Jänishousu

Menin ja peruin ilmoittautumisemme avoluokan nomekokeeseen. Kokeilin Oton kanssa tällä viikolla n. 50 metrin sokko-ohjausta vedessä niin, että matkalla piti ohittaa pieni saari aivan vierestä ja dami oli tuon saaren takana olevan isomman saaren rantavedessä. Sain Oton damille, mutta sen ohjautuvuus pidemmillä etäisyyksillä ei ole aivan sitä mitä pitäisi. Otto alkaa helposti metsästämään itse, kun pääsee tarpeeksi kauas käskyjä jakelevasta isännästään. Tässäkin harjoituksessa Otto kävi välillä tarkistamassa näkemänsä katiskan merkin, ja ryhtyi kuuntelemaan ohjaustani vasta todettuaan tehneensä turhan reissun. Palautuksessa Otto ei myöskään ollut suoraviivainen, vaan ui lyhintä tietä rantaan ja hölkötteli sieltä sitten kaislikkoa pitkin luokseni. Nyt on alettava hiomaan ohjauksia kuntoon ja venytettävä kuminauhaa pikkuhiljaa niin, että pillikäskyt ja käsimerkit tehoavat myös pidemmillä matkoilla. Kuivalla maalla Otto kyllä toimi hyvin, kun teimme muutaman linjalähetyksen juoksujaan aloittelevan narttukoiran hajustamilla urilla.