Minä lähden Pohjois-Karjalaan

Otto käväisi tänään Emilian kanssa tarkistamassa tämän vuoden nomemestaruus- ja Tollershown näyttämönäkin toimivan Joensuun. Otto oli esiintynyt junnuhandlerkehässä edukseen, mutta tuomari ei tällä kerralla sijoittanut parivaljakkoa viiden parhaan joukkoon. Emilialla tuntuu kyllä intoa riittävän junnukisoihin, kahdeksan tuntia autossa ja vartti kehässä on niin rankka yhdistelmä, että itseltäni jäisi ehkä lähtemättä. Tai no, ehkä sinne Tollershowhun on ajeltava heinä- elokuun vaihteessa.

Ruutin sivuja emme vieläkään ole saaneet julkaisukuntoon, mutta kerrottakoon tätä kautta että neiti kantoi tänään hienosti pentudamia ja haisteli nomekoetalkoista tuliaisiksi tuomaani varista. Noutajahihnaakin hieman sovittelimme kaulaan.

Mäyräkoira

Kiipesimme Oton kanssa tänään metsälenkillä ylös louhikkoista rinnettä, kun Otto jäi yhtäkkiä murisemaan yhden kivenkolon eteen. Koiran käytöksestä ymmärsin, että kiven alla ilmeisesti oli jokin elävä otus ja palasin itsekin kurkistamaan onkaloon. Kivenkolo laajeni pieneksi luolaksi, josta meitä tuijotti tiukasti takaisin komea mäyrä. Poistuin Oton kanssa reippaasti takavasemmalle, mäyrän kanssa tappelusta ei lauhkea noutaja nimittäin selviäisi ainakaan vammoitta. Eikä raitanaaman häiritseminen näin poikasaikana tietysti muutenkaan ole sopivaa.

Vähän tokotusta

Sadepäivän ratoksi käväisin Oton kanssa koulutuskentällä, jossa otin koiran suoraan autosta paikallamakuuharjoitukseen. Menin piiloon lähellä makuupaikkaa olleen kontin taakse, jonne kuulin kun Otto aloitti hiljaisen vinkunan. Tulin esiin komentamaan, jonka jälkeen olikin hiljaista. Makuutin Ottoa yhteensä viisi minuuttia käyden pari kertaa välillä palkkaamassa hyvästä ja hiljaisesta makoilusta. Seuraavaksi heitimme tunnin metsälenkin ja palasimme sitten vielä treenaamaan hiukan hyppynoutoja ja tunniskapulan esiin haistelemista ruohon alta. Mukavasti meni. Nyt olen suunnitellut pitäväni Otolle treenitaukoa viikon verran, että työinto olisi huipussaan Anitan kurssilla Valkeakoskella. Johanna tosin aikoo käydä kokeilemassa Oton kanssa tokoilua ensi viikolla.

Pikkuhiljaa Otto alkaa myös hyväksyä uuden tulokkaan Ruutin. Ensimmäinen viikko meni jäykistellessä ja murahdellessa, mutta nyt olemme päässeet todistamaan jopa Oton ja Ruutin yhteistä leikkiä ja nukkumista vierekkäin.

Noutoja kovilla kierroksilla

Iltaohjelmassamme oli tänään nometreeni, treenikavereina flattityttö Akka ja tolleripoika Viljo. Minna meni Viljon kanssa veneeseen, Riitta ja minä jäimme kuivalle maalle. Veimme kuusi damia muistipaikalle maaohjauksia varten ja siirryimme sitten kaislikkoiseen rantaan odottamaan veneestä heitettyjä markkeerauksia. Otto ja Akka tekivät töitä samaan aikaan siten, että toinen haki markkeerauksen vedestä ja toinen ohjausdamin maalta. Parin markkeerauksen jälkeen vesinoudotkin muutettiin linjalähetyksiksi markkeerauksista tuttuun paikkaan lähetysetäisyyttä kasvattaen. Lopuksi Viljolle tehtiin vielä kaksi hieman pidempää vesiohjausta, jotka hoituivat mallikkaasti.

Otto kävi aika kuumana koko treenin ajan, eli piippaustakin esiintyi. Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että Otto suoritti tehtävät innokkaasti ja pystyi myös ajattelemaan kovista kierroksistaan huolimatta. Viimeinen maaohjauksemme oikeastaan yllätti minut myönteisesti, kun lähetin Oton hieman kauempaa ja se ajautui sivuun linjalta. Sain sen nimittäin pysähtymään pillittämällä ja ohjattua hienosti sivusuuntiinkin ja lopulta damille. Koska tämä treeni ei mennyt aivan penkin alle, päätin myös rohkaista mieleni ja ilmoittaa Oton Mäntän seudun nuuskujen kesäkuiseen nomekokeeseen. Jos malttitreenit tehoavat edes hieman ennen koetta, uskon meillä olevan mahdollisuuksia parantaa ALO3 -tulostamme.

Kohti voittajaluokkaa

Helmisen Hannan tokotreeneissä Jyväskylässä Otto joutui tänään aluksi makaamaan kahden koiran välissä paikoillaan kauan, kun vinkuminen ei meinannut asettua millään. Tähän ongelmaan täytyy nyt kotioloissakin paneutua täsmätreeneillä, joissa en mene piiloon vaan jään kuuloetäisydelle ja voin puuttua ääntelyyn heti. Paikkamakuun lisäksi otimme hieman hyppynoutoa, joka tuntuu Otolta sujuvan hyvin. Välillä heitin kapulan niin vinoon, että Otolle tuli kiusaus palauttaa se este kiertäen. Tässä sitten autoimme koiraa ymmärtämään, että hyppynoudon paluu tehdään aina esteen yli. Tunnistusnoutoon perehtymisen aloitimme siten, että käsittelin yhden puhtaan kapulan Oton kuolaamilla käsilläni hajustaen ja piilotin sen sitten ruohon alle. Annoin Otolle käskyn "oma" ja kehotin etsimään, ja aika hyvin Otto ymmärsi mistä on kyse ja haisteli kapulan esiin napaten sen suuhunsa. Tästä se sai hyvät kehut ja makkaraa. Ihan kiva liike treenattavaksi ainakin näin alkeisvaiheessa tämä tunnari. Metallinen noutoesine pitäisi vielä hankkia, niin pääsisimme harjoittelemaan kaikkia kolmea voittajaluokan noutoliikettä.

Jänisjahtia ja markkeerauksia

Otin tänään lenkille mukaan kolme damia, ja sateisen metsässä tarpomisen jälkeen istutin Oton pellon laitaan tarkoituksenani valmistella pieni ohjaus- ja markkeerausharjoitus. Kävelin kohti pellon keskustaa ja huomasin hetken päästä punaturkkisen eläimen vilahtavan ohitseni häntä suorana täyttä laukkaa. Samalla näin edeltäni pakoon lähteneen jäniksen ja totesin turhaksi yrittää karjumalla pysäyttää parivaljakkoa. Komeaa ajohaukkuakin kuului aluksi, mutta sitten ovela pitkäkorva ilmeisesti sai Oton eksytettyä ja reilun viiden minuutin kuluttua suuri metsästäjä palasikin häntä koipien välissä omia jälkiään takaisin. Ajattelin kaikesta huolimatta aloittaa treenin, nyt kun suurimmat energiatkin oli purettu pupun perässä juoksemalla. Vein Oton katsellessa ohjausdamin pellolle noin neljänkymmenen metrin päähän. Sen jälkeen siirryimme vähän ja kävin heittämässä markkeerauksen pellon reunaan noin viidenkymmenen metrin päähän. Otimme markkeerauksen ylös ja palasimme ohjauspaikalle, jossa Otto eteni hyvin suoraan damille. Vein ohjausdamin hieman kauemmaksi ojan reunaan viistoon edelliseen linjaan nähden ja palasimme markkeerauspaikalle, jossa heitin kakkosen siten, että ensimmäinen heitto tuli noin kymmenen metriä aiemman markkeerauksen taakse samaan suuntaan, ja toinen reilusti lähemmäksi aika isolla kulmaerolla ensimmäiseen. Otto muisti ja haki hyvin molemmat markkeeraukset, mutta sen jälkeen linja ei aivan toiminut, vaan ensimmäisen linjan suunta veti puoleensa ja jouduin lähettämään uudelleen lyhyemmältä etäisyydeltä. Lopuksi vielä helppo lyhyt motivoitu linja ja hyvät kehut. Ihan tyytyväinen olen jänisepisodia lukuun ottamatta Oton työskentelyyn, ainoastaan palautuksista näki että jotain oli sattunut ennen treeniä, Otto nimittäin hidasti palautukset laukalta hitaalle jolkottelulle ennen minua. Sama ilmiö esiintyy usein, kun olen joutunut ojentamaan Ottoa treeneissä. Nyt en jänisreissun jälkeen varsinaisesti komentanut Ottoa, kävelin vain jäykin jaloin vähän aikaa ja juputin itsekseni tyytymättömältä näyttäen. Tottakai tuollaiset karkaamiset pitäisi saada kitkettyä pois, mutta keinot siihen ovat aika vähissä ellei tilannetta pysty jotenkin järjestämään niin, että siihen pääsee puuttumaan heti.

Erikoinen tokokoe

Suurin odotuksin lähdin tänään hakemaan Otolle kolmatta avoluokan ykköstä ja sen myötä tk2 koulutustunnusta. Kotiin palasimme kuitenkin pettyneinä kolmostuloksen kera ja kisan viimeisiksi sijoittuneina. Ennen koetta tein muutaman toiston eri liikkeitä ja Otto oli hyvin mukana, joten kaiken piti toimia. Koe alkoi poikkeuksellisesti yksilöliikkeillä, ja paikkamakuu jätettiin viimeiseksi. Oton seuruu oli hyvää, mutta tuomari rokotti kaksi pistettä mm. koska katsoin jatkuvasti koiraa mikä tulkittiin jatkuvaksi painostamiseksi. On aivan totta, että luottoni koiraan ei ole niin hyvä, että uskaltaisin pitää reilusti leukani ylhäällä. Maahanmenoliikkeessä näin silmäkulmastani, kuinka Otto jotenkin oudosti ryömi vauhdilla etujalat maassa useita askeleita eteenpäin. Takaisin koiraa kohti kääntyessäni näin Oton olevan aivan vinossa asennossa. No, vielä enemmän yllätyin kun tuomari sanoi minun potkaisseen koiran maahan ja antavansa meille liikkeestä nolla pistettä. En hämmennykseltäni osannut sanoa vastaankaan, vaikka en todellakaan ainakaan tietoisesti potkaissut koiraa. Liikettähän olen harjoitellut varmasti kymmeniä ellei satoja kertoja, enkä keksi mitään syytä koiran potkaisemiseen meillä yleensä hyvin toimivassa liikkeessä. Näkisin mielelläni videolta suorituksemme, niin osaisin ehkä sanoa mitä tapahtui. Oma veikkaukseni näin jälkikäteen on, että joko Otto tai minä horjahti epätasaisella nurmikentällä olleeseen kuoppaan tms. sen verran, että jalkani tönäisi koiraa ja Oton pasmat sekosivat. Ehkä Otto luuli että rankaisin sitä jotenkin, koska seuraavissa liikkeissä sen käytös oli aika outoa. Luoksetulossa Otto tuli vauhdilla suoraan sivulle seis -komennostani välittämättä ja noutoon se karkasi heti kun kapula oli ilmassa. Oma kisafiiliksenikin tietysti katosi, joten loppu kokeesta tuli lähinnä suoritettua jotenkin läpi. Hypyn pisteet sössinkin sitten omalla hermoilullani, kun annoin toisen istu -käskyn Oton viivytellessä hieman istumista. Paikkamakuussa Otto piippasi, mitä tapahtui kyllä edellisissäkin kokeissa. Tämä ominaisuus täytyisi saada jotenkin kitkettyä, jos ylempiin koeluokkiin mielimme. Nyt varmaankin joka tapauksessa avoluokan tokouramme on ohi ja ryhdymme treenaamaan voittajaluokan liikkeitä. Toivottavasti vielä joskus kokeisiinkin uskallamme.

Vielä jos vähän selittelen, niin osansa Oton outoon toimintaan saattaa olla myös luoksemme keskiviikkona saapuneella Ruutilla (Siipiveikon Täyttä Ruutia), joka muuten on parissa päivässä sopeutunut laumaamme uskomattoman hyvin. Ruuti tunnistaa selvästi nimensä jo nyt, tulee nätisti luokse pillittämällä eikä edes pissaile sisälle kuin ehkä kerran tai kaksi päivässä. Oma blogi tai kotisivukin neidille on tekeillä ja julkaistaan varmaankin lähipäivinä.

Tässäpä vielä tuomari Riitta Räsäsen tuomio:

1. Paikalla makaaminen 7(kerroin 3)=21
2. Seuraaminen taluttimetta 8x2=16
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0x2=0
4. Luoksetulo 5x3=15
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9x2=18
6. Noutaminen 0x2=0
7. Kauko-ohjaus 9x3=27
8. Estehyppy 7,5x2=15
9. Kokonaisvaikutus 8x1=8

Yhteispisteet 120, tulos AVO3 ja sijoitus 5/5.