Hyvä tulos hyppäämättä

Päivä alkoi masentavasti, kun Otto karkasi aamulenkillä ohi juosseen lenkkeilijän jalkoihin pyörimään. Olin varma että tokokokeisiin ei kannattaisi lähteä ollenkaan, mutta onneksi tuli kuitenkin lähdettyä. Mäntän koe järjestettiin hevosmaneesissa, jonka houkuttelevien tuoksujen pelkäsin häiritsevän Oton keskittymistä. Onneksi pääsimme livahtamaan sisään muutamaksi minuutiksi ennen oman luokkamme alkamista, joten Otto sai hetken aikaa tutustua rauhassa kisapaikan hajumaailmaan. Omasta mielestäni varsin harmittoman näköinen tuomari oli jostakin syystä Oton mielestä aika pelottava, joten luoksepäästävyyspisteet jäivät tänään huonoiksi. Muut liikkeet sujuivat mukavasti, joskin vauhdikkaan luoksetulon pieni loppuhypähdys verotti pisteitä enemmän kuin olisin odottanut. Varsinainen epäonnistuminen tuli sitten viimeisessä liikkeessä, eli hypyssä. Otto lähti hyppykäskyni jälkeen kehän reunaan liikkeenohjaajan luokse, mutta palasi sitten luokseni. Uusintalähetyksen sain tehdä, mutta vain harjoitusmielessä eli pisteitä emme hypystä saaneet. Opinpahan ainakin sen, että tokossa on ohjaajan aivojen syytä toimia nopeasti. Luokkamme viimeinen koira nimittäin teki samanlaisen sivullelähdön kuin Ottokin, mutta nokkela ohjaaja antoi heti uuden hyppykäskyn, jolloin koira kääntyi tekemään hypyn ja sai seitsemän pistettä. Luulen, että Otto ei oikein hahmottanut koko hyppyestettä, joka oli väriltään tumma ja hyvin matala (4 lautaa). Harjoituksissa kun olemme hyppineet vaalean ja kuusi lautaa korkean esteen ylitse. Lisäksi vielä lähetin Oton hyppyyn turhan kaukaa esteestä. Mutta selitykset sikseen, ykköstulokseen on syytä olla tyytyväinen joka tapauksessa.

Tässä vielä pisteemme(tuomari Mauri Pehkonen):

1. Luoksepäästävyys 7x1=7
2. Paikalla makaaminen 10x3=30
3. Seuraaminen kytkettynä 9x2=18
4. Seuraaminen taluttimetta 9x4=36
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10x2=20
6. Luoksetulo 8,5x3=25,5
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 10x2=20
8. Estehyppy 0x2=0
9. Kokonaisvaikutus 8,5x1=8,5

Yhteispisteet 165, palkinto ALO1 ja sijoitus 4/10.

Huono kenraaliharjoitus

enteilee toivottavasti hyvää huomiselle suorituksellemme. Tänään ehdin valoisaan aikaan poikkeamaan koulutuskentällä, jossa vedin Oton kanssa tokon alokasluokan liikkeet paikallamakuuta lukuun ottamatta läpi. Seuraamisessa ei katsekontaktista ollut tietoakaan, jäävissä liikkeissä pysähdykset olivat laiskoja ja luoksetulon Otto jolkotteli kaikessa rauhassa. Hyppy sentään meni aika hyvin. Käsittämätöntä, että yhteistyömme on päässyt näin huonoksi. Huominen koe ei todellakaan houkuttele tällä hetkellä, mutta mentävähän sinne on.

Toinen kerta toden sanoo?

Sähköpostilaatikkooni kolahti kutsu tokokokeisiin, eli ensi lauantaina Mänttä-Vilppulassa pääsemme parantamaan suoritustamme parin viikon takaisesta katastrofista. Samana viikonloppuna olisi myös nomekoulutusviikonloppu samalla paikkakunnalla, mutta sen taidamme jättää suosiolla väliin. Viime viikonloppuna olimme Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen koulutuksessa, jossa runsaan teoriaopetuksen lisäksi tehtiin joitakin varsin helppoja käytännön harjoituksia. Niistäkään en Oton kanssa selviytynyt virheettömästi, joten tällä hetkellä takki on totaalisen tyhjä koko nometouhun suhteen. Tuo Tampereen tilaisuus vahvisti käsitystäni siitä, että talven aikana on yritettävä saada yksinkertaiset perusasiat kuntoon. Paikallaolo, seuraaminen ja luoksetulo sekä pillikäskystä pysähtyminen on saatava sellaiselle tasolle, että niiden toimimiseen voi luottaa kaikissa tilanteissa.

Viiva muuttui nollaksi

En onnistunut pääsemään tokosta eroon vaikka jätin upouuden kilpailukirjani koepaikalle viikonloppuna. Järjestäjät nimittäin postittivat kirjan sekä arvostelulomakkeen minulle kotiin. Jäin sunnuntaina siihen käsitykseen että keskeytin kokeen itse, mutta tulokseksi oli merkitty ALO0, eli tuomari oli keskeyttänyt kokeen. Syykin oli mainittu, koiran karkaaminen kehästä. Pisteitä meille kertyi kokonaista 24.

Tai no ei sittenkään

Vuoden 2009 tavoitteistamme viimeinenkin täyttyi tänään, kun starttasimme TOKOkokeissa Jyväskylässä. Tulos ei kyllä ollut aivan odotusten mukainen, vaan koe päättyi osaltamme ohjaajan keskeytykseen. Paikallamakuu alkoi hyvin, mutta sitten kaksi Oton vieressä maannutta koiraa lähtivät paikoiltaan ja pian Ottokin liittyi samaan mylläkkään. Toistensa kimpussa olleet koirat pyörähtivät myös viereisessä AVOluokan kehässä, jonka paikallaolo jouduttiin uusimaan näiden pukareiden vuoksi. Mieliala ei siis yksilösuoritukseen lähdettäessä ollut kovin korkea, eikä suorituksesta sitten mitään tullutkaan. Hihnassa seuraaminen meni joten kuten, mutta vapaana seuraamiseen lähdettäessä en saanut Ottoa ottamaan katsekontaktia vaan se vilkuili kohti naapurikehää. Kun sitten liikkeenohjaajan toisesta käskystä aloitin suorituksen, jäi Otto istumaan paikoilleen ja ryntäsi sitten naapurikehässä olevan bordercollien kimppuun. Kesti aikansa saada koira kiinni, jonka jälkeen ilmoitin tuomarille keskeyttäväni ja poistuin korvat punaisina suoraan autoon. Kilpailukirjakin jäi koepaikalle, mutta tuskinpa sitä enää tänä vuonna tarvitsen :( Yksi mahdollinen syy Oton outoon käytökseen selvisi kokeen jälkeen kotona, kun huomasimme juoksujen alkaneen perheen terrierinartulla.

Se tottelee sittenkin

Viime viikonlopun vastoinkäymisistä masentuneena en ole tehnyt Oton kanssa mitään koko alkaneella viikolla. Tänään kuitenkin tein pienen hihnalenkin aikana kaksi viiden minuutin tokoharjoitusta, joissa kävimme läpi alokasluokan liikkeet hyppyä lukuun ottamatta. Sunnuntain kokeesta ei tämän perusteella ole odotettavissa pelkkiä kymppejä, mutta ihan kohtuullisia suorituksia kylläkin.

Leirillä Inkoossa

kuva: Redadict/Annina Nurmikivi

Järjestyksessään jo toinen perinteinen Redadict ja Siipiveikon -kenneleiden koulutusviikonloppu järjestettiin Inkoon Västankvarnissa. Perjantaina osa koirista harjoitteli agilityä, ja lauantaina sekä sunnuntaina sitten keskityttiin nomeharjoitteluun Tuomisen Katin ja Petrin ohjauksessa. Kati vastasi aivan nuorimpien koirien koulutuksesta, ja Oton kanssa olimme Petrin ryhmässä jonka koirat olivat suunnilleen taippari- tai nomen alokasluokan tasoa. Lauantaina mukana oli myös vähän kokeneempi konkari Rasmus näyttämässä mallia meille muille.

Lauantaina aamupäivällä harjoittelimme ohjausta, pääasiassa eri versioita koiran opettamisesta etenemään suoraa linjaa joko eteen tai taaksepäin. Ryhmä selviytyi harjoituksista hyvin, vaikka Otto saikin lempinimen Ärripurri karattuaan vierestä lähetetyn koiran kimppuun. Iltapäivällä keskityttiin hakuharjoitteluun, joka osoittautui haasteelliseksi ryhmän nuorimmille koirille. Otto selvitti hakutehtävät hyvin, joten itse lopetin päivän treenit suhteellisen tyytyväisenä. Otto kyllä esitteli huonoja tapojakin yrittämällä taas karata pari kertaa vierestä lähteneen koiran perään. Illalla juhlimme vuoden aikana valioituneita koiria Ottoa ja Jingiä täytekakulla ja taipumuskokeen läpäisseet Ilo, Nitro ja Otto saivat hienot uudet wt-hihnat.

Sunnuntaina paistoi edelleen aurinko, mutta mieli mustui silti päivän edetessä. Otto oli ilmeisesti edellisen päivän harjoituksista sen verran väsyksissä, että ei enää jaksanut keskittyä harjoitusten suorittamiseen. Aamu alkoi helpolla lähihakuharjoitteella, jossa Otto karkasi täysin hallinnastani. Sitkeästi jatkoin vielä markkeeraustehtävään, jossa huono käytös jatkui ja päättyi lopulta paukkuun karkaamiseen toisen koiran vuorolla sekä omien hermojeni pettämiseen. Henkisesti päivästä jäi itselleni erittäin huono olo juuri sen takia, että en hallinnut omaa käytöstäni vaan purin turhautumiseni koiraan joka kuitenkin varmasti yritti parhaansa. Hieman lohtua sain iltapäivän päätteeksi tehdystä nometokoharjoituksesta, jossa saimme vielä Oton kanssa onnistuneen suorituksen ennen kotimatkaa. Nyt lienee peiliin katsomisen paikka ja ehkä pieni syysloma nometouhuista.

Reipasta menoa Paukkumejässä

Edellinen mejäkokeemme meni huonosti, samoin sen jälkeen tekemämme ainoa harjoitus. Kovin suuria odotuksia en siis uskaltanut ladata kauden viimeiseen koitokseemme. Pirkanmaan Noutajakoirayhdistys ja metsästysseura Pohjaslahden paukku tarjosivat kuitenkin hienot puitteet mejäkokeelle niin maastojen kuin kilpailukeskuksenkin osalta.

Oton jälki oli päivän kolmas, joten kovin pitkään emme joutuneet odottamaan metsään pääsyä. Otto lähti liikkeelle reippaasti, tyypilliseen tapaansa jäljen molemmin puolin aaltoillen. Ensimmäinen osuus kuljettiin ylämäkeen mäntytaimikossa ja huokaisin helpotuksesta kun Otto näkyi pysyvän hyvin jäljellä. Reipas vauhti tuotti hieman vaikeuksia koordinaatiokyvylleni ja kaaduinkin selälleni kuoppaan, jolloin Otto pysähtyi ja jäi katsomaan lisäohjeita odottaen. Kehotin koiraa kerran, ja jäljestys jatkui vauhdikkaasti. Toisella osuudella tuomari ilmoitti oppaan pudonneen vauhdistamme, joten yritin hieman jarruttaa vauhtia. Hetken päästä tuomari totesi kuitenkin että antaa mennä vaan kun kerran hyvin sujuu, mutta yritin pitää vauhdin parhaani mukaan kävelyä muistuttavana. Sorkalle pääsimme 14 minuutissa ja pari minuuttia tuli pyörittyä ylimääräisellä lenkillä lintujen perässäkin. Vauhdin jarruttamista on siis alettava harjoittelemaan, samoin kuin makausten tarkempaa huomioimista. Katkokulmaakin pitää yrittää vielä kokeilla ennen lumien tuloa. Ninalta ja Jannelta sain hyviä ohjeita tuleviin harjoituksiin, kiitokset niistä!

Tuomari Sanna Rantasen koeselostus: "Ohjaaja tarkastaa alkumakauksen ja kutsuu sitten Oton töihin. Otto jäljestää reipasvauhtisesti, pääosin ilmavainulla kevyesti jäljen päällä siksakaten, kaikki osuudet hyvin jälkiuskollisesti. Vain 3. osuuden alusta lentoon pyrähtävät linnut aiheuttavat laajahkon tarkastuslenkin. Sen sijaan 3. osuuden lopusta lähtevä metsäjänis aiheuttaa vain pienen tarkistuksen. Makauksia Otto ei juuri noteeraa, molemmat vain nuuhkaistaan nopeasti vauhdista. Kulmat aivan jäljen päältä. Kaadolle suoraan ja jää tutkimaan sitä. Erinomainen jälkikoira, joka parempien makausten merkkausten myötä saisi vielä paremmat pisteet. Vauhdin jarruttaminen voisi olla myös eduksi. Pisteet 46, palkinto AVO1."

Hyvin kävi Hyvinkäällä

Eli Otto sai mukavan arvostelun, mutta ei kuitenkaan kovatasoisessa näyttelyssä sijoittunut aivan terävimpään kärkeen. Huomenna sitten ihmettelemme metsän ihania tuoksuja Vilppulassa.

Tuomari Jan-Roger Saugen arvostelu: "2 år gammal champion hane, trevligt huvud, utmärkt typ och hellhet, bra hals, kunde ha mera uttfyllt bröstkorg. God överlinje, ben och tonar, stark rygg, välvinklad bak, rör sig mycket väl, prima päls. "

Anninalle taas kiitokset handlaamisesta!

Päänäyttelyyn menossa

Johanna lähti jo tänään Tampereen kautta kohti Hyvinkäätä, missä järjestetään huomenna Suomen Noutajakoirajärjestön päänäyttely. Oheisessa kuvassa esikoisemme Emilia harjoittelee Oton kanssa näyttelyposeeraamista match-showssa. Itse lähden huomenna Vilppulan Pohjaslahteen kauden viimeisen mejäkokeemme jälkiä tekemään.

Malttiharjoituksissa

Eilen kävimme Luomen koululla kesän tollerinomen alokasluokan koepaikalla. Paikalla oli Oton lisäksi Akka, Kusti, toinen Otto ja Viljo jotka tekivät koetta muistuttaneen harjoituksen. Oton kanssa olin rannassa katselemassa reilun tunnin ajan. Otto vinkui ja ulvoi tuttuun tyyliinsä, mutta hiljeni hieman kun Jori huitaisi yllättäen männynoksalla korville aina ääntelyn alettua. Itse kyllä olen melkein heittänyt toivoni tulevan nomeuramme suhteen, kai yli kaksivuotiaan koiran pitäisi jo osata olla edes hetki hiljaa.