkauppaan, mikä tulikin akuuttiin tarpeeseen. Tänään nimittäin kahlasin damirepun kanssa lumihangessa niin innokkaasti, että onnistuin pudottamaan Oton ensimmäisen ja edelleen lähes ainoan itse käyttämäni noutajataluttimen metsään. Tuli tehtyä sen verran reilu lenkki, että en jaksanut lähteä heti uudelle kierrokselle sitä etsimään, mutta huomenna täytyy yrittää seurailla omia jälkiään jos vaikka hihna vielä pelastuisi. Treenimme sentään sujuivat mallikkaasti. Tein Otolle aika monta linjalähetystä siten, että jätin damikasan hankeen ja lähettelin Ottoa sitä kohti eri suunnista ja etäisyyksiltä (n.20-35 metriä). Damien jätön yritin tehdä hieman salaa, mutta luulen Otolla olleen ainakin vahva aavistus damien olemassaolosta. Kyse ei siis ollut oikein täydellisistä sokkolähetyksistä mutta ei varsinaisesta motivoinnistakaan. Reitti damikasalle oli kuitenkin aina neitseellinen, eli lumipolkuja ei ollut apuna vaan Otto joutui raivaamaan reittinsä dameille syvässä lumihangessa. Damit tahtovat olla pakkaslumessa melko kertakäyttöisiä, varsinkin jos niitä ei kuivata ja kylmetä kunnolla ennen treenejä. Nyt poimin dameja mukaan suoraan kodinhoitohuoneen kuumana hehkuvalta lattialta, joten niistä tuli melkoisia jää- ja lumimöhkäleitä jo yhden noudon jälkeen. Tolleriputiikista saatavia polyfoamdameja voin muuten suositella talvikäyttöön. Ne eivät jäädy eikä ainakaan Otto ala pudottelemaan niitä useammaankaan noudon jälkeen. Ovat vain melko arvokkaita ja vaalean värisiä, eli katoavat helposti valkoiseen maastoon. Tästäkin meillä on valitettavasti omakohtaista kokemusta..