Talven herkkuja

Kahtena aiempana talvena en ole havainnut ilmiötä, joka on viimeaikojen kovien pakkasten myötä tullut esille. Otto nimittäin etsii lenkeillä innokkaasti lajitovereidensa jäätyneitä jätöksiä, jotka sitten rouskuttaa pikaisesti poskeensa. Lieneekö yli kahdenkymmenen asteen pakkanen vaatimuksena sille, että koirankakasta kehittyy meidän ihmisten jäätelöä vastaava herkku. Tänään löysimme omasta mielestäni kiinnostavampaa haisteltavaa, kun Otto lähti lenkillä seuraamaan näädän yöllisiä jälkiä. Syvässä hangessa tarpominen kävi kuitenkin isännän voimille siinä määrin, että jouduimme luopumaan jäljityksestä ennen kultakurkun päiväpiilon löytymistä.