suvi suuta vääristääpi". Tänään ilmoitin Oton Mäntän Nuuskujen järjestämään perinteiseen Talvinomeen, joka tänä vuonna kisaillaan täällä Jämsässä Sammallahden koulun maastoissa. Parina edellisenä vuonnakin olemme Talvinomessa startanneet, ja hyvin laihoin tuloksin. Odotukset eivät tälläkään kerralla ole korkealla, joten ainakaan isoa pettymystä ei pitäisi olla luvassa. Viimeiset pari viikkoa olen sairastellut, joten Otto on jäänyt paitsi ilman koulutuksellisia aktiviteettejä myös ilman varsinaisia lenkkejä. Punaturkki onkin lihonut niin, että kylkiluita ei tahdo enää löytää sormin tunnustelemalla. Osansa paksuun vointiin voi olla myös ruokintasysteemillämme, jota olemme muuttaneet hieman raakaruokinnan suuntaan antamalla Otolle päivän toisella aterialla nappuloita ja toisella sitten lihaa. Treenimotivaatiota odottelen edelleen ja oikeastaan olen aika hämmästynytkin siitä, ettei oikein mikään jaksa kiinnostaa tällä hetkellä.
Mutta jottei menisi pelkäksi synkistelyksi, niin todettakoon iloisina uutisina että Rian ja Oton pennut ovat päässeet kaikki uusien omistajiensa koteihin, ja seuraava erä pentusia kasvaa kohisten Essin mahassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti