Oton kanssa osallistuimme Novascotiannoutajat ry:n 20-vuotisjuhlaleirillä wt-ryhmään, jonka kouluttajina toimivat Jenny Hafren ja Jenna Hämäläinen. Aloitimme lauantaina Luoteis-Himoksen rinteiden juurella tekemällä kaikille kuudelle koiralle ns. tasotsekkauksen, eli helpon ykkösmarkkeerauksen. Otto pyörähti ensimmäisellä lähetykselläni haistelemaan edellä suorittaneen nartun pissoja ja nostamaan omaakin koipeaan, joten tehtävä uusittiin ja saatiin kunnialla tehtyä. Seuraavaksi oli vuorossa walk-up malttiharjoitus, jossa käveltiin rivissä ja ohjaajat noutivat damit, joita kouluttajat heittivät rivistömme eteen. Otto sikaili hieman karkaamalla parikin kertaa, joten otin sen hetkeksi hihnaan. Harjoituksen edetessä koira rauhoittui, ja lopulta pystyin pitämään Oton kytkemättömänä ilman ongelmia. Koiratkin pääsivät lopuksi noutamaan markkeeraukset, ja Otolle oli vaikea paikka palauttaa dami kohti tuijottavaa koirariviä. Walk-upin jälkeen siirryimme yksilötreeneihin, joissa teimme ykkösmarkkeerauksia kahteen eri kohteeseen lähetysmatkaa pidentäen. Tarkoituksena oli luoda koirille muistipaikat sunnuntaita varten ylemmäksi rinteeseen sekä alatasanteella olevaan ojaan. Otto markkeerasi kouluttaja Jennan sanoin "uskomattoman hyvin", eikä palautuksissakaan ollut ongelmia. Ylämäkeen palautettaessa vauhti tosin hieman hyytyi, mihin kokeilimme lääkkeeksi toisen damin näyttämistä palautuksen aikana ja pientä leikitystä sillä palautuksen jälkeen. Kouluttajia Otto kyllä mulkoili hieman epäluuloisesti tehtävien aikana, mikä varmasti johtuu hyvin vähiin jääneistä kimppatreeneistämme. Muihin koiriin ja avustajiin on nyt selkeästi alettava taas totuttelemaan. Aamupäivän päätteeksi Jenny näytti vielä Chili tollerillaan demon lähihaun opettamisesta koiralle.
Lounastauolla Otto ei päässyt paljoa lepäämään, vaan edusti Samuelin kanssa temppukilpailussa jaetun toisen sijan arvoisesti ja lapsi- ja koira sekä nakinsyöntikilpailussa voittamalla koko porukan. Harmillisen vähän osanottajia kyllä oli näissä lasten tapahtumissa, ainoastaan kolme lasta & koiraa. Annika sai lainaksi ManUn, jonka kanssa pärjäsi myös hienosti kaikissa kolmessa kisassa. Kiitokset Anjalle & Jennille taas kerran koiran lainaamisesta! Kiitokset ansaitsee myös Saija, joka piti taukoa VEPE-koulutuksesta että Emilia pääsi Ramonin kanssa käymään Oriveden jh-kilpailussa. Tuloksena oli hieno toinen sija, voitto taisi jäädä vain yhden pienen handlerin tekemän virheen päähän.
Iltapäivällä siirryimme treenaamaan pienen suolammen rantaan, missä otimme taas malttikävelyä rivissä sekä paikallaolotreenin rannassa ja sen päätteeksi helpot linjalähetykset maalle. Kymmenen metrin linja oli yllättäen Otolle liian vaikea tehtävä. Se paineli damista ohi, eikä voimakkaasti tuoksuvien suopursujen seasta tahtonut saada vainua damista millään. Palautus koirarivistöä kohti oli myöskin edelleen niin pelottavaa, että vauhti hidastui hiipimiseksi. Yksilötreeneinä teimme markkeerauksia veteen, tarkoituksena saada koira palauttamaan suoraa reittiä takaisin sekä nousemaan pitkälle rannan puolelle ravistelematta välillä. Oton palautusreitin suoraksi saaminen vaati kovaa painostamista, mutta dami pysyi rannalla suussa ravistelematta hyvin.
Sunnuntaina palasimme laskettelurinteelle, jossa aloitettiin taas walk-upilla. Dameja putosi rivistön eteen ja taakse, ja ohjaajat noutivat. Otto pysyi rauhallisena koko harjoituksen ajan. Seuraavaksi käytiin yksitellen tekemässä vielä motivoidut linjat kumpaankin eilisistä muistipaikoista. Otto eteni hyvin suoraa linjaa ja palauttikin nätisti, tosin taas ylämäkeen vähän verkkaisemmin. Päivän viimeisenä treeninä muistipaikat yhdistettiin, eli ensin katsottiin rinteeseen tuleva markkeeraus ja sitten ojaan pudotettu ohjausdami. Ohjaus otettiin ylös ensin, ja sitten markkeeraus. Otto teki hyvää työtä!
Kokonaisuutena viikonlopusta jäi oikein hyvä fiilis, ja oma luottamukseni Ottoa kohtaan otti aimo harppauksen eteenpäin. Otto osaa nykyään rauhoittua yhteistreenitilanteessakin, on lähes koko ajan hiljaa ja keskittyy annettuihin tehtäviin. Tässä koulutuksessa oli oikein hyvää se, että kouluttajat huomauttivat koiran pienestäkin ääntelystä tehtävien aikana ja vaativat ohjaajaa tekemään jotakin koiran hiljentämiseksi. Otonkin kanssa jouduimme pari kertaa tekemään vähän seuraus- ja kontaktiharjoitusta ennen noutoon lähettämistä, mutta se auttoi. Samoin treenien ensimmäisen noudon ongelmana lähes aina esiintyvä lähtövinkaisu jäi pois sunnuntaina, kun teetin Otolla pari noutoa jo ennen harjoitusten alkamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti