Omituinen ohjaaja

Uusi nome-ennätyksemme näki päivänvalon lauantaina, kun Otto nomeili Mäntän Seudun Nuuskujen kokeessa ALO2 -tuloksen. Koe oli vähäisen kokemukseni perusteella aika simppeli peruskoe, joka alkoi pienellä pätkällä koiran seuruuttamista rannassa. Seuraavaksi katsottiin laukauksen säestämä veneestä heitetty ykkösmarkkeeraus, joka tuli hieman kaislikon sisään mutta kuitenkin näkyviin noin 30 metrin päähän. Ranta oli myös heinikkoinen (vai mitä se vedessä kasvava vihreä juttu nyt on), ja sen jälkeen oli hieman avovettä ennen markkeerauskaislikkoa. Otto päästi tutut lähtövinkaisunsa, mutta muuten markkeerauslokki hoitui helposti pois järvestä. Seuraavaksi käännyttiin lähetyspaikalla vasempaan, ja rannan suuntaisesti ammuttiin laukaus ohjausvarista kohti. Helppo parinkymmenen metrin ohjaus meni sekin hyvin, tosin Otto pakkasi varista suuhunsa aika perusteellisesti. Seuraavaksi oli vuorossa etukäteen harjoittelemamme sekahaku, jossa maa-alueella oli kaksi varista ja kani ja vesialueella kaislikossa kaksi lokkia. Otto tyhjensi maa-alueen helposti, mutta veteen en saanut sitä hakutehtävän aikana menemään. Lopun kova painostukseni sai Oton hämilleen, ja se ui markkeerausalueelle venettä tutkimaan. Tuomari keskeytti lopulta yrityksemme, ja kokeen lopuksi tuli vielä toinen ykkösmarkkeeraus hieman eri paikkaan kuin aluksi. Tämä meiltä taas sujui, ja pääsimme kuulemaan tuomarin suullisen palautteen. Palkintosija tuli, mutta jäljelle ei hakutyön puutteiden vuoksi ollut asiaa. Olimme päivän ensimmäinen koirakko, joten sekin osaltaan hieman hankaloitti vesihakua kun apujälkiä ei kaislikosta vielä löytynyt. Nyt on sekahakua harjoiteltava vielä paremmin ennen seuraavia kokeita. Virallisen arvostelun julkaisen myöhemmin, kun saan sen käsiini. Välittömästi kokeen jälkeen Otto osallistui vielä Emilian kanssa Jämsässä match-showhun, jossa napsahti voitto sekä lapsi-koira- että isojen koirien sarjasta. Mieltä lämmitti myös tuomarin kommentti Inka terrierin esittäneestä 5v Annikasta, jonka otteissa tuomari mainitsi näkyvän todellisen tulevaisuuden handlerlupauksen elkeitä. Ei siis huono päivä loppujen lopuksi. Tämän kirjoituksen otsikko muuten tulee Koiviston Riitan kommentista koesuorituksemme jälkeen. Kai se on myönnettävä, että aikuista miestä edelleen jännittää aivan mahdottomasti koiran kanssa kisaaminen..