Hormonit hyrräävät

Eilenkään en voinut vastustaa kiusausta, vaan kävin tekemässä Oton kanssa ihan pienen damitreenin. Jätin pojan istumaan, kävelin eteenpäin ja heitin matkalla damin sivulleni. Sitten luoksetulokäsky, matkalla pysäytys damin tasalle ja sivusuuntamerkillä lähetys damille. Sama toiselle puolelle ja lopuksi heitin damit molemmille puolille, joista otettiin ylös vain toinen. Hyvin sujui, tosin viimeisessä palautuksessa Otto pudotti märän lumen kasteleman damin ja vähän mälväsi sitä suussaan. Tulipa kuitenkin todettua, että sivusuunnat sujuvat ainakin näin motivoidusti. Treenin jälkeen meinasikin sitten käydä huonosti, kun Otto karkasi autotielle ja juoksi vähän aikaa tien reunaa edestakaisin kuono maassa muusta maailmasta välittämättä. Ohi ehti ajaa yksi Volvo, jonka kuski onneksi hiljensi vauhtia eikä ajanut koiran päälle. Pienen karjumisen jälkeen sain Oton kiinni, ja kotiin kävellessämme selvisi sekoamisen syykin; näimme nimittäin lähistöllä asuvan juoksuisen narttukoiran, joka oli juuri kävellyt emäntänsä kanssa kyseistä tietä pitkin. Kotoakin on juoksuinen terrierinarttu pitänyt viedä sukulaisille hoitoon, siinä määrin ovat tunteet olleet pinnassa molemmilla koirilla. Tänään poden ilmeisesti itsekin hetkellistä mielenhäiriötä, kun tulin täyttäneeksi ilmoittautumislomakkeen Kangasalan taippareihin 21.5. Mutta nyt pääsiäislomalle!