kysyi tuomari minulta päästyäni Oton kanssa kaadolle Keski-Suomen noutajakoirayhdistyksen mejämestaruuskokeessa Korpilahdella eilen. Olin lipsauttanut koesihteerille ennen lähtöä ettei ole oikein tullut treenattua, ja tuomari tietysti kuuli. Vähäisen harjoittelun ja vuoden pituisen koetauon takia odotukseni eivät ennen starttia olleet korkealla. Kun oppaaksi sattui vielä tuoreen Keski-Suomen piirinmestari Teddyn emäntä Kati, häpesin jo etukäteen suoritustamme huippumejäilijän nähden. Jäljelle kuitenkin lähdimme, eikä ensimmäinen osuus tuntunut menevän mitenkään erityisen huonosti. Pieniä siksakkeja Otto teki puolelta toiselle ja piti tapansa mukaan reipasta vauhtia. Ensimmäisellä makauksella Otto yllätti merkkaamalla sen hyvin haistellen. Sama tapahtui kaikilla muillakin makuilla, yhden Otto jopa palasi haistelemaan meinattuaan ensin mennä vierestä ohi. Ensimmäisen osuuden lopulla Otto poistui määrätietoisesti sivuun jäljeltä, ylitti ojan ja lähti aukolle pyörimään. Siellä se pysähtyi ihmettelemään jäljen häviämistä, mutta kun kehotin sitä jäljelle se jatkoi aukolla väärään suuntaan. Hukkahan siitä tuli, ja palasimme tuomarin kanssa jäljelle. Ensimmäisellä kulmalla oli etukäteen kovasti pelkäämäni katko. Täytyy tunnustaa, että itse en ollenkaan tajunnut olevamme katkokulmalla. Otto kyllä teki ylimääräisen lenkin tiheikössä mutta oma suuntavaistoni taisi olla sekaisin siinä vaiheessa. Nyt alkoikin sitten sujua paremmin. Ennen toista kulmaa tuli vielä aika iso tarkistuslenkki ja tuomari huomautti liiallisesta vauhdista. Aloin jarruttelemaan Ottoa ja ilmeisesti se auttoi jäljestykseenkin, koska kolmannen ja neljännen suoran Otto paineli kuin juna suoraan jäljellä ilman normaalia aaltoilevaa tyyliään. Pieniä lenkkejä toki tuli, mutta itselläni oli narun päässä todella varma olo kun Otto paineli menemään ja vilkaisi vain pahoissa ryteiköissä taakseen, että eikö se isäntä meinaa pysyä mukana. Kaadolla Otto nappasi sorkan suuhunsa ja olin todella tyytyväinen suoritukseemme. Hukka ei harmittanut yhtään, kun Otto palautti loppujäljen tarkalla työllään luottamukseni sen mejäilykykyihin. Ensi viikonloppuna on heti uusi koe, joten taitaa se treenaaminen edelleen jäädä odottelemaan parempia aikoja.
Tässä vielä arvostelu:
"Jäljen ikä 24h40min, jäljestysaika 13.30-14.00 (30min).
a) jäljestämishalukkuus, pisteet 4/6
b) jäljestämisvarmuus 7/12
c) työskentelyn etenevyys 7/10
d) lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky 13/14
e) käyttäytyminen kaadolla 3/3
f) yleisvaikutelma 3/5
Pisteet 37, tulos VOI2.
Koeselostus: Lähtömakaus nuuhkitaan ja ohjatusti jäljelle. Otto jäljestää 1-osuuden tarkasti. Ennen kulmaa määrätietoinen poistuminen jäljeltä hukkaan saakka. 2-osuus alku hyvin, loppuosuudella tarkastuslenkkejä. 3- ja 4-osuus jälkitarkasti. Kaikki makaukset merkataan erinomaisesti. 1-kulma, jolla katko selviää laajalla lenkillä. 2. tarkasti ja 3. lenkillä. Kaatoa nostelee. Tuomari Seppo Venäläinen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti