Eilen illalla kävimme Riitan&Akan, Minnan&Viljon ja Helgen&Neron kanssa viimeviikkoisen nomekokeemme maastoissa tekemässä AVOluokan koetehtävät hieman helpotettuina. Otto teki parityötä Nero flatin kanssa, ja aloitimme motivoidulla vesiohjauksella noin 60 metrin päässä olleelle taville. Otto lähti hyvin linjalle ja eteni muutamalla vahvistuskäskyllä tavin tasalle mutta ehkä 10 metriä siitä vasempaan. Pysäytin Oton pillillä tarkoituksenani kääntää se oikealle kohti riistaa. Otto vilkaisi minuun nopeasti mutta sai samalla vainun tavista ja ui sille hyvin määrätietoisesti. Toisaalta hienoa nenän käyttöä, mutta toisaalta lievää piittaamattomuutta pysäytyskäskyä kohtaan siis.
Seuraavaksi Nero tuli vesityöhön ja siirryin Oton kanssa taaemmaksi odottamaan. Kun Nero oli palauttamassa vesiriistaa, lähetin Oton hakuun maa-alueelle, jossa oli varis ja fasaani. Otto haki vauhdikkaasti ja lähti palauttamaan löytämäänsä varista hyvällä vauhdilla. Paluumatkalla se kuitenkin törmäsi fasaaniin ja varis putosi suusta. Karjaisin "EI", ja Otto poimi variksen takaisin ja palauttikin, tosin aika hitaasti ja pahan näköisesti suussa mälväten. Siirryimme taas rantaan, jossa oli vuorossa veneestä heitetty linjakakkosmarkkeeraus siten, että ensimmäinen lokki putosi kaislikon taakse avoveteen ja toinen kaislikon sisään. Otto kävi tässä vaiheessa todella kuumana ja vinkui, joten jouduin heittojen jälkeen seuruuttamaan ja rauhoittelemaan sitä aika kauan. Markkeeraukset pysyivät kuitenkin hyvin koiran muistissa, eikä niiden löytämisessä ollut ongelmia. Ensimmäisessä luovutuksessa sen sijaan näkyi koiran paineistuminen ja varmasti oma hermoilemisenikin, kun Otto pudotti lokin rantaviivalla ja alkoi ravistelemaan turkkiaan. Jatkolan Minna neuvoi kyykistymään valmiiksi koiran tullessa vedestä ja ottamaan riistan rauhallisesti vastaan. Lopputreenin aikana luovutukset olivatkin sitten hyviä.
Lopuksi teimme vesihakua aloluokan kokeesta tutulla alueella, ja nyt Otto meni hyvin veteen ja teki siellä tehokkaasti töitä. Tätäkin tehtävää tosin motivoimme ennen treenien alkua katselemalla ruudun täyttämistä rannalta. Yhteenvetona voisi todeta, että Otto hallitsee itse tehtävät mukavasti mutta rauhoittumisessa odotusaikoina ja tehtävien välillä on aika paljon toivomisen varaa. Muiden koirien läsnäolon tuoma häiriö on vielä useimmiten liikaa meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti