Eliittiryhmän opissa

Eilen olin kuunteluoppilaana seuraamassa tollerien nomevalmennusryhmän harjoittelua Jämsän Hopsussa. Kouluttajana toimi Esa Valkonen ja päivän aiheena oli ohjaus. Paljon hyviä vinkkejä tuli päivän aikana kuultua sekä Esalta että monelta muultakin paikalla olleelta ihmiseltä. Niihin palaan tarkemmin, jos ja kun pääsen soveltamaan niitä omissa harjoituksissamme myöhemmin. Nyt on edessä kiireinen viikko, joten nomeilu jäänee vähemmälle. Tulevana lauantaina käymme Laihialla näyttelyssä, ja sen jälkeen onkin koko hiihtolomaviikko aikaa keskittyä nometreeneihin.

Sittenkin luolakoiraksi?

Viikonloppuna lenkkeillessämme löysimme kiviröykkiön, jonka uumenissa jäljistä päätellen majoittui supikoiria. Otto innostui tutkimaan koloja niin raivokkaasti, että mukana olleen luolaspesialistin, eli perheen terrierin kanssa tuli melkein tappelu luolaan pääsemisestä. Onneksi Otto on sen verran isokokoinen, että luolaan se ei kaivamisenkaan jälkeen mahtunut. Nomeharjoittelussa saavutimme edistysaskeleen, kun Oton pysäyttäminen pillillä eteenmenon aikana onnistui. Treenasimme myös sivusuuntia, joissa oli havaittavissa pientä ennakointia, eli Otto ryntäsi liikkeelle heti käden heilahdettua, odottamatta sanallista käskyä.

I don't wanna lose control

Viikonloppuna treenailimme nomejuttuja mukavan talvisessa pakkassäässä. Taisin vaatia Otolta vähän liikaa yrittäessäni opettaa pysähtymistä linjalähetyksen yhteydessä. Asia ei oikein mennyt jakeluun ja koira selvästi stressaantui tilanteesta. Isännän päreiden palaminenkin on tainnut olla lähellä, kun treeneissä mukana ollut vaimoni ehti jo luulla minun vaihtaneen koiramme nimen Otosta Perkeleeksi. Seuraavat harjoitustuokiotkaan eivät sujuneet täysin mallikkaasti, vaan kuumenemista esiintyi ja lähtipä Otto rehellisesti sanoen suorastaan käsistä pari kertaa. Nyt on siis mitä ilmeisimmin aika katsoa peiliin, pitää pieni tauko ja yrittää uudestaan rauhallisten perusharjoitusten avulla.