Talviturkin heitto

Tänään kotirannassa aamulenkkeillessäni huomasin yhtäkkiä Oton kadonneen, eikä sitä pienen odottelun jälkeenkään näkynyt missään. Kun huusin koiraa muutaman kerran, alkoi kauempaa rannasta kuulua niin outoa ulinaa, että arvasin jonkin olevan vialla. Juoksin lähemmäksi ja näin Oton pään pilkistävän järvestä jääsohjon keskeltä. Poika oli pudonnut jäihin, eikä päässyt omin avuin ylös. Onneksi jää rannassa kesti lähes sadan kilon elopainoni, ja sain kurotettua auttavan käteni avantoon ja kiskottua Oton ylös. Nyt täytyy vain toivoa, että tästä kylmästä kylvystä ei jää Otolle mitään uintikammoa.

Taipparitreeniä ja varisjahtia

Lauantain vietimme Oton kanssa Laukaassa taipparikurssilla. Perusasioiden kertaamistahan siellä lähinnä tehtiin, mutta ihan hyvä kurssi kuitenkin oli. Palautuksissa oli yllättäen pieniä ongelmia, vaikka ne yleensä ovat olleet hyviä. Saimme toisaalta suoritettua melko hyvän hakutreenin dameilla, mikä oli myönteinen asia. Lokki kelpasi suussa kannettavaksi, mutta varis ei maistunut. Seuraavana päivänä kotimaisemissa lenkkeillessämme törmäsimme siipirikkoon varikseen, mitä Otto haukkui kovasti, mutta ei uskaltanut napata kiinni. Jouduin sitten itse juoksemaan vaakun kiinni ja toimittamaan autuaammille metsästysmaille. Illalla varis kelpasi muutaman tunnin jäähtymisen jälkeen Otonkin suuhun, mutta aika runsasta herättelyä varisten nouto tuntuu tällä hetkellä vaativan.

Harhautusyrityksiä Hopsussa

Keskiviikkoiltana olimme pienimuotoisissa nome-yhteistreeneissä Koiviston Riitan luona Jämsän Hopsussa. Paikalla oli neljä tolleria ja yksi flatti. Lämmin ja aurinkoinen ilta tarjosi oikein mukavat harjoitusolosuhteet lähes kuivalla sänkipellolla. Treenit aloitettiin linjalähetyksellä avonaisessa metsässä. Maastoon oli viety dameja etukäteen, joten koira lähetettiin linjalle sokkona. Oton lähetin matkaan aika läheltä dameja, ehkä noin 25 metrin päästä. Otto eteni hyvin alueelle, mutta kävi sitten damien vilkaisun jälkeen nostamassa koipea ja myös isommalla hädällä. Sen jälkeen oli aikaa ottaa dami suuhun ja palauttaa se. Vein damin uudestaan paikalleen Oton katsellessa, ja sitten lähdimme pellolle odottamaan seuraavaa tehtävää. Oman vuoron odottelu sujui näissä treeneissä yllättävän hyvin kaikilta koirilta, piippaamisen sijaan kuului lähinnä keväistä linnun laulua :). Pellolla teimme harjoituksen, jossa koiran nähden hajustettiin pieni alue damilla ja yritettiin antaa vaikutelma että dami on piilossa tuolla alueella. Sitten koira lähetettiin linjalle kohti ko. aluetta, ja hetken etsimisen jälkeen annettiin pysähdyskäsky. Kun koira pysähtyi, sille annettiin taakse -käsky, jonka noudattamisesta palkkana oli kauempana kivikasan takana piileskelleen avustajan heittämä dami. Näin siis teoriassa. Oton kohdalla käytäntö ei ihan noudattanut teoriaa, mutta sain Oton kuitenkin pysähtymään ja lähtemään taakse. Tosin pysähdys ei tapahtunut yhdellä käskyllä, vaan pillityksen lisäksi vaadittiin myös aika voimakasta sanallista houkuttelua. Harjoituksen lopuksi käytiin vielä tekemässä linjalähetys samassa paikassa kuin aluksi, ja Otto haki muistidamin linjan päästä täysin moitteetta.

