Yllättävä tapaaminen

Eilen kotimetsässä lenkillä ollessamme pysähdyin tekemään pienen damiharjoituksen. Olin juuri pysäyttänyt Oton pillillä jonkin matkan päähän, kun silmiini osui vasemmalta polkua pitkin lähestyvä mies ja koira. Ei sinänsä kovin ihmeellinen tapahtuma, mutta koira sattui olemaan tolleri ja vieläpä muistuttamaan ulkonäöltään Ottoa sen verran, että hetken aikaa kiintolevy löi päässäni tyhjää kunnes tajusin että kyseessä todella oli toinen saman rodun edustaja. Meidän lenkkimaastoissamme kun ei tollereita kovin usein vastaan tule. Tällä aikaa Otto tietysti unohti pysähdyskäskynsä ja ryntäsi tekemään lähempää tuttavuutta tulijoiden kanssa. Pian selvisi, että sukulaisistahan tässä oli kyse. Toinen koira nimittäin oli Oton velipuoli Ramon (Fireheart Kid Sundance), joka oli tullut pääkaupunkiseudulta Jämsään lomailemaan. Viime vuoden Toller Show voittaja näytti olevan hyvässä kunnossa nytkin, tsemppiä vaan sunnuntaille!

Neljän sorkan jälki

Viikonloppuna treenasimme mejää kolmatta kertaa. Nyt olen lähetellyt ilmoittautumislomakkeita useampaankin mejäkokeeseen, toivottavasti mahdumme mukaan edes johonkin. Harjoitusjälkeä pääsin tekemään perjantai-iltana vasta kymmenen jälkeen, jolloin metsässä alkoi jo uhkaavasti hämärtää. Ajan säästämiseksi päätin hoitaa merkkauksen ja sienen vetämisen samalla kerralla, mikä onnistuikin mielestäni ihan hyvin. Jäljen pituus oli noin 450 metriä, ja matkalle tein kaksi makausta 90 asteen kulmauksineen. Aamulla en jaksanut herätä jäljestämään ihan seitsemältä kuten olin suunnitellut, vaan jälki sai vanhentua yhdentoista tunnin ikäiseksi ennen Oton pääsemistä nuuskuttelemaan. Maastoksi tuli tällä kertaa valittua oikea ryteikkö; alkumatka oli harvennusjätteen peitossa olevaa kuusimetsää, ja lopuksi siirryttiin aika tiheään taimikkoon ja hakkuuaukolle. Koiran perässä oli hieman hankala seurata, joten irrotin jopa välillä narun päästä ja juoksin sen sitten kiinni. Otto teki ihan hyvää työtä, mutta kulmauksista lähtiessä suuntaa piti aina hakea laajahkon ympyrän avulla. Jäljen loppupuolella kohtasimme sitten pari yllätystä. Ensinnäkin olin iltahämärissä onnistunut kulkemaan sieneni kanssa suoraan hirvenvasan raadon yli. Otto jäi tietysti haistelemaan raatoa, olihan sillä peräti neljä komeaa sorkkaakin tallella. Jouduin tosissani houkuttelemaan koiraa eteenpäin, mutta onnistuin kuitenkin saamaan sen vielä jatkamaan jäljestystä. Loppumatkasta törmäsimme sitten vadelmia poimivaan vanhahkoon herrasmieheen, joka taisi hieman ihmetellä, kun jostain ilmestyi yhtäkkiä koira joka vieläpä löysi täyden ruokakupin keskeltä hakkuuaukkoa. Nyt pitäisi kiireesti saada hankittua jostain kaadoksi kelpaavassa kunnossa oleva sorkka, että koira oppisi että voihan se verijälki joskus oikeastikin päättyä sorkalle eikä aina ruokakupille.

Hakua katsomassa

Eilen kävimme Oton kanssa Mäntän Nuuskujen porukan nometreeneissä, mutta tyydyimme tällä kertaa vain katselemaan muiden työskentelyä. Harjoituksen aiheena muilla oli haku, jota tehtiin vaativalla kaislikkoalueella missä koirat joutuivat uimaan, kahlaamaan ja tunkeutumaan tiheän kaislikon läpi. Todella hieno treenipaikka, toivottavasti pääsen Otonkin kanssa joskus tositoimiin siellä. Passiivisuustreenimme sujui kohtuullisesti, eli Otto kyllä äänteli vähän kun tulimme ihan lähelle muita, mutta osasi toisaalta olla hiljaakin ajoittain. Treenien jälkeen seuruutin Ottoa ensin vähän riistanhajuisella hakualueella ja sitten vielä puolisen kilometriä autolle ja ilokseni totesin, että ainakin vapaana seuraaminen tuntuu alkavan sujumaan mukavasti.

Vähemmän hyvää hallittavuutta

Vein tänään esikoisperijättäreni leirille Etelä-Suomeen ja paluumatkalla poikkesin Anninan ja Janin luona Kirkkonummella tekemässä pienen nometreenin. Tarkoitus oli tehdä Otolle alokasluokan koetta muistuttava harjoitus, mutta katastrofihan siitä muodostui. Viisi tuntia autossa matkustanut koira kävi kuumana, ei pysynyt hallinnassani ollenkaan eikä tuonut yhtään riistaa käteen asti, vaan pudotti kaikki 10 metriä ennen ja alkoi sitten pureskella niitä. Jos hakemalla hakee jotain hyvää tästä treenistä, niin ohjaustehtävässä Otto eteni hienosti suoraan riistalle. Viime viikonlopun pilviä hiponeista tunnelmista tultiin siis tänään ryminällä alas kellariin asti. No, nyt uskon ettei meillä ole mitään asiaa nomekokeisiin tällä vuosikymmenellä, tollerinomeilmoittautumiseni peruin päivän päätteeksi. Kaiken lisäksi kesälomakin päättyy tänään ja vettä sataa... :(

Ensimmäinen verijälki

Viikonloppu on kulunut anopin luona Tampereella kyläillessä. Eilen kävimme hakemassa lähikaupasta pullollisen verta ja tänään vedimme kaksi verijälkeä Hervantajärven metsiin. Otto on mejän suhteen täysi noviisi, kun taas Inka -terrierillemme on jälkeä tehty jonkin verran ennenkin. Molempien jälkien pituus oli noin 150 metriä ja kaatona oli iltaruoka kupissa odottamassa (hirvensorkkia eikä muuta oikeaa tavaraa ei tähän hätään löytynyt). Otto nuuhki alkumakauksen perusteellisesti ja liikkeelle lähtökin oli hyvin rauhallinen pupulla tehtyihin laahausjälkiin verrattuna. Jäljen ikä oli n. 3 tuntia, mutta taisin käyttää verta niin niukasti, että koira joutui todella käyttämään nenäänsä. Jäljestys sujui mukavan rauhalliseen tahtiin, pieniä tarkistuksia sivuille ja välillä jopa takaisinpäin tehden. Loppupuolella huono pyykkipoikamerkkaukseni kostautui, kun luulin koiran eksyvän jäljeltä ja ohjasin sitä varovasti eri suuntaan. Tajusin pian virheeni, ja onneksi Otto osasi oikaista hienosti takaisin oikealle jäljelle. Viikon päästä on tarkoitus yrittää uudestaan, ja sitä ennen täytyy Otollekin hankkia omat jäljestysvaljaat.

Hyvää hallittavuutta

Lieneekö syynä rankka viikonloppu vai lähes hellelukemia hipova sää, mutta joka tapauksessa Otto on ollut aiempaa paremmin "hanskassa" viime aikoina. Eilen Johanna oli Oton kanssa agilitytreeneissä, jossa O pyrki ilman käskyä sivulle aina kun vauhti radalla hidastui. Tänään tein itse pitkästä aikaa vähän nometreeniä O:n kanssa (tuli muuten ilmoittauduttua tollereiden nomemestaruuskisoihin), ja koira pysyi erittäin rauhallisena tehden noudot kuitenkin hyvällä vauhdilla. Kokeilin linjalähetystä sokkona noin 25 metrin matkalla etukäteen maastoon viemääni damiriviä kohti. Otto lähti etenemään lähes suoraan ja löysi damin helposti. Pienen lenkin jälkeen yritin uudestaan 10 metriä pidemmältä etäisyydeltä, mutta nyt jokin mielenkiintoinen haju veti puoleensa vasemmalla, eikä linja pysynyt suorana. Kutsuin O:n pois ja lähetin uudestaan lähempää, jolloin saimme aikaan onnistuneen suorituksen. Teimme myös helpohkon muistiharjoituksen, jossa vein koiran kanssa kaksi damia n. 30-35 metrin päähän ja lähetin sitten noutoon. Otto teki erittäin nopeat ja tehokkaat noudot, mutta toinen dami ei tullut ihan käteen asti vaan O pudotti sen pari metriä liian aikaisin. En tiedä, mistä nämä silloin tällöin tapahtuvat damin/riistan pudottelut johtuvat. Joku treeni niiden pois kitkemiseksi täytyy varmaan keksiä.

Superviikonloppu

Kultapoikamme Otto järjesti meille oikean unelmaviikonlopun: lauantaina tuli Eurajoen tolleritaippareista NOU1 hyvällä suorituksella ja tänään Mikkelin KV-näyttelystä VSP, CACIB ja SERT. Suomen muotovalion arvoon vaadittavat tulokset ovat siis kasassa!

Tuomari Ari Huttusen taipumuskoeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen noutaja.
2. Uimahalu: Menee reippaasti veteen ja ui mielellään.
3. Hakuinto: Tasaista hakua.
4. Noutohalu: Spontaanit ylösotot.
5. Nouto-ote: Pehmeät otteet.
6. Palauttaminen: Tuo ohjaajalle, osan käteen.
7. Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen.
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää itsenäisesti kanille.
9. Yhteistyö: Ajoittain hyvässä yhteistyössä.
10. Yleisvaikutelma: Mukava nuorehko uros, jota ohjataan miellyttävästi. Selviää helposti kokeen tehtävistä osoittaen hyviä taipumuksia.

Tuomari Kirsi Niemisen näyttelyarvostelu:

"Erinomaista tyyppiä oleva uros. Hieman pienet silmät ja taakse laskeva kallo-osa. Erinomaiset korvat. Hyvä kaulan pituus, syvä rintakehä ja erinomainen runko. Vahva raajaluusto, hieman luisu lantio. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella mutta kapeasti takaa. Oikea väritys, karvapeite ei parhaassa näyttelykunnossa. Käyttäytyy hyvin."