Lisää kurssijuttuja

Tajusin juuri, että en tullut eilen kirjoittaneeksi varsinaisesti mitään siitä mitä teimme Oton kanssa viikonlopun koulutuksessa. Kurssilla oli mukana yhdeksän koirakkoa, ja lisäksi aika paljon kuunteluoppilaita yleisönä. Lauantaina teimme alkuesittelyjen jälkeen yksitellen pienen testin, jossa Anita halusi että koiraa seurautettiin pieni pätkä, pysähdyttiin katsomaan helppo markkeeraus ja lähetettiin sitten koira noutamaan se. Oton seuraaminen hihnassa oli surkeaa, ja damikin putosi kaksi kertaa palautuksen aikana. Kouluttaja antoi kuitenkin myönteistä palautetta, joten pahin alkujännitys hävisi tämän suorituksen aikana. Päivä jatkui kolmen koiran ryhmissä, joista ensimmäisessä oli Oton lisäksi nuori Myrkky (Redadict Dandy Duck) sekä velipoika Nitro (Redadict Ruthless Ranger). Aloitimme kontaktiharjoituksilla, joissa siirryttiin perusasennosta koiran eteen, pyrittiin muodostamaan katsekontakti koiraan ja palkitsemaan se rauhallisesti makupalalla. Pikkuhiljaa lisättiin häiriötä, mutta koirat selvisivät hienosti niistäkin. Kontaktiharjoituksella voi Anitan mukaan ikään kuin kysyä koiralta, että onko se täysin keskittynyt ohjaajaansa ja valmis esim. vaativaan nometreeniin. Jos vastaus on ei, ei kannata aloittaa treeniä ennen kuin saa koiran oikeaan viretilaan. Erittäin yksinkertainen mutta uskomattoman tehokas harjoitus, joka tuntui toimivan ainakin Oton kanssa. Jatkoimme edelleen perusasioilla, eli seuraamisella. Oton seuraaminen hihnassa on todella huonoa, joudun nyppimään hihnasta jatkuvasti. Vapaana homma toimii paljon paremmin. Anita kehotti käyttämään seuruuharjoituksissa kehon kieltä hyväksi, eli kävelemään itsevarmasti ja ryhdikkäästi kun mennään suoraan ja käännöksissä sekä pysähtyessä osoittamaan koiralle selkeästi mitä ollaan tekemässä. Lopuksi otimme vielä luoksetuloja, jonka jälkeen muistaakseni oli seuraavan ryhmän vuoro. Anita puhui treenien aikana erittäin paljon monista asioista, joten koirat joutuivat välillä odottamaan melko kauan, ja ainakin Otolle se oli ajoittain hieman vaikeaa. Häiriötä aiheutti myös Nitro, jonka välejä Ottoon ei voi luonnehtia ainakaan sanalla veljesrakkaus. Pojat innostuivat välillä tuijottelemaan toisiaan ja vähän uhoamaankin murinalla ja pienillä rähähdyksillä. Anita käski kitkemään tuollaisen käytöksen pois selkeästi koiraa rankaisemalla, vaikka muuten kannattikin hyvin positiivisia koulutusmenetelmiä. Muiden ryhmien harjoituksissa tehtiin mm. on/off -harjoitusta jossa koiran kierroksia nostettiin reippaalla leikittämisellä ja sitten rauhoitettiin koira kontaktiharjoituksella. Seuraamisia ja luoksetuloja erilaisten häiriötekijöiden maustamana tehtiin myös. Illalla kävimme vielä päivän annin ja paljon muitakin asioita läpi sisätiloissa ilman koiria. Eräs yksittäinen mieleeni jäänyt asia on se, että Anita suositteli kuuman koiran treenaamista yhteisharjoituksissa ensimmäisenä tai jopa ennen muiden koirien tuloa treenipaikalle. Sen jälkeen voi loppuajan harjoitella passiivisuutta. Itse olen ollut siinä käsityksessä, että pelkkä passiivisuustreeni olisi Otolle parasta kimppatreeneissä, ja korkeintaan lopuksi voisi tehdä yhden noudon. Täytynee muuttaa käytäntöä tässä asiassa. Myös liian usein toistuvista stressaavista treenitilanteista Anita varoitti. Tällä oli käsittääkseni jotain tekemistä sen kanssa, että koiran stressihormonitasot nousevat joka kerta tuollaisessa tilanteessa, ja jos koira ei pääse kunnolla palautumaan treenien välillä jää korkeampi stressitaso jotenkin pysyvästi päälle. Asiantuntijat älkööt hermostuko mahdollisista virheellisistä termeistä, periaate edellisessä lienee edes etäisesti oikean suuntainen. Jatkuu myöhemmin..