Vad sade ni?

Kuulosti yläasteen ruotsinopettajani lausumana fasaanilta. Eilen hyödynsin tolleritaippareista saamaani fasaania nometreenissä, jonka jouduin tekemään yksin kun treeniseuraa ei löytynyt ja Vesilahden koe lähestyy uhkaavasti. Paikkana oli soinen ja kaislikkoinen lahdenpohjukka, johon kävin heittelemässä yhdeksän damia hakutehtävää varten. Osa vesirajaan ja osa kaislikkoon. Fasaanin jemmasin metsänreunaan tuulen alle, ettei Otto saisi siitä vainua hakutehtävän aikana. Hain autossa odotelleen Oton paikalle ja tein ensin kaksi pitkähköä ykkösmarkkeerausta dameilla. Pudotuspaikat olivat kaislikossa, eikä Otto edennyt niille kovin tarkasti mutta saimme damit kuitenkin ylös. Seuraavaksi lähetin Oton hakuun, jota häiritsi rannassa oleva joutsenen pesä. Pitkin suota oli nimittäin suuria valkoisia sulkia, joita piti käydä nuuhkimassa. Munankuoret kertoivat onnistuneesta haudonnasta, ja treenin jälkeen näimmekin joutsenperheen uiskentelemassa kauempana järvellä. Damitkin kuitenkin löytyivät, ja otimme ylös kuusi yhdeksästä. Pieni kauneusvirhe sattui viidennen damin palautuksessa, kun Otto törmäsi palautusmatkalla toiseen damiin ja vaihtoi :( Haun jälkeen siirryimme aika lähelle fasaania, ja lähetin Oton linjalle sitä kohti. Lyhyestä etäisyydestä johtuen Otto pysyi suunnassa ja löysi linnun. Ensimmäinen tutustuminen pitkäpyrstöiseen kummajaiseen piti tehdä perusteellisesti haistellen, mutta lopulta fasaani palautui hienosti käteeni ja saimme päätökseen kokonaisuutena ihan mukavasti sujuneen treenin.