Pupujäljellä

Eilen laahasin pikkuista kania metsässä parisataa metriä, ja hain sitten Oton kokeilemaan jäljestystä pitkästä aikaa. Tyhmyyttäni vedin jäljen vastatuuleen, joten Otto jäljesti ilmavainulla todella vauhdikkaasti ja aikamoista siksakkia tehden. Pupu kuitenkin löytyi, ja palautui hienosti käteen asti. Nyt pitäisi saada jostakin sellainen keskikokoinen kani, tämän pikkuisen yksilön lisäksi pakastimestamme löytyy nimittäin vain kaksi jättisuurta pitkäkorvaa, joita Otto ei ainakaan viime syksynä suostunut suussaan kantamaan.

Riistaan tutustumista

Talvi on mennyt nometreenien osalta pelkkiä dameja käyttäen, mutta pääsiäispyhien aikana kaivoin pitkästä aikaa pakastimen kätköistä esiin sekä lokin että variksen. Kokeilin helppoa linjalähetysharjoitusta ensin damilla ja sitten heti perään linnuilla. Ensi yrittämällä Otto ei ottanut suuhunsa kumpaakaan tipua, mutta pienen kantoharjoittelun ja innostamisen jälkeen sain pojan palauttamaan molemmat linnut itsenäisesti linjan päästä. Ensi viikonlopuksi täytyy sulattaa kani, niin tulee koko taippareiden riistavalikoima koeajettua hyvissä ajoin. Oheisessa kuvassa Otolla on kylläkin suussa dami, mutta tuleepahan vähän väriä tähän tekstipainotteiseen blogiini. Kuvan copyright: redadict.com

Hormonit hyrräävät

Eilenkään en voinut vastustaa kiusausta, vaan kävin tekemässä Oton kanssa ihan pienen damitreenin. Jätin pojan istumaan, kävelin eteenpäin ja heitin matkalla damin sivulleni. Sitten luoksetulokäsky, matkalla pysäytys damin tasalle ja sivusuuntamerkillä lähetys damille. Sama toiselle puolelle ja lopuksi heitin damit molemmille puolille, joista otettiin ylös vain toinen. Hyvin sujui, tosin viimeisessä palautuksessa Otto pudotti märän lumen kasteleman damin ja vähän mälväsi sitä suussaan. Tulipa kuitenkin todettua, että sivusuunnat sujuvat ainakin näin motivoidusti. Treenin jälkeen meinasikin sitten käydä huonosti, kun Otto karkasi autotielle ja juoksi vähän aikaa tien reunaa edestakaisin kuono maassa muusta maailmasta välittämättä. Ohi ehti ajaa yksi Volvo, jonka kuski onneksi hiljensi vauhtia eikä ajanut koiran päälle. Pienen karjumisen jälkeen sain Oton kiinni, ja kotiin kävellessämme selvisi sekoamisen syykin; näimme nimittäin lähistöllä asuvan juoksuisen narttukoiran, joka oli juuri kävellyt emäntänsä kanssa kyseistä tietä pitkin. Kotoakin on juoksuinen terrierinarttu pitänyt viedä sukulaisille hoitoon, siinä määrin ovat tunteet olleet pinnassa molemmilla koirilla. Tänään poden ilmeisesti itsekin hetkellistä mielenhäiriötä, kun tulin täyttäneeksi ilmoittautumislomakkeen Kangasalan taippareihin 21.5. Mutta nyt pääsiäislomalle!

Alkuviikon treenit

Maanantaina kävimme toisen kerran tokoilemassa Hanna Helmisen opastuksella. Ohjelmassa oli perusasennon hiomista, seuraamista seinän vierellä, uusia kikkoja luoksetulon ja noudon harjoittelemiseen ja lopuksi kokeiltiin vielä esteen yli hyppimistä. Aluksi tehtiin myös paikallaolotreeni kahden muun tollerin kanssa. Nyt tulee parin viikon tauko tokotreeneihin, mutta kotioloissa täytyy toki pyrkiä treenaamaan vähän joka päivä.

Eilen tein saamistani kielloista huolimatta pienen nometreenin. Markkeeraukset ovat talvinomeissa menneet sen verran huonosti, että oli pakko kokeilla onko Oton markkeerauskyky todella hävinnyt talven aikana. Ei se mihinkään ole hävinnyt, Otto nimittäin toimi hienosti kun heitin sille viisi ykkösmarkkeerausta koemaastoja muistuttaneessa kuusikossa.

Eilen kävimme myös eläinlääkärissä otattamassa uuden verinäytteen rabiesvasta-aineiden tutkimista varten. Toivottavasti näyte ei tällä kertaa juutu matkalle, vaan päätyy perille saksalaislaboratorioon.