sunnuntai 29. elokuuta 2010

Takaisin nollakerhoon

Että pitikin lähteä vielä nomekokeisiin jo saavutetun ykköstuloksen jälkeen. Lauantaina Alavudella palasimme Oton kanssa taas toivottomien säheltäjien sarjaan, kun tuomari keskeytti kokeemme Oton siirrettyä varista hakualueella. Ennen koetta Otto oli mielestäni rauhallinen ja kaikki vaikutti hyvältä, mutta odotuspaikalla juuri ennen vuoroamme se sitten silminnähden kuumeni ja alkoi äännellä. Kokeen alun ykkösmarkkeerauksesta vielä selvisimme, mutta sen jälkeisessä seuruuttamisessa Otto pyrki jo edistämään ja lähtemään töihin omalla luvalla. Helpossa maaohjauksessa se kääntyi ennen riistaa omalle reitilleen, mutta sain sen vielä pysäytettyä pillillä ja tämänkin tehtävän suoritettua. Hakutehtävän aikana Otto haahuili suurimman osan ajasta niin kaukana, että en tiennyt yhtään missä se liikkui. Kolme riistaa palautui, mutta suurimmaksi osaksi Otto taisi vaan juoksennella omaksi huvikseen kaukana ohjaajastaan. Tuomari kävi lopulta toteamassa variksen siirron ja kätteli meidät kotimatkalle. En tiedä aiheuttiko yleisön joukossa ollut Annina ylimääräisiä paineita vai miksi mokasimme taas. Hyvät hansikkaat kasvattaja kuitenkin arveli Otosta olevan valmistettavissa. Vähän huono maku jäi kieltämättä itsellekin, kun nomekausi päättyi näin surkeasti.

perjantai 27. elokuuta 2010

Huono kenraaliharjoitus

Tai no, yritän olla vähemmän kriittinen ja kutsun tänään tekemäämme mejätreeniä vaikkapa kohtuulliseksi kenraaliksi. Reilun vuorokauden ikäisellä verivanalla oli pituutta noin 800 metriä ja se sisälsi neljä makausta, yhden tavallisen kulman sekä kaksi katkokulmaa. Kaadoksi vein Oton iltaruuan, kun en sorkkaa viitsinyt alkaa sulattelemaan. Jälkimaasto oli osittain hyvää mäntykangasta, mutta välille osui myös melkoista tiheikköä sekä juuri ja juuri hyppäämällä ylitettäviä ojia. Alkumakausta Otto tutki aika kauan, mutta lähti sitten liikkeelle ja eteni aluksi hyvin jälkeä seuraten ja merkkasi jopa ensimmäisellä suoralla olleen makauksen huolellisesti nuuskien. Maaston vaikeutuessa Otto alkoi pyrkimään pois jäljeltä vuoroin vasempaan, vuoroin oikealle. Kielsin koiraa ja palautin sen aina jäljelle, jolloin jäljestys jatkui ajoittain ihan mallikkaastikin. Katkokulmillakin jouduin pysähtymään, koska Otto olisi jatkanut niiltä aivan väärään suuntaan. Pienellä avustuksella jälki kuitenkin aina löytyi. Koesuorituksena tälläinen jäljestys ei toimi, joten nyt olisi kiireesti keksittävä jotain. Jos hyviä puolia hakemalla hakee, niin Otto merkkasi makaukset mielestäni hyvin eikä pitänyt liian kovaa vauhtia. Välillä kävelimme jopa naru löysänä kaikessa rauhassa.

torstai 26. elokuuta 2010

Maailmankirjat sekaisin

Ensin emme päässeet mejäkokeisiin ollenkaan, ja nyt kutsu kolahtaa postilaatikkoon joka aamu. Ilmoittauduin taannoin ihan huumorimielessä cockerspanieliyhdistyksen kokeeseen, mutta niin vaan koepaikka irtosi. Pari seuraavaa viikonloppua menee siis tiiviisti metsässä veristä sientä perässä raahaten sekä koiran perässä narun jatkona roikkuen. Nyt on kyllä pakko vähän treenatakin, eli tänään on iltaohjelmassa harjoitusjäljen teko. Toisaalta hieman jopa harmittaa tuo kokeisiin pääseminen, kun koiran jäljestystaidot eivät todennäköisesti voittajaluokan jäljelle riitä ja toisaalta metsästyskausikin olisi parhaimmillaan.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Vihdoinkin mejäilemään

Aamun iloinen yllätys löytyi sähköpostilaatikosta, mihin oli saapunut kutsu mejäkokeisiin. Samalla tosin tajusin, että treenit ovat tämän lajin osalta jääneet tekemättä. No, vajaan parin viikon aikana onneksi ehtii vielä vaikka mitä. Pientä tokotreeniä tuli tehtyä jo tänään aamulenkillä. Otin pitkästä pitkästä aikaa muutaman pätkän tokoseuraamista ns. imutustaktiikalla, eli pidin vasemman käden housun sivusaumalla ja syötin Otolle makupaloja tiiviiseen tahtiin. Erittäin hienosti Otto piti oikean paikan myös käännöksissä, kun näin helpotettuna sitä seuruutin. Liikkeestä seisomisia pelkällä käsimerkillä teimme myös, mutta niiden nopeudessa on vielä paljon parannettavaa.

lauantai 21. elokuuta 2010

Pitkä passiivisuusharjoitus

Sorsastus alkoi eilen, ja aloituspäivästä muodostui hyvä malttiharjoitus sekä isännälle että koiralle. Itse jouduin olemaan töissä kahteen asti, mutta heti töiden jälkeenkään en metsälle päässyt, kun rouva oli ystävällisesti järjestänyt pientä ohjelmaa loppuiltapäiväksi. No, iltalennolle sentään pääsimme Oton kanssa lähtemään ja asetuimme ampujana toimineen kaverin kanssa passiin pajupuskan kätköön hienolle kaislikkorannalle. Olimme paikalla seitsemän aikaan, ja kahdeksan maissa ohi lensivät ensimmäiset sorsat. Lentoa jatkui aina iltakymmeneen asti, mutta meidän passipaikkamme vesilinnut ohittivat korkealta tai muuten liian kaukaa.

Vaikka saalista ei tullutkaan, olen oikein tyytyväinen kauden avaukseemme. Otto pysyi kiltisti ja ääntelemättä passissa ympäristöstä kuuluvasta haulikon paukkeesta ja sorsapillien ränkätyksestä huolimatta. Eipä tällaisia passiiviharjoituksia tule ihan huvin vuoksi tehtyä, joten hyvä että näitä osuu metsästysreissuille. Surullista oli tietysti nähdä taas suomalaisen metsästyskulttuurin nurja puoli, kun vastarannan passista ammuttiin sarjatulella kaikkea sadan metrin säteellä lentänyttä. Sorsastuksen kanssa ei sellaisella touhulla minun mielestäni ole mitään tekemistä. Toivottavasti pahimmat höyrypäät kyllästyvät pian aloitusviikonlopun jälkeen.

perjantai 20. elokuuta 2010

Tokoa kotikentällä

Emilian ja Inkan eilisten agilitytreenien aikana kävin Oton kanssa ensin poimimassa alkuverryttelyksi litran mustikoita (tai minä poimin Samuelin kanssa litran, Otto ehti varmaan syödä enemmänkin) ja siirryin sitten kentälle tokoilemaan. Aloitimme parin minuutin paikkamakuulla kuono kohti agikentän melskettä, mutta Otto pysyi tyynen rauhallisesti paikallaan. Hyppynoutoa kokeilimme puisella kapulalla, ja tauko on näköjään tehnyt tehtävänsä tässä liikkeessä. Otto palautti aluksi esteen ohi ja unohti välillä kapulan kokonaan jääden hypyn jälkeen seisomaan lisäohjeita odottaen. Yhden onnistuneen suorituksen jälkeen siirryin tekemään liikkeestä seisomisia nakinheittoleikin avulla, ja Otto pysähtelikin kohtuullisen hyvin pelkällä käsimerkillä. Liikkeestä maahanmenot sujuivat myös jotenkin, tosin niissä Otto pyrkii välillä tekemään vähän vajaita suorituksia, joten täytyy olla tarkkana ja palkita vain nopeat hyvät maahanmenot. Lopuksi kumosin kasan koskemattomia tunnarikapuloita pakasterasiasta nurmikolle ja vein oman kapulamme hieman tuon kasan viereen ruohon alle piiloon. Otto ryntäsi päin kasaa lennättäen uudet kapulamme pitkin kenttää ja poimi sitten vielä väärän kapulan suuhunsa. Toruin sitä matalalla äänellä ja lähetin uudestaan, jolloin nenä tuli mukaan ja oikea kapula löytyi. Teimme vielä toisenkin onnistuneen suorituksen tokosessiomme päätteeksi.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Tokoa pitkästä aikaa

Kesä on mennyt tokotreenien osalta lähes täysin lomaillen. Oma motivaationi tokotreeneihin on ollut hukassa, kun nomepuolen asioissa on riittänyt pohtimista. Eilen kuitenkin kävin Jyväskylässä Helmisen Hannan treeneissä, ja tarkoitus on nyt ryhtyä työstämään voittajaluokan liikkeitä hieman aktiivisemmin.

Eilen aloitimme paikkamakuulla toisen koiran kanssa siten, että ohjaajat olivat piilossa. Otto oli aluksi piipannut pari kertaa, mutta rauhoittunut oikein hyvin loppua kohti. Metallista noutoesinettä kokeilimme ensimmäistä kertaa, eikä se oikein tuntunut Otolle kelpaavan. Täytyy yrittää löytää oma kapula jostain, uskon saavani metallinoudon kuntoon aika helposti kotioloissa. Tunnaria treenasimme siten, että Hanna laittoi ison keon omia kapuloitaan nurmikolle, ja minä vein Oton kapulan hieman tuon kasan viereen ruohon alle piiloon. Otto teki uskomattoman varmasti töitä, eli hylkäsi välittömästi nuuhkaistuaan vieraat kapulat ja haisteli oman palikkansa esiin. Tämä liike on tässä vaiheessa erittäin hyvällä mallilla, täytyy vaan edetä varovasti vaikeampiin harjoituksiin. Luoksetulon seisomisen kanssa olen aina ollut vaikeuksissa, ja Hanna ehdotti liikkeen opettelemista kokonaan uudelleen alusta alkaen siten, että vaihdamme samalla suullisen käskyni käsimerkkiin. Teimme helppoja pysäytyksiä lähietäisyydeltä, ja toivon että pääsemme tässäkin liikkeessä nyt eteenpäin. Maahanmenoja otimme samalla tekniikalla, ja niissä Oton taso vaihteli näyttävän nopeista maahanmenoista johonkin ihan muuhun. Nyt treenaamme pari viikkoa ja menemme sitten uudelleen Hannan klinikalle saamaan lisävinkkejä.

Tollerimejään meitä ei Oton kanssa huolittu mukaan, mutta sorsastuksen alkuun on onneksi enää pari päivää.

lauantai 14. elokuuta 2010

Tulevaisuus AVOinna

Tollerinomen pettymys unohtui tänään, kun nomeilimme vihdoinkin Oton kanssa onnistuneen koesuorituksen Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen kokeessa Sastamalassa. Koe käytiin kesän aikana tutuksi tulleissa lämpimissä olosuhteissa, mutta ukkosen jyrinä pysyi onneksi riittävän kaukana koemaastoista. Starttasimme iltapäiväryhmässä numerolla 13, ja kun olimme ilmoittautumispaikalla jo ennen yhtätoista jäi odotusaikaa ennen omaa vuoroamme useita tunteja. Kävin rannassa katsomassa kaksi aamupäiväryhmän suoritusta ja lähdin sitten Oton kanssa aikaa tappamaan. Kun ajelimme kohti Ellivuoren hiihtokeskusta, tunnistin yhtäkkiä tielle näkyvän Johannan edesmenneiden isovanhempien mökin, jossa en ollut käynyt ainakaan kymmeneen vuoteen. Pikaisella puhelinsoitolla sain Johannan serkkupojilta luvan mennä mökille Ottoa uittamaan. Tämä osoittautuikin erittäin mukavaksi tavaksi valmistautua suoritukseen. Heittelin Otolle dameja järveen ja sitten makailimme pitkään pihanurmikolla ja otimme rennosti. Koepaikalle palattuamme pääsimme melko pian siirtymään odotuspaikalle ja siitä sitten alas rantaan. Otto äänteli tässä vaiheessa hieman, mutta en tällä kertaa kiinnittänyt siihen suurempaa huomioita vaan pyrin säilyttämään tunnelman rauhallisena.

Koe alkoi lähetyspaikasta viistosti vasempaan veteen tulleella ykkösmarkkeerauksella, etäisyyttä oli ehkä 30 metriä ja näkyvyys oli matalan heiton sekä kaislikkoisen rannan takia rajoittunut. Yritin sijoittaa Oton jo lähetyspaikalla niin, että sillä olisi mahdollisimman hyvä näkyvyys heiton suuntaan ja taisin onnistuakin, koska Otto ui melko suoraviivaisesti lokille. Palautuksessa tuli oikeastaan kokeen ainoa isompi virhe, eli Otto hieman oikaisi rantaan ja palautti maata pitkin yleisöjoukon läpi pudottaen lokin ja jääden ravistelemaan. Sain käskemällä sen poimimaan riistan ja luovuttamaan nätisti, joten saimme jatkaa koetta. Seuraavaksi tuli toinen ykkösmarkkeeraus, nyt suoraan eteen lähetyspaikalta ja suunnilleen samalle etäisyydelle kuin ensimmäinenkin. Heitto näkyi hyvin, mutta matkalla oli taas kaislikkoa sekä aika tiheää vesikasvillisuutta, joten eteneminen ei ollut aivan helppoa. Tämän lokinkin Otto haki suoraviivaisesti ja palautti nätisti. Seuraavaksi otettiin rantavyöhykkeelle tehdyltä hakualueelta kaksi riistaa ylös, ja toisen palautuksen aikana ammuttiin laukaus kohti ohjausriistaa. Otto haki aika nopeasti ruudusta fasaanin ja lokin, joten pääsimme suorittamaan ohjaustehtävää. Ohjausriista oli noin 15 metrin päässä rannasta, hieman oikealle toisen markkeerausheiton suunnasta. Sain Oton ensimmäisellä käskyllä lähtemään hyvin oikeaan suuntaan, eikä ohjaustehtävä tuottanut meille mitään ongelmia. Lopuksi haettiin vielä hakualueelta toinen lokki sekä varis. Nyt Otto lähti pari kertaa hieman alueen ulkopuolelle, ensin metsään ja sitten järveen. Sain sen kuitenkin kutsuttua takaisin ja uusintalähetyksillä oikealle alueelle. Hakutyö hidastui loppua kohden ja pelkäsin sen jo hyytyvän lopullisesti. Onneksi Otto kuitenkin osoitti pelkoni aiheettomiksi palaten alueelta lintu suussaan vielä ne vaadittavat kaksi kertaa. Pääsimme siis jäljelle, joka kieltämättä jännitti aika paljon, Otto kun on kunnostautunut välillä paitsi hyvänä jäljestäjänä myös syömällä jäljestämänsä pupun. Viidestätoista koirasta jäljelle pääsi vain kaksi, ja ennen meitä vuorossa ollut labukka suoritti jälkiosuuden hyväksytysti. Otto kävi kanin haistettuaan aika kuumana jo ennen lähetystä, joten istutin sitä hetken lähetyspaikalla ja annoin sen hieman tasata kierroksiaan. Luvan saatuaan se säntäsi metsään täyttä vauhtia ja olin varma, että tuollaisessa vauhdissa poika ei kyllä jäljellä pysy. Pian kuitenkin kuulin tuomarin radiopuhelimesta viestin: "takaisin riista suussa". Harri yritti vielä hämätä väittämällä että toimitsija oli sanonut koiran syövän riistaa. Onneksi pian alkoi metsä rytistä, ja punakoneeni palautti pupun hyvällä vauhdilla loppuun asti. Tuntui aika mukavalta, harmitti oikeastaan vain se että taskussani ei ollut Otolle palkaksi mitään superherkkua jota se olisi kyllä urakastaan ansainnut.

Virallisesti ja hieman lyhyemmin koeselostus kuuluu näin:

"Haku: Melko hyvin alueella työskentelevä koira, joka löytää riistoja alueelta melko hyvään tahtiin.

Ohjattavuus: Etenee hyvin osoitettuun suuntaan.

Paikallistamiskyky: Suorittaa 1. markkeerauksen erittäin suoraviivaisesti, selvittää myös toisen ykkösmarkkeerauksen.

Riistan käsittely: Pudottaa riistan palautusmatkalla mutta tuo sen kuitenkin ohjaajan pyynnöstä. Muilla riistoilla koira käsittelee niitä mallikelpoisesti.

Jäljestämiskyky: Jäljestää kanin jäljen.

Muut ominaisuudet: Ääntelee hyvin lievästi kokeen alussa.

Yleisvaikutelma: Tasaisen varmasti tehtäviä suorittava koira, joka selviytyy kokeen tehtävistä hyvin.

Tuomari: Harri Siven
Tulos: ALO1"

torstai 12. elokuuta 2010

Hiljaa hyvä tulee

Kovin tehokkaaksi ei kyyhkynmetsästystämme toistaiseksi voi luonnehtia, mutta eilen saimme sentään yhden pulun ammuttua alas. Osuma ei ollut täysin puhdas, joten lintu liiteli haavakkona noin sadan metrin päähän ryteikköiseen pellonreunametsikköön. Ilman koiraa olisi saalis todennäköisesti jäänyt löytymättä, mutta Otto hoiteli kyyhkyn talteen eivätkä helposti irtoavat höyhenetkään tuntuneet sitä haittaavan, vaan palautus tuli hienolla otteella käteen asti. Palkaksi saaduille kyyhkyn sisäelimille Otto nyrpisti aluksi nenäänsä, mutta makuun päästyään pyysi innokkaasti lisää. Nyt voin vihdoinkin sanoa Ottoa oikeaksi metsästyskoiraksi ja olen kyllä Oton rauhalliseen passityöskentelyyn erittäin tyytyväinen. Missään nometreeneissä emme koskaan ole näin hyvään yhteistyöhön pystyneet. Ilmeisesti koiraankin vaikuttaa se, että metsästystilanteessa isännän on pysyteltävä rauhallisena ja puhuttavakin vain kuiskaten.

tiistai 10. elokuuta 2010

Kyyhkyjä katselemassa

Kello soi tänä aamuna neljältä, ja asetuimme Oton kanssa kyyhkypassiin kahden ampujan väliin viiden aikoihin. Seurueemme suhtautui kyyhkyihin hieman ylimielisesti, kun emme naamioineet passipaikkaamme kunnolla ja olimme muutenkin hieman liian myöhään liikkeellä, koska passiin kävellessämme ensimmäiset tiedustelijakyyhkyt lensivät jo ruokailupaikkansa yli. Erittäin hyvä passiivisuusharjoitus tästä jahtikauden avauksesta kuitenkin muodostui, ja Otto käyttäytyi rauhallisesti kuten oikea metsästyskoira. Toinen ampujista ampui yhden laukauksen aivan liian kaukana ollutta kyyhkyä kohti, mutta sekään ei Ottoa kuumentanut. Vartin yli kuusi jouduin lähtemään viemään koiraa kotiin ja itse töihin, mutta palaamme kyllä kyyhkyjahtiin huolellisemmilla alkuvalmisteluilla ehkä jo huomenna.

maanantai 9. elokuuta 2010

Sawo-Show

Helteisellä Kuopion raviradalla Otto pääsi esiintymään Emilian kanssa juniorhandlerkehässä kolmena peräkkäisenä päivänä. Perjantaina parivaljakko sijoittui seitsemän parhaan joukkoon, lauantaina hienosti viidenneksi ja sunnuntain SM-osakilpailussa tie valitettavasti katkesi ennen palkintosijojen jakamista. Kokemusta jatkoa varten kertyi taas roppakaupalla, ja pääsipä Otto pokkaamaan palkinnon myöskin naminsyöntikilpailussa joka näyttelyalueella järjestettiin.

maanantai 2. elokuuta 2010

Outo kumpu & Joen suu

Kesälomani viimeinen viikonloppu kului kotimaanmatkailua harrastaen. Itäsuomen turneesta tuli Suomen yleisurheilumaajoukkueen esimerkin mukaisesti varsinainen turistireissu, eli palkintokaapin täytettä ei kotiin tarvinnut kantaa.

Lauantaina aloitimme nomekokeella, jossa koira sai tuomari Erkko Salolta tällaisen arvostelun:

"Haku: Kieltäytyy variksen noudosta hakualueella ja koe keskeytettiin.
Ohjattavuus: Maa- ja vesiohjaus: Ottaa hienosti linjan kummassakin tehtävässä ja saa noudettua linnut.
Paikallistamiskyky: Tehtävät 1 ja 2: Havaitsee hyvin molemmat pudotukset ja noutaa nämäkin linnut.
Riistan käsittely: Kieltäytyy riistan hausta hakutehtävässä.
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: Rauhallinen ammuttaessa, toimiva yhteistyö.
Yleisvaikutelma: Koira selvittää hyvin markkeeraus- ja ohjaustehtävät, mutta kieltäytyy variksesta hakutehtävässä.
Tulos: ALO0"


Isäntä sai koetta seuranneelta yleisöltä seuraavan arvion:

"Ohjaaja on aivan hermona koko kokeen ajan eikä anna koiralle missään vaiheessa myönteistä palautetta ja merkkiä siitä että koira toimii hienosti. Tästä johtuen koira muuttuu epävarmaksi ja paineistuu lopulta niin, että lopettaa työskentelynsä."

Sunnuntaina sitten näytelmöitiin, ja tuomari Rune Fagerström arvioi Ottoa näin:

"3v. Erinomainen tyyppi ja koko. Oikeat rungon mittasuhteet. Erinomainen pään malli. Oikea otsapenger. Kaunis ilme. Hyvä kuonon vahvuus. Kaula liittyy hyvin lapoihin. Eturinnan ja rintakehän alaosan tulee vielä täyttyä. Pysty olkavarsi. Hyvin kulmautunut takaa. Riittävä luusto. Litteät käpälät. Rodunomaiset liikkeet. Hyvä karva. VAL ERI, VAK2."

Otto kilpaili myös parhaat liikkeet -kilpailussa ja oli mukana kasvattajaryhmässä, mutta niissä ei tullut mainittavaa menestystä. Isäntä sai taas kuulla kunniansa kilpailua seuranneelta yleisöltä ja myös tuomarilta näyttelyn jälkeen, kun Oton todettiin olevan pelkkää luuta ja nahkaa. Tuomari kertoi luulleensa Ottoa kerrostalokoiraksi ja olisi kuulemma sijoittanut sen korkeammalle, jos vain lihaksia löytyisi. Siispä lisää proteiinia lautaselle ja liikuntaa. Sama resepti sopinee isännällekin.