Otto täytti kolme vuotta, eipä juhlittu me suotta

Otto pääsi täyttämään kolme vuotta ilman ihmeellisempiä juhlamenoja. Lupasin sille syntymäpäivälahjaksi ainoastaan sen, että tänä vuonna se vihdoinkin pääsee mukaan tositoimiin käytännön metsälle. En usko että saan kolmevuotiasta koiraa enää enempää pilattua, vaikka lämpimän riistan kanssa vähän touhuaisimmekin. Kolmen vuoden rajapyykki on kyllä siinä mielessä ikävä, että nyt ei kaikkia mokiamme voi enää laittaa kokemattoman ohjaajan ja nuoren koiran piikkiin. Tai ohjaajan kyllä, mutta ei enää koiran.

Eilen illalla keskityimme vielä kylmään riistaan kun kävimme viime viikonloppuisen AVO-luokan nomekokeen suorituspaikalla treenaamassa hakua. Minna ja Riitta tekivät meille hakutehtävän siten, että metsään vietiin kolme varista ja kaislikkoalueelle kaksi lokkia ja sorsa. Lähetyspaikka oli rannassa, ja lähetin Oton vuorotellen vesi- ja maa-alueille. Maa-alueen kolme varista löytyivät ja palautuivat nopeasti ja vesialueellakin Otto eteni alueella hyvin löytäen kaikki riistat. Sorsaa Otto ei jostakin syystä suostunut ottamaan suuhunsa, joten tein sillä haun jälkeen vielä pari markkeerausta jokeen. Niissä sorsa palautui käteeni ongelmitta, eli toivottavasti kyseessä oli vain tilapäinen mielenhäiriö. En tiedä oliko syynä koepaikan runsaat hajut vai treenipaikalla olleet neljä muuta treenaajaa koirineen, kun Oton yleinen tottelevaisuus ei ollut aivan parhaasta päästä. Sivulle asettumiset ja seuraamiset menivät vain vähän sinnepäin ja muutamia omin luvin lähiympäristöön poistumisiakin tapahtui. Ensi viikolle jäi vielä treenattavaksi kanilla tehty laahausjälki. Jos se onnistuu ja jaksamme vielä vähän skarpata tottelevaisuuspuolta, on tollerinomesta mahdollista saada ihan kelpo tulos.

Nyt säteilee

Otto vietti viime viikon Loviisan ydinvoimalan kupeessa Emilian kanssa leireillen, ja parivaljakko valittiin mm. 85 koirakon porukasta toiseksi säteilevimmäksi pariksi :) Saapa nähdä kiinnostaako Ottoa enää isännän kanssa työskentely yhtään, vai tuliko siitä leirin aikana täysin Emilian koira. Ylihuomenna olisi tarkoitus lähteä tekemään helteinen riistaharjoitus ja katsoa ovatko taidot tallella vai pitääkö vielä ennen tollerinomea keksiä jotain uusia temppuja.

Huh hellettä

Lähes totaaliseksi laiskotteluksi on mennyt elomme säiden lämmettyä oikein kunnolla. Olen kyllä kovasti suunnitellut mm. toko- ja mejätreenejä, mutta toteuttamispuoli on sitten jäänyt. Onneksi perheen juniorit ovat vähän lenkittäneet ja uittaneet koiria, ja kävipä Emilia tänään nappaamassa toisen sijan Kettuterrierien erikoisnäyttelyn jh-kilpailusta. Ensi viikoksi Otto lähteekin sitten leirille Emilian kanssa, ja minä jatkan sitä treenaamisen suunnittelua.

Alapään juttuja

Inka aloitti juoksunsa juuri ennen Kennelliiton suurleiriä, jonne sen piti lähteä Emilian kanssa. Varakoira Otto pääsee siis kesäleirille, jonka takia heinäkuun ensimmäinen nomestarttimme jää väliin. Ykkösen metsästys siirtyy parilla viikolla Outokummun tollerinomeen.

Ei ole Otonkaan alakerta ollut täysin kunnossa, anaalirauhaset nimittäin olivat taas päässeet niin pahaan kuntoon että tyhjennysapua tarvittiin. Kiitokset Jennille, joka hoiti homman Porin näyttelyn yhteydessä. Itse en tyhmyyttäni edes ymmärtänyt anaalirauhasista olevan kyse, kun Otto sai viime viikolla parina päivänä outoja tärinä- ja läähätyskohtauksia. Kiitokset Anninalle, jonka vinkki oireiden syystä osui oikeaan. Tulevaisuudessa on alettava tarkkailemaan tuota Oton peräpäätä paremmin ja opiskeltava myös rauhasten tyhjennystekniikka.

Jh-ennätys

Juuri saamani tiedon mukaan Otto ja Emilia ovat sijoittuneet neljänneksi Porin juniorhandlerkilpailussa. Tämä on toistaiseksi parivaljakon paras sijoitus SM-osakilpailussa, joten junnumme oli syystäkin oikein tyytyväinen.