torstai 7. heinäkuuta 2011

Valoa tunnelin päässä?

Oton kuntoutusprojekti alkaa ilmeisesti tuottaa tulosta. Lenkillä vapaana sen huomaa siitä, että Otto pysyy vapaana juostessaan taas huippunopean Ruutin vauhdissa mukana. Myös nometreeneissä Otto on selvästi piristynyt ja palauttaa taas damit laukaten. Aikaisemmin palautukset ovat ilmeisesti lihaksiston jumista ja kivuistakin johtuen hidastuneet huomattavasti koiran vähän väsyttyä.

Eilen kävimme palveluskoirakentällä tekemässä ohjausharjoituksen labukkatyttö Viuhtin kanssa, ja Otto osoitti hyvää ohjattavuutta pitkilläkin etäisyyksillä kun pysäyttelin sitä ja käänsin sivusuuntiin kohti dameja. Suorien linjojen kehittäminen ja matkojen venyttäminen on nyt ohjauspuolen treeneissä tärkein harjoituskohteemme. Motivoituna homma toimii, mutta sokkolähetyksiin suoraviivaisuutta kaivataan rutkasti lisää. Anita Norrblom antoi Paraisten koulutuksessa hyväksi osoittautuneen neuvon Oton linjaharjoituksiin. Kun Otto lähtee sivuun linjalta, olen aiemmin pysäyttänyt sen pillillä ja kutsunut sitten luokse ja yrittänyt uudestaan. Anitan mukaan pillipysäytyksestä tulee noin käytettynä koiralle kielteinen asia, eikä se sen jälkeen palaa mielellään ohjaajan luokse ilman damia. Nyt olen ryhtynyt huutamaan otolle "ei", kun se ajautuu pois linjalta ja istuttanut sen sitten hetkeksi miettimään ja kutsunut sanallisesti luokseni uutta yritystä varten. Kumma juttu, mutta tällä tyylillä Otto todella tulee mielellään luokseni ja suoriutuu usein tehtävästä paljon paremmin uudella yrityksellä. Pillipysäytystä käytän sitten tilanteissa, jossa Otto on esimerkiksi edennyt linjaa damin tasalle mutta sen verran sivuun, että se vaatii yhden sivusuunnan antamisen saadakseen vainun damista. Näin koira toivottavasti oppii, että pilliin kannattaa pysähtyä ja kuunnella sen jälkeen ohjeita, niin päätyy palkaksi damille.

1 kommentti:

  1. Kiitos, loistava vinkki juuri oikeaan saumaan meillekin linjan ja pysäytysten jatkotreenaamiseen! :)

    VastaaPoista