Eliittiryhmän opissa

Eilen olin kuunteluoppilaana seuraamassa tollerien nomevalmennusryhmän harjoittelua Jämsän Hopsussa. Kouluttajana toimi Esa Valkonen ja päivän aiheena oli ohjaus. Paljon hyviä vinkkejä tuli päivän aikana kuultua sekä Esalta että monelta muultakin paikalla olleelta ihmiseltä. Niihin palaan tarkemmin, jos ja kun pääsen soveltamaan niitä omissa harjoituksissamme myöhemmin. Nyt on edessä kiireinen viikko, joten nomeilu jäänee vähemmälle. Tulevana lauantaina käymme Laihialla näyttelyssä, ja sen jälkeen onkin koko hiihtolomaviikko aikaa keskittyä nometreeneihin.

Sittenkin luolakoiraksi?

Viikonloppuna lenkkeillessämme löysimme kiviröykkiön, jonka uumenissa jäljistä päätellen majoittui supikoiria. Otto innostui tutkimaan koloja niin raivokkaasti, että mukana olleen luolaspesialistin, eli perheen terrierin kanssa tuli melkein tappelu luolaan pääsemisestä. Onneksi Otto on sen verran isokokoinen, että luolaan se ei kaivamisenkaan jälkeen mahtunut. Nomeharjoittelussa saavutimme edistysaskeleen, kun Oton pysäyttäminen pillillä eteenmenon aikana onnistui. Treenasimme myös sivusuuntia, joissa oli havaittavissa pientä ennakointia, eli Otto ryntäsi liikkeelle heti käden heilahdettua, odottamatta sanallista käskyä.

I don't wanna lose control

Viikonloppuna treenailimme nomejuttuja mukavan talvisessa pakkassäässä. Taisin vaatia Otolta vähän liikaa yrittäessäni opettaa pysähtymistä linjalähetyksen yhteydessä. Asia ei oikein mennyt jakeluun ja koira selvästi stressaantui tilanteesta. Isännän päreiden palaminenkin on tainnut olla lähellä, kun treeneissä mukana ollut vaimoni ehti jo luulla minun vaihtaneen koiramme nimen Otosta Perkeleeksi. Seuraavat harjoitustuokiotkaan eivät sujuneet täysin mallikkaasti, vaan kuumenemista esiintyi ja lähtipä Otto rehellisesti sanoen suorastaan käsistä pari kertaa. Nyt on siis mitä ilmeisimmin aika katsoa peiliin, pitää pieni tauko ja yrittää uudestaan rauhallisten perusharjoitusten avulla.

Hiihtoa ja uusien varusteiden kokeilua

Maanantaina kokeilin Oton kanssa koirahiihtoa kolmatta kertaa. En saanut houkuteltua koiraa kunnon vetoon edes muiden koirien perään, vaan Otto jarrutteli ja kiskoi ladun sivuun. Kokeneemmalta koirahiihtäjältä sain neuvon, että kannattaa hiihtää paljon koira vapaana juosten ja yrittää vasta sitten uudestaan vetoa. Vielä kun löytyisi hiihtopaikka, missä uskaltaa juoksuttaa koiraa vapaana..

Tämä pimeä vuodenaika ei päivätyössä kävijän nometreenausta oikein suosi, mutta eilen ehdin tekemään järven jäällä 10 minuutin treenin ennen pimeän tuloa. Aluksi otin vähän seuraamista uudella wt-hihnalla. Toimii muuten hyvin tuollainen joustamattomasta materiaalista tehty lyhyt hihna. Sitten tein viisi motivoitua linjalähetystä siten, että heitin aina ennen lähetystä häiriöksi damin jommalle kummalle sivullemme. Aluksi todella selvästi sivuun, mutta viimeisillä heitoilla jo lähemmäksi lähetyslinjaa. Yhdellä lähetyksellä viidestä Otto lähti ensin häiriödamin suuntaan, mutta muuten suoraan linjalle. Vauhti oli hyvä, myös palautuksissa. Uudet polyfoam-damit olivat nyt ensimmäistä kertaa testissä ja tuntuivat toimivan hyvin. Perinteisten kangasdamien kanssa on pakkaslumessa ollut vähän ongelmia, kun ne kastuttuaan keräävät lunta eivätkä sitten tahdo oikein kelvata Otolle.

Tuskailua Tampereella

Eilen suuntasimme Renun nokan kohti Tamperetta, jossa Rantasen Sanna veti Tampereen seudun tolleristeille taipparitreenejä. Helppoahan sen piti meille olla, kun taipparitasoiset tehtävät ovat kotona sujuneet hyvin. Yhteisharjoituksissa kompastuskivenämme on ylikuumenemisen lisäksi ollut haku, joka ei kummallakaan kahdesta aiemmasta yrityksestä ole onnistunut. Sama toistui eilenkin, kun Otto pääsi yrittämään lumiseen metsään tehtyä damihakua koko joukon viimeisenä. Heti lähetyksen jälkeen huomasin, että pojan ajatukset olivat ihan muualla kuin dameissa. Otto juoksi ensimmäisen damin ohi ihan vierestä ja alkoi haistelemaan muiden koirien jälkiä. Toinen yritys tehtiin motivoituna, eli dameja käytiin nostelemassa Oton katsellessa. Tulos oli kuitenkin yhtä surkea, kun Otto karkasi hakualueelta viereiselle pellolle muiden koirien pissoja haistelemaan. Kotona Otto kyllä osaa, eli kun teen hakuruudun itse, on Oton toiminta useimmiten varsin mallikasta. Vieraan ihmisen tekemä hakuruutu vierailla dameilla ja muiden koirien hajuilla höystettynä ei vaan toimi. Yhteisharjoituksissa häiriötekijöitä on ilmeisesti syytä pyrkiä vähentämään ja opetella hakua helpompien harjoitusten avulla. Eipä siis auta kuin hiihtäjä Sami Jauhojärveä lainaten painaa leuka rintaan ja suunnata kohti uusia pettymyksiä.