tiistai 18. tammikuuta 2011

Treenivuoden avaus

Eilen otin vihdoin ja viimein itseäni niskasta kiinni ja palastelin Froliceja taskunpohjalle ja pakkasin Oton autoon lähtiessäni viemään lapsia soittotunneilleen. Musiikkiopiston parkkipaikalla tein sitten Oton kanssa pienen mutta tehokkaan tokotreenin. Otin aluksi seuraamisen käännöksiä paikallaan tai yhden askeleen seuraamisen jälkeen, sitten sivuaskelia oikealle 1-3kpl:n sarjoissa ja lopuksi vielä istumisia siten, että peruuttelin Oton edellä ja annoin istu -käskyjä. Kaikki harjoitukset olivat siis helppoja ja sellaisia, jotka Otto jo osaa. Tavoitteena olikin lähinnä saada onnistunut harjoitus pitkän tauon jälkeen, mikä toteutuikin hyvin. Oton viretila ja yhteistyöhalu oli myös tauon jäljiltä hyvin kohdallaan. Nyt aion lopputalven tahkota kaikkia voittajaluokan liikkeitä järjestelmällisesti harjoituksia vaikeuttaen läpi niin, että keväällä tai alkukesästä olemme toivottavasti valmiita koestarttiin. Nometreenitkin on tarkoitus aloittaa, vaikka runsas lumimäärä hieman hankaloittaakin perinteisiä maastoharjoituksia. Ehkä joku aurattu kenttä tai parkkipaikka saa toimia ohjausharjoitusten näyttämönä, hakua ja markkeerauksia ehtii kyllä harjoittelemaan keväämmälläkin.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Otosta tuli iskä

Oton ensimmäinen pentue putkahti maailmaan toissapäivänä, kun Ria synnytti peräti kahdeksan tollerinalkua. Lisätietoja ja kuvia löytyy täältä.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, vanhat kujeet




Oton sairasloma päättyi joulun alla, ja olemme tehneet päivittäin pitkiä lenkkejä lumisessa metsässä. Joulupukkikin muisti perheemme nelijalkaisia, Otto sai mm. kuvassa näkyvän nimikoidun noutokapulan, jonka 9v Samuel oli tehnyt puutöissä. Isännän treenikipuja puolestaan helpottaa tulevaisuudessa pojan tekemä kipukoukku. Treenejä en ole jaksanut viime aikoina juurikaan ajatella, mutta nyt vuoden vaihduttua on kai syytä ryhdistäytyä. Viime vuodesta jäi tuloksellisesti käteen ehkä tärkeimpänä saavutuksena nomen alo1 -tulos. Tokossakin tavoitteet täyttyivät avoluokan ykkösen myötä, mutta mejäkausi ei aivan vastannut odotuksia. Näyttelykehissä Otto viihtyi lähinnä Emilian kanssa junior handler kisoja kiertäen, ja ihan mukavia sijoituksia napsien. Parivaljakko myös treenaili kesällä viikon verran Kennelliiton suurleirillä Loviisassa. Otto pääsi vihdoin loppukesällä käytännön metsälle ja täytti paikkansa siellä yllättävänkin hyvin. Loppuvuosi olikin sitten yhtä juhlaa, kun astuttavia ykkösluokan narttuja alkoi ilmaantua oven taakse melkein jonoksi asti. Mainitsematta ei voi jättää myöskään toukokuussa meille saapunutta ihastuttavaa Ruuti -neitiä, joka sulatti lopulta myöskin Oton sydämen, vaikka herra pitkään yrittikin suhtautua tulokkaaseen nenäänsä nyrpistellen.

Kuluvan vuoden tavoitteina on tokon ja mejän osalta voi1 -tulosten saavuttaminen. Nometavoitteeksi asetin kunnianhimoisesti avo1 -tuloksen. Aika näyttää onko meillä realistisia mahdollisuuksia noin korkealle. Näyttelykehissä pyörähtely jäänee vähiin, joskin junnukisoissa Otto varmasti jatkaa Emilian kisakaverina. Toivottavasti myös Oton tulevat jälkeläiset osoittautuvat lupaaviksi noutajanaluiksi ja löytävät itselleen aktiiviset omistajat. Itselleni tuntuu pyytämättä ja yllättäen kasaantuvan luottamustoimia eri koirayhdistyksissa, mikä on tietysti mukavaa mutta vie toisaaalta välillä harmillisen paljon aikaa perheeltä ja muulta elämältä. Tavoitteena onkin tulevaisuudessa luottamustehtävien määrän vähentäminen tai ainakin niiden lisääntymisen estäminen. Käytännön metsälle ehdin toivottavasti tulevana syksynä viime vuotta enemmän, se on kuitenkin sekä koiran että isännän mielestä todellista laatuaikaa. Päivittäiset yhteiset lenkitkin toki tarjoavat sellaisen rentoutushetken, että niiden avulla jaksaa pyörittää suurperheen arkea.