Mäyräkoira

Kiipesimme Oton kanssa tänään metsälenkillä ylös louhikkoista rinnettä, kun Otto jäi yhtäkkiä murisemaan yhden kivenkolon eteen. Koiran käytöksestä ymmärsin, että kiven alla ilmeisesti oli jokin elävä otus ja palasin itsekin kurkistamaan onkaloon. Kivenkolo laajeni pieneksi luolaksi, josta meitä tuijotti tiukasti takaisin komea mäyrä. Poistuin Oton kanssa reippaasti takavasemmalle, mäyrän kanssa tappelusta ei lauhkea noutaja nimittäin selviäisi ainakaan vammoitta. Eikä raitanaaman häiritseminen näin poikasaikana tietysti muutenkaan ole sopivaa.