Lepoa ja luoksetuloja

Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet nometreenien suhteen varsin hiljaisissa merkeissä. Koiviston Riitta totesi isäntäni treenanneen minua hieman liikaa ja määräsi lääkkeeksi lepoa treeneistä ja lenkkeilyä. Nyt isäntä on sitten vaan juoksuttanut minua vapaana metsissä ja pillittänyt välillä luokseen hakemaan palkaksi makupalan. Pari kertaa olen päässyt damejakin ihmettelemään, kun isäntä on vienyt minut yhteistreeneihin Akan, Islan ja Welmun kanssa. Näyttelyssäkin kävimme Pohjanmaalla, ja olin siellä koko tolleriporukan komein. Nyt on kaksi sertiä palkintokaapissa, joten kovin monessa näyttelyssä en varmaankaan joudu ennen kaksivuotissynttäreitäni enää käymään.