Vuosi on vaihtunut, joten lienee aika laatia pieni yhteenveto vuodesta 2009 koe- ja näyttelytulosten osalta. Otto osallistui yhteensä kymmeneen näyttelyyn ja lisäksi neljään junior handler -kilpailuun. Menestystäkin tuli roppakaupalla, kruununa tietysti Mikkelin KV-näyttelyssä ansaittu viimeinen serti, jonka ansiosta Otto saavutti Suomen muotovalion arvon kahden vuoden ja kuuden päivän ikäisenä. Junior Handler kehissä Otto esiintyi myös edukseen 11-vuotiaan Emilia tyttäremme esittämänä, saavutuksista paras oli viides sija SM-osakilpailussa. Tälle vuodelle en aseta mitään näyttelytavoitteita, mutta muutamaan näyttelyyn tulee varmasti ilmoittauduttua. Kansainvälisen muotovalion tittelin tavoittelu toisaalta houkuttelisi, mutta nähtäväksi jää tuleeko siihen urakkaan ryhdyttyä. JH -kisoissa Otto varmasti tulee esiintymään useita kertoja kuluvan vuoden aikana.
Vuoden aikana aloimme omatoimisesti harjoitella verijäljen seuraamista, mikä tuotti yllättävän hyvän tuloksen. Oton kanssa tuli käytyä kolmessa MEJÄkokeessa, joista yksi meni täysin penkin alle, mutta kahdesta oli tuloksena ykköspalkinto kovilla pisteillä. Lajina MEJÄ vei mukanaan heti ensimmäisessä kokeessa, joten jatkoa varmasti seuraa. Keväällä lumien sulettua harjoittelemme katkokulmatyöskentelyn kuntoon ja suuntaamme sitten voittajaluokan kokeisiin. Tavoitteena tälle vuodelle on saavuttaa ykköspalkinto voittajaluokassa.
Noutajien taipumuskoetta (NOU) jouduimme yrittämään kahdesti. Ensimmäinen kokeilu kesäkuussa ei tuonut tulosta, mutta heinäkuun tolleritaippareissa suoritus oli hyvä ja tuloksena NOU1. Jo ennen taippareita starttasimme kaksi kertaa epävirallisissa nomekokeissa, eli Mäntän talvinomessa ja Pirkan dameissa. Näissä ei tulostasomme ollut kovin kova, mutta kokemusta tuli hankittua. Syksyyn mahtui sitten yksi virallinenkin NOME-B -koe, jossa saavutimme ALO3 tuloksen. Tulevalle kaudelle asetan tavoitteeksi rohkeasti ALO1 -tuloksen, minkä uskon olevan täysin saavutettavissa, jos saan kehitettyä Otolle hieman malttia ja yhteistyömme koiran yleisen hallinnan osalta hiottua paremmalle tasolle. WT-kokeet ovat myös vielä kokematta, joten niitäkin kokeillaan tänä vuonna jos sopiva tilaisuus tulee.
Tokoa olemme harjoitelleet hyvin rauhalliseen tahtiin, mutta ehdimme sentään saamaan alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi ja starttasimme kaksi kertaa viime syksynä. Ensimmäinen yritys päättyi katastrofiin, eli kehästä karkaamiseen ja tuomarin keskeytykseen. Toisella kerralla meni sitten huomattavasti paremmin ja saavutimme ykköstuloksen. Tänä vuonna treenailemme samaan rauhalliseen tahtiin avoimen luokan liikkeitä, ja pyrimme starttaamaan ykköstuloksen arvoisesti avoimessa luokassa vuoden aikana.
Muita tavoitteita en ole tälle vuodelle asettanut, mutta "ehkä kokeillaan" -listalta löytyvät ainakin bh-koe ja luonnetesti. Agilityura etenee myös hitaasti, mutta jos Johanna jaksaa vielä käydä treeneissä, niin ehkä silläkin rintamalla lähestytään kisavalmiutta. Onpa toisenkin punaturkin hankkimista tämän vuoden aikana hieman suunniteltu, mutta aika näyttää..
Lopuksi täytyy vielä todeta, että kokeet ja näyttelyt ovat vain pieni osa koiran ja omistajan elämästä. Tärkeimmät tapahtumat löytyvät ihan normaalista arjesta. Itse nautin eniten päivittäisistä metsälenkeistä. Lapsillemme Otto on väsymätön leikkikaveri, jonka kanssa on mukava uida kesällä ja juosta lumihangessa talvella. Vaikka emme huipputuloksiin missään koemuodossa koskaan yltäisikään, on mahtavaa kun voi luottaa siihen että arki sujuu punanenämme kanssa kaikissa tilanteissa. Puuta täytyy koputtaa myös Oton terveydentilan suhteen, toistaiseksi kun eläinlääkärin palveluita on tarvittu ainoastaan rokotuksiin ja yhteen anaalirauhasten tyhjennykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti