Vähemmän hyvää hallittavuutta

Vein tänään esikoisperijättäreni leirille Etelä-Suomeen ja paluumatkalla poikkesin Anninan ja Janin luona Kirkkonummella tekemässä pienen nometreenin. Tarkoitus oli tehdä Otolle alokasluokan koetta muistuttava harjoitus, mutta katastrofihan siitä muodostui. Viisi tuntia autossa matkustanut koira kävi kuumana, ei pysynyt hallinnassani ollenkaan eikä tuonut yhtään riistaa käteen asti, vaan pudotti kaikki 10 metriä ennen ja alkoi sitten pureskella niitä. Jos hakemalla hakee jotain hyvää tästä treenistä, niin ohjaustehtävässä Otto eteni hienosti suoraan riistalle. Viime viikonlopun pilviä hiponeista tunnelmista tultiin siis tänään ryminällä alas kellariin asti. No, nyt uskon ettei meillä ole mitään asiaa nomekokeisiin tällä vuosikymmenellä, tollerinomeilmoittautumiseni peruin päivän päätteeksi. Kaiken lisäksi kesälomakin päättyy tänään ja vettä sataa... :(

Ensimmäinen verijälki

Viikonloppu on kulunut anopin luona Tampereella kyläillessä. Eilen kävimme hakemassa lähikaupasta pullollisen verta ja tänään vedimme kaksi verijälkeä Hervantajärven metsiin. Otto on mejän suhteen täysi noviisi, kun taas Inka -terrierillemme on jälkeä tehty jonkin verran ennenkin. Molempien jälkien pituus oli noin 150 metriä ja kaatona oli iltaruoka kupissa odottamassa (hirvensorkkia eikä muuta oikeaa tavaraa ei tähän hätään löytynyt). Otto nuuhki alkumakauksen perusteellisesti ja liikkeelle lähtökin oli hyvin rauhallinen pupulla tehtyihin laahausjälkiin verrattuna. Jäljen ikä oli n. 3 tuntia, mutta taisin käyttää verta niin niukasti, että koira joutui todella käyttämään nenäänsä. Jäljestys sujui mukavan rauhalliseen tahtiin, pieniä tarkistuksia sivuille ja välillä jopa takaisinpäin tehden. Loppupuolella huono pyykkipoikamerkkaukseni kostautui, kun luulin koiran eksyvän jäljeltä ja ohjasin sitä varovasti eri suuntaan. Tajusin pian virheeni, ja onneksi Otto osasi oikaista hienosti takaisin oikealle jäljelle. Viikon päästä on tarkoitus yrittää uudestaan, ja sitä ennen täytyy Otollekin hankkia omat jäljestysvaljaat.

Hyvää hallittavuutta

Lieneekö syynä rankka viikonloppu vai lähes hellelukemia hipova sää, mutta joka tapauksessa Otto on ollut aiempaa paremmin "hanskassa" viime aikoina. Eilen Johanna oli Oton kanssa agilitytreeneissä, jossa O pyrki ilman käskyä sivulle aina kun vauhti radalla hidastui. Tänään tein itse pitkästä aikaa vähän nometreeniä O:n kanssa (tuli muuten ilmoittauduttua tollereiden nomemestaruuskisoihin), ja koira pysyi erittäin rauhallisena tehden noudot kuitenkin hyvällä vauhdilla. Kokeilin linjalähetystä sokkona noin 25 metrin matkalla etukäteen maastoon viemääni damiriviä kohti. Otto lähti etenemään lähes suoraan ja löysi damin helposti. Pienen lenkin jälkeen yritin uudestaan 10 metriä pidemmältä etäisyydeltä, mutta nyt jokin mielenkiintoinen haju veti puoleensa vasemmalla, eikä linja pysynyt suorana. Kutsuin O:n pois ja lähetin uudestaan lähempää, jolloin saimme aikaan onnistuneen suorituksen. Teimme myös helpohkon muistiharjoituksen, jossa vein koiran kanssa kaksi damia n. 30-35 metrin päähän ja lähetin sitten noutoon. Otto teki erittäin nopeat ja tehokkaat noudot, mutta toinen dami ei tullut ihan käteen asti vaan O pudotti sen pari metriä liian aikaisin. En tiedä, mistä nämä silloin tällöin tapahtuvat damin/riistan pudottelut johtuvat. Joku treeni niiden pois kitkemiseksi täytyy varmaan keksiä.

Superviikonloppu

Kultapoikamme Otto järjesti meille oikean unelmaviikonlopun: lauantaina tuli Eurajoen tolleritaippareista NOU1 hyvällä suorituksella ja tänään Mikkelin KV-näyttelystä VSP, CACIB ja SERT. Suomen muotovalion arvoon vaadittavat tulokset ovat siis kasassa!

Tuomari Ari Huttusen taipumuskoeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen noutaja.
2. Uimahalu: Menee reippaasti veteen ja ui mielellään.
3. Hakuinto: Tasaista hakua.
4. Noutohalu: Spontaanit ylösotot.
5. Nouto-ote: Pehmeät otteet.
6. Palauttaminen: Tuo ohjaajalle, osan käteen.
7. Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen.
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää itsenäisesti kanille.
9. Yhteistyö: Ajoittain hyvässä yhteistyössä.
10. Yleisvaikutelma: Mukava nuorehko uros, jota ohjataan miellyttävästi. Selviää helposti kokeen tehtävistä osoittaen hyviä taipumuksia.

Tuomari Kirsi Niemisen näyttelyarvostelu:

"Erinomaista tyyppiä oleva uros. Hieman pienet silmät ja taakse laskeva kallo-osa. Erinomaiset korvat. Hyvä kaulan pituus, syvä rintakehä ja erinomainen runko. Vahva raajaluusto, hieman luisu lantio. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella mutta kapeasti takaa. Oikea väritys, karvapeite ei parhaassa näyttelykunnossa. Käyttäytyy hyvin."

Lomatunnelmissa

Helle on vienyt kirjoitushalut, mutta tässä viilentävä vepekuva tollerileiriltä. Kiitokset Kateriina Sjöblomille! Rouva osti tänään Canonin eos 500d:n tai jotain sinnepäin, eli kohta ehkä nähdään itse otettujakin kuvia tällä foorumilla ;)

Ilmastonmuutos toimii?

Meillä on viimeaikoina vastustettu ilmaston lämpenemistä pienimuotoisen jääkauden avulla. Taannoinen taipparikokeilumme nimittäin johti siihen, että jotain uusia keinoja varistenhakuinnon kasvattamiseksi oli keksittävä. Kasvattajan ja eräiden muiden koiraihmisten kanssa keskusteltuani päädyin kokeilemaan sitä, että huomioin koiraa jonkin aikaa ainoastaan treeneissä. Viime viikolla keskiviikosta sunnuntaihin ainoa aktiviteettini Oton kanssa olikin iltaisin tehty hakutreeni variksilla, josta palkkana oli aina kupillinen ruokaa tai kourallinen makkaranpaloja. Täytyy todeta, että meidänkin tolleristamme löytyi on- nappula myös hakutyöskentelyyn. Vauhtia nimittäin riitti ja varikset palautuivat ruudusta varsin reippaasti. Kierrokset kävivät jopa liian kovina, mikä näkyi aina ensimmäisten varisten osalta pienenä pureskeluna mutta lämpö tasaantui loppua kohden niin, että palautukset ja nouto-ote olivat viimeisen treenin viimeisten kolmen variksen aikana likipitäen täydellisiä. Tämä onnistuminen ei tietenkään tarkoita sitä että koira välttämättä toimisi koetilanteessa, mutta antaa uskoa siihen että kyllä ne taipparitkin vielä läpi menevät. Nyt on aika pitää taukoa varistouhuista (pakastimeen jäikin enää yksi vaakku) ja yrittää saada järjestymään pari kokeenomaista riistatreeniä ennen heinäkuun tolleritaippareita, jonne toivottavasti pääsemme näyttämään taipumuksiamme.

Vepe in, varikset out

Tollerileiri on onnellisesti ohi, ja Oton osalta se sujui hyvin pitkälti järvessä pulikoiden. Vepeen siis tutustuttiin, ja täytyy myöntää että sitä touhua oli ihan mukava seurata rannalta käsin. Yllättävän hienosti kaikki ryhmämme 12 tolleria suoriutuivat tehtävistä, vaikka suurin osa oli ensikertalaisia. Toki joukossa oli pari "konkariakin", Rauli ja Sakke. Otolla riitti intoa vähän liikaakin, ääntely nimittäin oli välillä aivan järkyttävää. Tässä lajissa ei onneksi huomauteltu turhasta innokkuudesta, vaan kouluttajat olivat lähinnä tyytyväisiä kun koira kävi kovilla kierroksilla. Järvessä polskiminen oli niin mukavaa, että koulutusten jälkeen piti käydä pikaisesti voittamassa lapsi ja koira -kilpailu Emilian kanssa ja rientää sitten takaisin rantaan uimakilpailuun, jonka team Vesipedot (Oona, Otto, Väinö) voittivat jännittävän kilpailun jälkeen niukasti ennen DDR:ää, jonka ankkurina toiminut Oton velipuoli Ramon teki juuri ennen maaliviivaa pienen ylimääräisen pyörähdyksen mikä sitten koitui meidän joukkueemme onneksi. Koko kisan nopeimman ajan muuten ui Oona. Kannattaa harkita osallistumista koirien SM-uinteihin ensi kesänä :)

Tehostettu variskuurikin on nyt käynnissä, lauantain taipparit nimittäin lähestyvät uhkaavasti. Olen nyt pistänyt Oton noutamaan variksen kerran tai pari ennen jokaista ruokailua, ja se on tuonut ylösottoihin kaivattua nopeutta. Jos ruokahoukutinta ei ole paikalla, niin Otto jää usein edelleen variksen luokse vähän mietiskelemään, että mitähän vaakulle pitäisi tehdä. Millähän tekosyyllä saisin vietyä ruokakupin taippareiden hakuruutuun?