Eilinen päivä kului Tampereella, ja suurimmaksi osaksi KV näyttelyssä. Näyttely tarjosikin draamaa koko rahan edestä, kun saksalaistuomari Peter Beyersdorfin kanssa oli pieniä kommunikaatiovaikeuksia ja luulimme jo pudonneemme pelistä paras uros -kehässä, kun kehäsihteeri tuli yllättäen hakemaan meidät takaisin kehään ja pian juhlittiin SERTIÄ, CACIBIA ja ROPPIA :) Kiitokset vaan kasvattaja Anninalle erinomaisesta esittämisestä sekä korvien ja tassujen pikaisesta siistimisestä isännän huolimattoman trimmauksen jäljiltä! Ryhmäkehässä esittäjäksi vaihtui isäntä, ja menestys oli sen mukaista eli puoli kierrosta kehässä ja kotiin kiitos. Hieno kokemus sinänsä oli tuo ryhmäkehässä esiintyminen Apocalyptican sellomusiikin soidessa taustalla. Lampisen Saijalle muuten kiitokset oheisesta kuvasta! Aika köyhä on kuvien(kin) suhteen vielä tämä blogimme, mutta täytyy yrittää itsekin aktivoitua kuvaajana.
Näyttelyn jälkeen ajoimme pikavauhtia Tampereen Niihamaan, missä Daisy, Ilo ja Kairo olivat jo treenaamassa nomea Anninan ja Janin opastamina. Meillä oli ohjelmassa kolme tehtävää: aluksi kakkosmarkkeeraus, missä ensimmäinen heitto tuli melko läheltä kuusen takaa ja toinen eri suunnasta hieman kauempaa. Kauimmainen dami upposi hankeen ryteikköiseen ojaan, eikä Otto saanut sitä ylös vaan haki liian läheltä joten kutsuin pojan pois. Uusintaheitto tuli hieman lähemmäksi ja Otto eteni damille ja hyppäsi sen päälle, jolloin dami hautautui syvälle hankeen eikä koira sitä enää löytänyt. Työskentelyinto ei ollut kovin korkealla tasolla, mitä selittänee pitkä ja raskas päivä näyttelypaikalla ja ehkä sekin, että markkeerauksia emme ole treenanneet todella pitkään aikaan. Seuraavaksi tehtiin linjalähetys sokkona lyhyehköltä matkalta. Otto ei edennyt kovin suoraan, enkä itse osannut pillittää lähihakumerkkiä oikeassa paikassa mutta dami saatiin kuitenkin ylös kohtuullisen hyvin. Lähetyspaikalla Otto suorastaan pelkäsi Anninaa, eikä palautuksessakaan meinannut uskaltaa tulla luokseni, kun Annina seisoi vieressä. Pelottava täti tuo meidän kasvattajamme :) Ohjaustehtävän jälkeen huilasimme hetken autossa ja teimme sitten lopuksi hakutehtävän. Muutaman kymmenen metrin laajuisella hakualueella oli viisi damia, ja lähetys tapahtui syvän ojan yli. Otolle ovat yhteistreeneissä tehdyt haut olleet aina vaikeita, ja niin nytkin. Ensimmäisellä lähetyksellä Otto eteni vain viitisen metriä, kävi sitten nostamassa koipea ja kääntyi takaisin päin. Lähetin uudestaan ojan pohjalta, ja pienellä ylimääräisellä kannustuksella hakutyö käynnistyi. Otimme ylös kolme damia viidestä, ja vaikka mitään näyttävää tai tehokasta hakua ei nähtykään, olen kuitenkin tyytyväinen että onnistuimme edes jollakin tavalla. Tämä oli kuitenkin paras hakusuorituksemme yhteistreeneissä tähän asti.
Nyt otamme viikon hyvin rauhallisesti, ja lauantaiaamuna on sitten edessä startti Mäntän Talvinomessa. Saapa nähdä, miten siellä käy.
Näyttelyn jälkeen ajoimme pikavauhtia Tampereen Niihamaan, missä Daisy, Ilo ja Kairo olivat jo treenaamassa nomea Anninan ja Janin opastamina. Meillä oli ohjelmassa kolme tehtävää: aluksi kakkosmarkkeeraus, missä ensimmäinen heitto tuli melko läheltä kuusen takaa ja toinen eri suunnasta hieman kauempaa. Kauimmainen dami upposi hankeen ryteikköiseen ojaan, eikä Otto saanut sitä ylös vaan haki liian läheltä joten kutsuin pojan pois. Uusintaheitto tuli hieman lähemmäksi ja Otto eteni damille ja hyppäsi sen päälle, jolloin dami hautautui syvälle hankeen eikä koira sitä enää löytänyt. Työskentelyinto ei ollut kovin korkealla tasolla, mitä selittänee pitkä ja raskas päivä näyttelypaikalla ja ehkä sekin, että markkeerauksia emme ole treenanneet todella pitkään aikaan. Seuraavaksi tehtiin linjalähetys sokkona lyhyehköltä matkalta. Otto ei edennyt kovin suoraan, enkä itse osannut pillittää lähihakumerkkiä oikeassa paikassa mutta dami saatiin kuitenkin ylös kohtuullisen hyvin. Lähetyspaikalla Otto suorastaan pelkäsi Anninaa, eikä palautuksessakaan meinannut uskaltaa tulla luokseni, kun Annina seisoi vieressä. Pelottava täti tuo meidän kasvattajamme :) Ohjaustehtävän jälkeen huilasimme hetken autossa ja teimme sitten lopuksi hakutehtävän. Muutaman kymmenen metrin laajuisella hakualueella oli viisi damia, ja lähetys tapahtui syvän ojan yli. Otolle ovat yhteistreeneissä tehdyt haut olleet aina vaikeita, ja niin nytkin. Ensimmäisellä lähetyksellä Otto eteni vain viitisen metriä, kävi sitten nostamassa koipea ja kääntyi takaisin päin. Lähetin uudestaan ojan pohjalta, ja pienellä ylimääräisellä kannustuksella hakutyö käynnistyi. Otimme ylös kolme damia viidestä, ja vaikka mitään näyttävää tai tehokasta hakua ei nähtykään, olen kuitenkin tyytyväinen että onnistuimme edes jollakin tavalla. Tämä oli kuitenkin paras hakusuorituksemme yhteistreeneissä tähän asti.
Nyt otamme viikon hyvin rauhallisesti, ja lauantaiaamuna on sitten edessä startti Mäntän Talvinomessa. Saapa nähdä, miten siellä käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti