maanantai 17. elokuuta 2009

Neljän sorkan jälki

Viikonloppuna treenasimme mejää kolmatta kertaa. Nyt olen lähetellyt ilmoittautumislomakkeita useampaankin mejäkokeeseen, toivottavasti mahdumme mukaan edes johonkin. Harjoitusjälkeä pääsin tekemään perjantai-iltana vasta kymmenen jälkeen, jolloin metsässä alkoi jo uhkaavasti hämärtää. Ajan säästämiseksi päätin hoitaa merkkauksen ja sienen vetämisen samalla kerralla, mikä onnistuikin mielestäni ihan hyvin. Jäljen pituus oli noin 450 metriä, ja matkalle tein kaksi makausta 90 asteen kulmauksineen. Aamulla en jaksanut herätä jäljestämään ihan seitsemältä kuten olin suunnitellut, vaan jälki sai vanhentua yhdentoista tunnin ikäiseksi ennen Oton pääsemistä nuuskuttelemaan. Maastoksi tuli tällä kertaa valittua oikea ryteikkö; alkumatka oli harvennusjätteen peitossa olevaa kuusimetsää, ja lopuksi siirryttiin aika tiheään taimikkoon ja hakkuuaukolle. Koiran perässä oli hieman hankala seurata, joten irrotin jopa välillä narun päästä ja juoksin sen sitten kiinni. Otto teki ihan hyvää työtä, mutta kulmauksista lähtiessä suuntaa piti aina hakea laajahkon ympyrän avulla. Jäljen loppupuolella kohtasimme sitten pari yllätystä. Ensinnäkin olin iltahämärissä onnistunut kulkemaan sieneni kanssa suoraan hirvenvasan raadon yli. Otto jäi tietysti haistelemaan raatoa, olihan sillä peräti neljä komeaa sorkkaakin tallella. Jouduin tosissani houkuttelemaan koiraa eteenpäin, mutta onnistuin kuitenkin saamaan sen vielä jatkamaan jäljestystä. Loppumatkasta törmäsimme sitten vadelmia poimivaan vanhahkoon herrasmieheen, joka taisi hieman ihmetellä, kun jostain ilmestyi yhtäkkiä koira joka vieläpä löysi täyden ruokakupin keskeltä hakkuuaukkoa. Nyt pitäisi kiireesti saada hankittua jostain kaadoksi kelpaavassa kunnossa oleva sorkka, että koira oppisi että voihan se verijälki joskus oikeastikin päättyä sorkalle eikä aina ruokakupille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti