maanantai 28. toukokuuta 2012

Uimakauden avaus

Kauden kolmas mejäkokeemme käytiin eilen Mänttä-Vilppulan Pohjaslahdella, missä Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen ja metsästysseura Pohjaslahden Paukun koejärjestelyt ja hienot puitteet ansaitsevat taas suuret kiitokset. Otto lähti alkumakaukselta liikkeelle aika hitaasti ja vähän mutkitellen, mutta meno vakiintui ensimmäisellä suoralla tasaisen varmaksi. Kaikki kulmat aiheuttivat melko ison tarkistuslenkin, mutta onneksi Otto osasi aina takaisin jäljelle. Jälki oli niin taitavasti piilomerkattu, että en nähnyt merkkejä oikeastaan muualla kuin kulmilla. Melko lämmin keli ja kuiva maasto tekivät suorituksesta Otolle luultavasti aika raskaan, siihen malliin se urakan loppupuolella jo läähätti. Mielestäni sain Oton vauhdin tällä kerralla jarrutettua aika rauhalliseksi, mutta tuomari kertoi aikaa kuluneen vain 22 minuuttia. Edelleen pitää siis opetella jarruttamaan. Tuloksena oli lopulta VOI1 ennätyspisteillämme 47, jolla jäimme vain yhden pisteen päähän kokeen parhaasta koirakosta eli Ahdin Mikosta ja Nannasta. Jäljestysvalion arvo on nyt Oton osalta enää hakemusta ja Kennelliiton vahvistusta vailla! Uimareissuahan se tiesi, mutta vaikka en verijälkitreenejä ole tällä kaudella tehnytkään, niin uimista tuli onneksi koetta edeltävänä iltana harjoiteltua kotijärvessä. Tuomari Tuula Svanin koeselostus kuului näin: "Otto ohjataan jäljelle, ja se aloittaa pääsääntöisesti maavainuisen etenemisen veriuralla. Kolme ensimmäistä osuutta jälkitarkasti, neljännellä osuudella laajempi lenkki jäljen sivuun. Ensimmäinen ja toinen kulma selvitetään laajoilla lenkeillä, kolmas kulma, jolla katko, laajasti tarkastaen veretyksen alkuun. Makauksista kolme osoitetaan pysähtymällä ja nuuhkimalla, neljäs ohitetaan. Kaadolle suoraan, jonka tutkii tarkasti. Innokas jäljestäjä, joka tekee tänään hyvän tuloksen."
Kuva: Arto Hyödynmaa

perjantai 25. toukokuuta 2012

Isänsä poika

Päivän linkkivinkkinä haluan mainita Oton pojan Rockyn blogin. Ohjaajalla tuntuu intoa riittävän, joten uskon että pojasta polvi paranee ja Rockysta kuullaan vielä tulevaisuudessa. Pääsen muutenkin ihailemaan Oton jäkikasvua oikein lähietäisyydeltä, kun heistä ilahduttavan moni osallistuu Tollerileirin taipparikoulutukseen, johon olen lupautunut yhdeksi kouluttajaksi. Kuvassa isukki Otto palauttaa damia viime vuoden Tollerileirillä.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Talvihorroksen jälkeen

Eipä ole taas hetkeen tullut Oton kuulumisia tänne päivitettyä, joten teen sen nyt. Luminen ja kylmä talvi kului lähinnä laiskottelun ja peruslenkkeilyn merkeissä. Osaltaan tähän vaikutti sekin, että tajusin nomeuramme olevan tiensä päässä. Tokotreenausta yritin muutaman kerran käynnistellä, mutta motivaatiota ei siihenkään lopulta löytynyt riittävästi. Kevään tultua ryhdyin sitten lähettelemään ilmoittautumislomakkeita mejäkokeisiin (saisi tämäkin laji ottaa sähköiset ilmot käyttöön pikkuhiljaa). Arpaonni on toistaiseksi suosinut meitä niin hyvin, että paikka on irronnut jo neljään kokeeseen. Näistä kaksi onkin jo takana, tuloksina VOI3 ja VOI2. Harjoittelemaan en mejää ole ehtinyt, mutta kai se ykköstulos tällä koetahdilla joskus sieltä tulee. Kalliiksi tietysti käy valionarvo tällä taktiikalla hankittuna. Tulevaisuuden suunnitelmissa Oton kanssa on valioituminen mejäpuolelta, jonka jälkeen haluaisin kokeilla vahi -koetta ja sen mahdollisesti onnistuttua terveen hirven jäljestystä (vai mikä lienee oikea termi). Osaltaan intooni vaikuttaa se, että palasin taas viime syksynä hirviporukkaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Käytännön jäljestystilanteitakin saattaa siis joskus tulla eteen. Toki pidän Ottoa edelleen niin epävarmana jälkikoirana, että en tiedä uskaltaisinko sitä oikeaan tilanteeseen viedä. Käytännön metsällekin Otto kyllä pääsee loppukesästä, kun kausi taas alkaa. Kevyttä ylläpitotreeniä nomeasioiden osaltakin olen jatkanut, tavoitteena lähinnä säilyttää metsästystilanteissa tarvittavat perustaidot.