Lepojakso loppukoon

Pikkujoulut on tältä kaudelta juhlittu, joten on aika suunnata ajatukset taas pikkuhiljaa uuteen kauteen. Pimeys haittaa treenejä ainakin arkisin, mutta tokoharjoituksiahan pystyy hyvin tekemään vaikka katulampun valossa kävelytiellä. Nometreenit sen sijaan täytyy toteuttaa lähinnä viikonloppuisin. Loppuvuoden harjoitusohjelma on siis sellainen, että maanantaista keskiviikkoon yritämme harjoitella tokon avoimen luokan liikkeitä hieman joka päivä, torstaina huilaamme ja sitten perjantaista sunnuntaihin palauttelemme mieleen nometaitoja. Isäntää työllistää tulevana vuonna jossain määrin myös koiramainen yhdistystoiminta, koska tulin valituksi sekä Novascotiannoutajat ry:n että Mäntän Seudun Nuuskujen hallituksiin varajäseneksi.

Juniorhandleria Jyväskylässä

Oton toinen ja kolmas virallinen juniorhandlerkilpailu Emilian kanssa käytiin tänään Jyväskylän KV-näyttelyn yhteydessä. Ensin kilpailtiin piirinmestaruudesta siten, että sekä 10-13 ja 14-17 vuotiaat handlerit olivat samassa sarjassa. Tässä kilpailussa ei nuorimmilla osallistujilla ollut asiaa kärkisijoille. Heti piirinmestaruuden ratkettua alkoi varsinainen jh-kilpailu perinteisellä sarjajaolla. Emilia sijoittui Oton kanssa hienosti neljänneksi kahdenkymmenenyhden kilpailijan joukossa!

Lepojakso alkakoon

Tarkoitukseni oli jatkaa nome- ja tokotreenejä Oton kanssa vielä marraskuun ajan ennen lepotaukoa, mutta päätinkin sitten aloittaa treenitauon jo tänään. Syynä on oikeastaan se, että olen tokouran jatkomme suhteen vähän epätietoinen. Kisakokemuksen saamiseksi olisi hyvä käydä vielä alokasluokan kokeissa ja tavoitella TK1 koulutustunnusta. Kun selailin Kennelpiirien koekalenterit läpi, totesin että loppuvuodelle ei enää tokokokeita ole tarjolla kohtuullisen ajomatkan säteellä. Koulutusmielessä taas ei ole mielekästä juuttua moneksi kuukaudeksi alokasluokan liikkeiden hiomiseen, vaan mieluummin kannattaa aloittaa avoimen luokan liikkeiden opettelu. Lepäilemme siis marraskuun ajan, ja joulukuun alussa on toivottavasti jo saatavissa tietoja tammikuun kokeista, jolloin voi helpommin suunnitella harjoittelua ja päättää jatkammeko tokoilua alo- vai avoluokassa. Nomepuolella on marraskuussa pari koulutuspäivää, joissa ehkä käymme tekemässä passiivisuusharjoittelua. Jos lunta ei sada, niin pari mejäharjoitustakin mahtunee marraskuun kalenteriin. Mutta muuten siis vain lepäilemme ja lenkkeilemme. Uimaankin onneksi vielä pääsee. Eilisellä pakkaslenkillä Otto vaikutti hyvin pettyneeltä, kun suojaiset lahdenpoukamat olivat jo jäässä. Kun sitten tulimme tuuliselle ja sulana pysyneelle rannalle, pulahti Otto heti pienelle uimalenkille ja oli sen jälkeen oikein tyytyväinen elämäänsä.

