Huono kenraaliharjoitus

Tai no, yritän olla vähemmän kriittinen ja kutsun tänään tekemäämme mejätreeniä vaikkapa kohtuulliseksi kenraaliksi. Reilun vuorokauden ikäisellä verivanalla oli pituutta noin 800 metriä ja se sisälsi neljä makausta, yhden tavallisen kulman sekä kaksi katkokulmaa. Kaadoksi vein Oton iltaruuan, kun en sorkkaa viitsinyt alkaa sulattelemaan. Jälkimaasto oli osittain hyvää mäntykangasta, mutta välille osui myös melkoista tiheikköä sekä juuri ja juuri hyppäämällä ylitettäviä ojia. Alkumakausta Otto tutki aika kauan, mutta lähti sitten liikkeelle ja eteni aluksi hyvin jälkeä seuraten ja merkkasi jopa ensimmäisellä suoralla olleen makauksen huolellisesti nuuskien. Maaston vaikeutuessa Otto alkoi pyrkimään pois jäljeltä vuoroin vasempaan, vuoroin oikealle. Kielsin koiraa ja palautin sen aina jäljelle, jolloin jäljestys jatkui ajoittain ihan mallikkaastikin. Katkokulmillakin jouduin pysähtymään, koska Otto olisi jatkanut niiltä aivan väärään suuntaan. Pienellä avustuksella jälki kuitenkin aina löytyi. Koesuorituksena tälläinen jäljestys ei toimi, joten nyt olisi kiireesti keksittävä jotain. Jos hyviä puolia hakemalla hakee, niin Otto merkkasi makaukset mielestäni hyvin eikä pitänyt liian kovaa vauhtia. Välillä kävelimme jopa naru löysänä kaikessa rauhassa.