Tunteita viilentämässä

Loppiaistreenin ajoimme tekemään Koiviston Riitan luokse Hopsuun, jossa päivän teemana sekä koiralla että isännällä oli maltti. Isännän piti malttaa olla antamatta koiran tehdä yhtään mitään paitsi seurata vieressä ja odottaa paikallaan. Oton taas piti oppia ymmärtämään, että noutoharjoituksissa voi joskus käydä niin, ettei saakaan noutaa mitään. Flattirouva Akka siis huolehti markkeerausten ja ohjausten suorittamisesta mallikkaasti, kun minä toimin heittäjänä ja Otto istui vieressäni ja seurasi, kun vaihdoimme paikkaa. Kovin paljon en piippamiseen puuttunut, vaikka sitä kieltämättä esiintyi. Tärkeintä oli, että sain Oton noutamisodotuksia toivottavasti edes piirun verran alemmaksi. Sää oli mukavan talvinen, pakkasta yli 20 astetta ja lunta polveen asti :)

Pikainen agilitykertaus

Toimin tänään kuljettajana neideille Emilia&Inka, jotka kävivät agilitytreeneissä Länkipohjan Kana-areenalla. Otin Oton mukaan tarkoituksenani käydä sen kanssa lenkillä treenien aikana. Kovassa pakkasessa lenkkimme typistyi varttiin, mutta sain onneksi harjoitukset vetäneeltä Karppisen Johannalta luvan kokeilla Otonkin kanssa vähän agia treenien lopuksi. Hyppäsimme ensin pari perushyppyä aidan yli, ja sitten aitaan yhdistettiin putki sekä toinen aita. Otto suoriutui hyvin ja selvästi tykkäsi touhusta. Tähänkin lajiin olisi mukava paneutua paremmin, kun vaan aika riittäisi ja löytyisi aivan alkeista aloittava treeniryhmä.

Ilmoittautumisia sinne tänne

Johannan painostamana ilmoitin Oton Tampereen maaliskuiseen näyttelyyn, kun sen sai vielä tänään tehdä "halvalla". Lähetin lomakkeen myös Mäntän talvinomeen, jossa aiomme tällä kertaa kokeilla alokasluokan koetta riistalla. Postitinpa alustavan ilmoittautumisen Hanna Helmisen tokokurssillekin, josta meillä on Oton kanssa viime keväältä oikein mukavat kokemukset. Jospa sieltä saisi vähän potkua tokotreenaamiseen, kun se ei millään tunnu käynnistyvän tauon jälkeen. Pitkän harkinnan jälkeen rohkenin lisäksi laittaa hakemuksen myös tollereiden nome-valmennustiimiin. On tietysti arveluttavaa pyrkiä huomattavasti meitä tasokkaampaan porukkaan näin huonosti hallinnassa olevan koiran kanssa. No, alo3 -tuloksellamme emme varmasti mahdu varsinaiseksi jäseneksi, mutta jospa varakoirana pääsisimme osallistumaan johonkin koulutustilaisuuteen vuoden aikana.

Pakkasnomea Mäntässä

Aamulla oli sen verran kylmä, ettei Renaultini suostunut käynnistymään. Toinen ranskattaremme onneksi lähti käyntiin, joten pääsin vuoden ensimmäisiin yhteistreeneihin. Matkalla poimin kyytiin ensin Riitan ja Akan, ja sitten Minnan & Viljon. Ajelimme jäätietä pitkin järvelle, jossa meitä jo odottelivat Janne, Jori ja Tapsa flatteineen. Treenasin Oton kanssa kolmen koiran ryhmässä, jossa teimme aluksi linjalähetykset motivoidusti lumipolkua pitkin. Otto eteni hienosti damikasalle, mutta haisteli vain sen ympäristöä ja kävi sitten kakalla damikeon vieressä. Kutsuin Oton pois ja lähetin uudestaan, jolloin saimme damin mukavasti talteen. En kytkenyt koiraa, jonka seurauksena se karkasi seuraavaksi linjalle lähetetyn Akan perään. Tämän jälkeen pistin Otolle hihnan kaulaan aina palautusten jälkeen. Teimme vielä kolme lähetystä samalle damikasalle vaihtaen aina lähetyspaikkaa. Etäisyyttä oli muutamia kymmeniä metrejä, ja Otto selvitti linjat mielestäni ihan hyvin. Ohjausten jälkeen teimme markkeerauksia siten, että koirat ohjaajineen olivat kolmiossa muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan. Yksi vuorollaan heitti damin ja joku koirista pääsi noutamaan. Otto teki ihan hyvät perussuoritukset. Lopuksi kokeilin vielä kakkosmarkkeerausta, mutta sitä sotki hieman toisen ryhmän samanaikainen saapuminen yleisöksi. Otto lähti ensimmäisen noudon jälkeen tekemään tuttavuutta taaksemme ilmestyneen flatin kanssa, mutta hetken haahuilun jälkeen muisti vielä toisenkin markkeerauksen ja teki onnistuneen noudon. Koiran rauhoittaminen ja parempi hallinta ovat näiden treenien perusteella ehdottomasti tärkein kehittämiskohteemme. Perusmarkkeeraukset ja linjalähetykset lyhyehköillä matkoilla ovat sinänsä ihan hyvin hallinnassa.

Menneiden muistelua ja tulevaisuuden suunnittelua

Vuosi on vaihtunut, joten lienee aika laatia pieni yhteenveto vuodesta 2009 koe- ja näyttelytulosten osalta. Otto osallistui yhteensä kymmeneen näyttelyyn ja lisäksi neljään junior handler -kilpailuun. Menestystäkin tuli roppakaupalla, kruununa tietysti Mikkelin KV-näyttelyssä ansaittu viimeinen serti, jonka ansiosta Otto saavutti Suomen muotovalion arvon kahden vuoden ja kuuden päivän ikäisenä. Junior Handler kehissä Otto esiintyi myös edukseen 11-vuotiaan Emilia tyttäremme esittämänä, saavutuksista paras oli viides sija SM-osakilpailussa. Tälle vuodelle en aseta mitään näyttelytavoitteita, mutta muutamaan näyttelyyn tulee varmasti ilmoittauduttua. Kansainvälisen muotovalion tittelin tavoittelu toisaalta houkuttelisi, mutta nähtäväksi jää tuleeko siihen urakkaan ryhdyttyä. JH -kisoissa Otto varmasti tulee esiintymään useita kertoja kuluvan vuoden aikana.

Vuoden aikana aloimme omatoimisesti harjoitella verijäljen seuraamista, mikä tuotti yllättävän hyvän tuloksen. Oton kanssa tuli käytyä kolmessa MEJÄkokeessa, joista yksi meni täysin penkin alle, mutta kahdesta oli tuloksena ykköspalkinto kovilla pisteillä. Lajina MEJÄ vei mukanaan heti ensimmäisessä kokeessa, joten jatkoa varmasti seuraa. Keväällä lumien sulettua harjoittelemme katkokulmatyöskentelyn kuntoon ja suuntaamme sitten voittajaluokan kokeisiin. Tavoitteena tälle vuodelle on saavuttaa ykköspalkinto voittajaluokassa.

Noutajien taipumuskoetta (NOU) jouduimme yrittämään kahdesti. Ensimmäinen kokeilu kesäkuussa ei tuonut tulosta, mutta heinäkuun tolleritaippareissa suoritus oli hyvä ja tuloksena NOU1. Jo ennen taippareita starttasimme kaksi kertaa epävirallisissa nomekokeissa, eli Mäntän talvinomessa ja Pirkan dameissa. Näissä ei tulostasomme ollut kovin kova, mutta kokemusta tuli hankittua. Syksyyn mahtui sitten yksi virallinenkin NOME-B -koe, jossa saavutimme ALO3 tuloksen. Tulevalle kaudelle asetan tavoitteeksi rohkeasti ALO1 -tuloksen, minkä uskon olevan täysin saavutettavissa, jos saan kehitettyä Otolle hieman malttia ja yhteistyömme koiran yleisen hallinnan osalta hiottua paremmalle tasolle. WT-kokeet ovat myös vielä kokematta, joten niitäkin kokeillaan tänä vuonna jos sopiva tilaisuus tulee.

Tokoa olemme harjoitelleet hyvin rauhalliseen tahtiin, mutta ehdimme sentään saamaan alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi ja starttasimme kaksi kertaa viime syksynä. Ensimmäinen yritys päättyi katastrofiin, eli kehästä karkaamiseen ja tuomarin keskeytykseen. Toisella kerralla meni sitten huomattavasti paremmin ja saavutimme ykköstuloksen. Tänä vuonna treenailemme samaan rauhalliseen tahtiin avoimen luokan liikkeitä, ja pyrimme starttaamaan ykköstuloksen arvoisesti avoimessa luokassa vuoden aikana.

Muita tavoitteita en ole tälle vuodelle asettanut, mutta "ehkä kokeillaan" -listalta löytyvät ainakin bh-koe ja luonnetesti. Agilityura etenee myös hitaasti, mutta jos Johanna jaksaa vielä käydä treeneissä, niin ehkä silläkin rintamalla lähestytään kisavalmiutta. Onpa toisenkin punaturkin hankkimista tämän vuoden aikana hieman suunniteltu, mutta aika näyttää..

Lopuksi täytyy vielä todeta, että kokeet ja näyttelyt ovat vain pieni osa koiran ja omistajan elämästä. Tärkeimmät tapahtumat löytyvät ihan normaalista arjesta. Itse nautin eniten päivittäisistä metsälenkeistä. Lapsillemme Otto on väsymätön leikkikaveri, jonka kanssa on mukava uida kesällä ja juosta lumihangessa talvella. Vaikka emme huipputuloksiin missään koemuodossa koskaan yltäisikään, on mahtavaa kun voi luottaa siihen että arki sujuu punanenämme kanssa kaikissa tilanteissa. Puuta täytyy koputtaa myös Oton terveydentilan suhteen, toistaiseksi kun eläinlääkärin palveluita on tarvittu ainoastaan rokotuksiin ja yhteen anaalirauhasten tyhjennykseen.

Joulunaluskuulumisia

kuva: Tuula Taskinen

Viikko sitten pistäydyimme pääkaupungissa Pohjoismaiden voittaja 2009 -näyttelyssä. Tanskalaistuomari Svend Lövenkjaer ei Otosta tykännyt, joten arvosanaksi tuli EH seuraavanlaisilla kommenteilla:

"Bra storlek. Bra proportioner i kroppen men kunde ha lite mer substans över allt. Kunde vara kraftigare över näsryggen. Bra uttryck. Vacker hals. Bra rygg, men för fallande kors. Raka framben. Något för platta tassar. Moderat vinklad bakställ. Bra pälsstruktur. Rör sig fritt men ostabilt sett bakifrån."

Kiitokset Minnalle Oton turkin näyttelykuntoon siistimisestä ja Anninalle esittämisestä!

Treenaamisemme ei edelleenkään ole oikein ottanut tuulta alleen. Tällä kertaa selityksinä olkoot kylmä ilma ja isännän sitkeä flunssa, jotka ovat heikentäneet intoa lähteä ulos. Myös Otto joutui pistäytymään lääkärissä, kun anaalirauhaset menivät niin pahaan kuntoon, että kotikonstein emme saaneet niitä tyhjennettyä. Samalla reissulla tuli vihdoin lunastettua myös Oton passi, eli nyt voisi alkaa suunnittelemaan vaikkapa näyttelyreissua ulkomaille.

Takkuinen alku treeneille

Ihan hienon suunnitelmani mukaisesti ei ensimmäinen treeniviikkomme lähtenyt käyntiin. Maanantaina teimme muutaman minuutin verran tokoluoksetuloja -ja seuraamista, mutta tiistaina iskikin sitten flunssa päälle. Ei tämä sentään sikainfluenssaa taida olla, mutta sen verran olo kuitenkin heikkeni ettei treenaamista ole viitsinyt edes harkita. Messukeskuksen näyttelykin lähestyy nopeasti, joten huomenna täytyy yrittää hieman siistiä Oton karvapeitettä joka on -kuten kuvasta näkyy- päässyt hieman villiintymään viime aikoina.