Hyvä tulos hyppäämättä

Päivä alkoi masentavasti, kun Otto karkasi aamulenkillä ohi juosseen lenkkeilijän jalkoihin pyörimään. Olin varma että tokokokeisiin ei kannattaisi lähteä ollenkaan, mutta onneksi tuli kuitenkin lähdettyä. Mäntän koe järjestettiin hevosmaneesissa, jonka houkuttelevien tuoksujen pelkäsin häiritsevän Oton keskittymistä. Onneksi pääsimme livahtamaan sisään muutamaksi minuutiksi ennen oman luokkamme alkamista, joten Otto sai hetken aikaa tutustua rauhassa kisapaikan hajumaailmaan. Omasta mielestäni varsin harmittoman näköinen tuomari oli jostakin syystä Oton mielestä aika pelottava, joten luoksepäästävyyspisteet jäivät tänään huonoiksi. Muut liikkeet sujuivat mukavasti, joskin vauhdikkaan luoksetulon pieni loppuhypähdys verotti pisteitä enemmän kuin olisin odottanut. Varsinainen epäonnistuminen tuli sitten viimeisessä liikkeessä, eli hypyssä. Otto lähti hyppykäskyni jälkeen kehän reunaan liikkeenohjaajan luokse, mutta palasi sitten luokseni. Uusintalähetyksen sain tehdä, mutta vain harjoitusmielessä eli pisteitä emme hypystä saaneet. Opinpahan ainakin sen, että tokossa on ohjaajan aivojen syytä toimia nopeasti. Luokkamme viimeinen koira nimittäin teki samanlaisen sivullelähdön kuin Ottokin, mutta nokkela ohjaaja antoi heti uuden hyppykäskyn, jolloin koira kääntyi tekemään hypyn ja sai seitsemän pistettä. Luulen, että Otto ei oikein hahmottanut koko hyppyestettä, joka oli väriltään tumma ja hyvin matala (4 lautaa). Harjoituksissa kun olemme hyppineet vaalean ja kuusi lautaa korkean esteen ylitse. Lisäksi vielä lähetin Oton hyppyyn turhan kaukaa esteestä. Mutta selitykset sikseen, ykköstulokseen on syytä olla tyytyväinen joka tapauksessa.

Tässä vielä pisteemme(tuomari Mauri Pehkonen):

1. Luoksepäästävyys 7x1=7
2. Paikalla makaaminen 10x3=30
3. Seuraaminen kytkettynä 9x2=18
4. Seuraaminen taluttimetta 9x4=36
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10x2=20
6. Luoksetulo 8,5x3=25,5
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 10x2=20
8. Estehyppy 0x2=0
9. Kokonaisvaikutus 8,5x1=8,5

Yhteispisteet 165, palkinto ALO1 ja sijoitus 4/10.

Huono kenraaliharjoitus

enteilee toivottavasti hyvää huomiselle suorituksellemme. Tänään ehdin valoisaan aikaan poikkeamaan koulutuskentällä, jossa vedin Oton kanssa tokon alokasluokan liikkeet paikallamakuuta lukuun ottamatta läpi. Seuraamisessa ei katsekontaktista ollut tietoakaan, jäävissä liikkeissä pysähdykset olivat laiskoja ja luoksetulon Otto jolkotteli kaikessa rauhassa. Hyppy sentään meni aika hyvin. Käsittämätöntä, että yhteistyömme on päässyt näin huonoksi. Huominen koe ei todellakaan houkuttele tällä hetkellä, mutta mentävähän sinne on.

Toinen kerta toden sanoo?

Sähköpostilaatikkooni kolahti kutsu tokokokeisiin, eli ensi lauantaina Mänttä-Vilppulassa pääsemme parantamaan suoritustamme parin viikon takaisesta katastrofista. Samana viikonloppuna olisi myös nomekoulutusviikonloppu samalla paikkakunnalla, mutta sen taidamme jättää suosiolla väliin. Viime viikonloppuna olimme Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen koulutuksessa, jossa runsaan teoriaopetuksen lisäksi tehtiin joitakin varsin helppoja käytännön harjoituksia. Niistäkään en Oton kanssa selviytynyt virheettömästi, joten tällä hetkellä takki on totaalisen tyhjä koko nometouhun suhteen. Tuo Tampereen tilaisuus vahvisti käsitystäni siitä, että talven aikana on yritettävä saada yksinkertaiset perusasiat kuntoon. Paikallaolo, seuraaminen ja luoksetulo sekä pillikäskystä pysähtyminen on saatava sellaiselle tasolle, että niiden toimimiseen voi luottaa kaikissa tilanteissa.

Viiva muuttui nollaksi

En onnistunut pääsemään tokosta eroon vaikka jätin upouuden kilpailukirjani koepaikalle viikonloppuna. Järjestäjät nimittäin postittivat kirjan sekä arvostelulomakkeen minulle kotiin. Jäin sunnuntaina siihen käsitykseen että keskeytin kokeen itse, mutta tulokseksi oli merkitty ALO0, eli tuomari oli keskeyttänyt kokeen. Syykin oli mainittu, koiran karkaaminen kehästä. Pisteitä meille kertyi kokonaista 24.