torstai 22. heinäkuuta 2010

Otto täytti kolme vuotta, eipä juhlittu me suotta

Otto pääsi täyttämään kolme vuotta ilman ihmeellisempiä juhlamenoja. Lupasin sille syntymäpäivälahjaksi ainoastaan sen, että tänä vuonna se vihdoinkin pääsee mukaan tositoimiin käytännön metsälle. En usko että saan kolmevuotiasta koiraa enää enempää pilattua, vaikka lämpimän riistan kanssa vähän touhuaisimmekin. Kolmen vuoden rajapyykki on kyllä siinä mielessä ikävä, että nyt ei kaikkia mokiamme voi enää laittaa kokemattoman ohjaajan ja nuoren koiran piikkiin. Tai ohjaajan kyllä, mutta ei enää koiran.

Eilen illalla keskityimme vielä kylmään riistaan kun kävimme viime viikonloppuisen AVO-luokan nomekokeen suorituspaikalla treenaamassa hakua. Minna ja Riitta tekivät meille hakutehtävän siten, että metsään vietiin kolme varista ja kaislikkoalueelle kaksi lokkia ja sorsa. Lähetyspaikka oli rannassa, ja lähetin Oton vuorotellen vesi- ja maa-alueille. Maa-alueen kolme varista löytyivät ja palautuivat nopeasti ja vesialueellakin Otto eteni alueella hyvin löytäen kaikki riistat. Sorsaa Otto ei jostakin syystä suostunut ottamaan suuhunsa, joten tein sillä haun jälkeen vielä pari markkeerausta jokeen. Niissä sorsa palautui käteeni ongelmitta, eli toivottavasti kyseessä oli vain tilapäinen mielenhäiriö. En tiedä oliko syynä koepaikan runsaat hajut vai treenipaikalla olleet neljä muuta treenaajaa koirineen, kun Oton yleinen tottelevaisuus ei ollut aivan parhaasta päästä. Sivulle asettumiset ja seuraamiset menivät vain vähän sinnepäin ja muutamia omin luvin lähiympäristöön poistumisiakin tapahtui. Ensi viikolle jäi vielä treenattavaksi kanilla tehty laahausjälki. Jos se onnistuu ja jaksamme vielä vähän skarpata tottelevaisuuspuolta, on tollerinomesta mahdollista saada ihan kelpo tulos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti