torstai 17. syyskuuta 2009

Aamiainen on päivän tärkein ateria

Otto lienee tätä mieltä. Eilen nimittäin vedin aamulla ennen töihin lähtöä pakastimesta sulattamallani metsäjäniksellä 200 metriä pitkän jäljen, jolle sitten lähetin nälkäisen koirani. Muutama minuutti kului, eikä koirasta kuulunut mitään edes pillittelyn ja huutelun jälkeen, joten lähdin itsekin jäljelle, jonka päästä sitten löytyi suupieliään nuoleskeleva Otto puoliksi syödyn jäniksen kanssa. Hermot meinasivat mennä, mutta sain hillittyä itseni ja vein ainoastaan koiran reippaasti suoraan kotiin. Itsekseni kyllä vannoin, että tuon koiran kanssa en tee mitään enää koskaan.

Työpäivän aikana mieleni jostain syystä heltyi niin paljon, että illalla suuntasin damisäkin ja Oton kanssa ryteikköiselle ja upottavalle rämeikkörannalle. Siellä treenasimme osittain oikein onnistuneesti, mutta tappioiltakaan ei vältytty kun kaksi pientä pentudamia jäi hakuruutuun sekä isännän että koiran sinnikkäästä etsimisestä huolimatta. Lisäksi upposin nivusia myöten mutaan, joten kotona oli koiran lisäksi pestävä mm. kumisaappaat sisäpuolelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti