keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Tehotiistai

Olin suunnitellut eilisestä oikein kunnon toimintapäivän, eli töiden jälkeen piti käydä vetämässä Otolle lyhyt verijälki, kiirehtiä sitten tokotreeneihin ja vielä iltalennolle sorsia kyttäämään. Aivan kaikkea en kuitenkaan ehtinyt, joten illan saldoksi jäi tokoilu ja sorsastus. Voi olla hyväkin, ettei tule tuota mejää liikaa tehtyä ennen viikonlopun koetta. Kauhistuin vaan kun katsoin netistä mejäsääntöjä ja huomasin kuinka isot etäisyydet katkokulmalla on. Olen treenannut paljon pienempiä katkoja, eikä niistäkään ole tullut mitään.

Helmisen Hannan tokotreeneistä siis aloitimme ja tällä kerralla keskityimme vain kahteen liikkeeseen. Aluksi virittelin Oton liikkeestä seisomisiin ja sitten kokeilimme stoppeja koeliikkeen omaisesti. Pelkällä käsimerkillä pitkältä etäisyydeltä en vielä saanut nopeita seisahtumisia aikaiseksi, mutta kun otin vähän vartaloapua ja suullisenkin käskyn mukaan, niin pari oikein hienoakin suoritusta nähtiin. Hyvin sujunutta tunnistusnoudon harjoittelua veimme eteenpäin siten, että Hanna asetteli omia kapuloitaan erilaisiin muodostelmiin ja minä kävin lisäämässä oman kapulamme sekaan. Otto toimii tässä liikkeessä hyvin varmasti, mutta törmää usein kapuloihin hirveällä vauhdilla lennättäen ne pitkin kenttää. Nyt se otti muutaman kerran myös kevyesti kiinni vääristä kapuloista ennen oman löytymistä, joten pientä takapakkia on vielä treeneissä otettava.

Tokokentältä ajelin suoraan sorsastuspaikan rantaan, jossa ahtauduin kahden kaverin ja Oton kanssa veneeseen. Ajelimme läheiseen saareen, jonka rantaa lähestyessämme huomasin sorsan uiskentelevan rantakaislikossa. Sammutimme moottorin ja kaverit alkoivat kiireesti kaivella panoksia ja pyssyjä esiin. Veneen lipuessa lähemmäksi lähti rannan suojista lentoon parinkymmenen sorsan parvi, joista paria viimeistä yritimme ampua. Ensimmäinen laukaus meni ohi, mutta toisella osui ja sorsa putosi rantaveteen reilun parinkymmenen metrin päähän. Otto katseli laukauksen aikana hieman väärään suuntaan eikä nähnyt pudotusta, mutta lähetin sen kuitenkin noutoon ikään kuin markkeeraustehtävälle. Otto ui oikeaan suuntaan hetken, mutta kääntyi sitten ja alkoi tehdä hakua sillä paikalla, mistä parvi oli lähtenyt ilmaan. Jouduin pillittämään ja huutamaan koiralle useita kertoja, mutta lopulta sain sen ohjattua sorsalle. Palautus olikin sitten aika kamalaa katsottavaa, kun Otto ei ymmärtänyt että veneeseen voi palauttaa. Ensin se vei sorsan rantaan, juoksi sitten rannassa edestakaisin ja kävi uimassa veneen ympärillä sorsa suussaan. Lopulta sauvoimme veneen rantaan ja sain Oton palauttamaan kuivalla maalla. Aika sekava ja kuumentava tilanne siis heti aluksi, josta seurasikin sitten enemmän tai vähemmän piippailua ja levottomuutta koko loppuillan jatkuneen passissa kököttämisemme ajaksi. Yhtään sorsaa emme enää alun jälkeen nähneet vaikka lähes pimeän tuloon asti saaressa viivyimme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti