Iltaohjelmassamme oli tänään nometreeni, treenikavereina flattityttö Akka ja tolleripoika Viljo. Minna meni Viljon kanssa veneeseen, Riitta ja minä jäimme kuivalle maalle. Veimme kuusi damia muistipaikalle maaohjauksia varten ja siirryimme sitten kaislikkoiseen rantaan odottamaan veneestä heitettyjä markkeerauksia. Otto ja Akka tekivät töitä samaan aikaan siten, että toinen haki markkeerauksen vedestä ja toinen ohjausdamin maalta. Parin markkeerauksen jälkeen vesinoudotkin muutettiin linjalähetyksiksi markkeerauksista tuttuun paikkaan lähetysetäisyyttä kasvattaen. Lopuksi Viljolle tehtiin vielä kaksi hieman pidempää vesiohjausta, jotka hoituivat mallikkaasti.
Otto kävi aika kuumana koko treenin ajan, eli piippaustakin esiintyi. Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että Otto suoritti tehtävät innokkaasti ja pystyi myös ajattelemaan kovista kierroksistaan huolimatta. Viimeinen maaohjauksemme oikeastaan yllätti minut myönteisesti, kun lähetin Oton hieman kauempaa ja se ajautui sivuun linjalta. Sain sen nimittäin pysähtymään pillittämällä ja ohjattua hienosti sivusuuntiinkin ja lopulta damille. Koska tämä treeni ei mennyt aivan penkin alle, päätin myös rohkaista mieleni ja ilmoittaa Oton Mäntän seudun nuuskujen kesäkuiseen nomekokeeseen. Jos malttitreenit tehoavat edes hieman ennen koetta, uskon meillä olevan mahdollisuuksia parantaa ALO3 -tulostamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti